keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi

Lea Pennanen: Piilomaan Pikku Aasi, 6. painos, 2007
Kuvittaja: Maija Karma
Kustantaja: Otava, 1968
Kansi: Maija Karma
Sivuja: 70
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä




...ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla.

Piilomaan pikku aasi ei paljon esittelyjä kaipaa. Kyseessä on Lea Pennasen kirjoittama satuklassikko, joka tuli erityisen suosituksi tv-sarjana vuonna 1977. Muistan itsekin seuranneeni sarjaa joskus Pikkukakkosesta. Maija Karman kuvitus on kirjassa mustavalkoinen, mutta Ylen Elävien kuvien arkistossa tarina on värillinen ja sisältää paljon enemmän kuvia kuin kirja. Kuvitus on ihastuttavaa, ja joka kuvassa on vauhtia ja tunnelmaa.

Piilomaan pikku aasi on jännittävä kunnon satu. Tarina alkaa siitä, kun kateellinen velho Mukkelis Muuli kaappaa vallan onnellisessa Piilomaassa, vangitsee aasiruhtinaan ja vie hänet Salasaareen vangiksi. Mukkelis Muuli on huono hallitsija, joka tarvitsee unettavaa jäätelöä ja mehua pitämään kansan tyytyväisenä ja toimintakyvyttömänä ja on määrännyt kettuvartijat turvaamaan yksinvaltiuttaan. Aasiruhtinas onnistuu kuitenkin lähettämään avunpyynnön, joka saavuttaa pikku aasin Kaikuvuoren Hökkelismökissä. Pikku Aasi, Korppu-koira ja pikimusta kissa lähtevät vapauttamaan aasiruhtinaan, ja mitä sitten tapahtui... Se kannattaa lukea kirjasta.

Piilomaa, Kaikuvuori, Leikkilaakso, Peilivuori, Salasaari, HIHIHI-rannikko... Kirja on täynnä jännittäviä paikkoja, joissa on omat salaisuutensa ja erikoisuutensa. Seikkailu etenee paikasta toiseen, eikä ole pelkoa siitä, että tarina junnaisi paikallaan missään vaiheessa: Pikkuaasi ja Korppu-koira ja pikimusta kissa pinkoivat minkä käpälistä pääsivät kaupunginportilta Hulinakaupungin kapeille kaduille. "Seis seis", huusi kettuvartija heille, mutta toverukset vain paransivat vauhtia ja katosivat kettuvartijan näkyvistä katujen vilinään. He juoksivat hännät suorina eteenpäin ja tulivat läähättäen ison rakennuksen eteen jossa luki: HOTELLI HUVITUS HUIPUTUS, TULKAA SISÄÄN VAAN. (S. 9.)

Sankarikolmikolla on apunaan "hyviksiä", esimerkiksi Lasse Lämppä, aasi Isaskar ja Ruusutäti. Mutta vastassa on myös ovelia "pahiksia", kuten juoruhiiri Sokeri ja noita Kuva Kuva, jotka palvelevat Mukkelis Muulia tämän lupaamien palkkioiden toivossa. Suurelta taistelultakaan ei lopulta voida välttyä.

Kaikkein suloisin hahmo on tietysti urhea ja peloton pikku aasi. Hän on valmis kohtaamaan ylivoimaisen vihollisen pelastaakseen aasiruhtinaan. Uskolliset ystävät ovat myös tarpeen, eikä heiltäkään rohkeutta puutu. Koko kirja on vilpittömyydessään vastustamaton.

Piilomaan pikku aasi tuli meille ajankohtaiseksi, kun pojan eskariryhmässä, Piilomaassa, luettiin tarinaa. Tarina pyöri pojan mielessä iltaisinkin, ja kun löysin sen omasta hyllystä, sitä olisi pitänyt heti ruveta lukemaan. Eskarissa kuitenkin pyydettiin, että he saisivat ensin lukea kirjan yhdessä loppuun ja sitten vasta se luettaisiin kotona. Odottaminen otti koville, eikä mennyt kuin huraus, kun kirja ahmaistiin kotonakin. Ihana, ihana kirja! Piilomaan pikku aasi on hyvä esimerkki siitä, kuinka satu elää aina!

8 kommenttia:

  1. En ole aiemmin törmännyt tähän klassikkoon mutta tarina kuulostaa kiehtovalta. Harmillisesti pääkaupunkiseudun kirjastoihin ei näy hommatun kirjasta lainkaan uudempia painoksia. Onneksi kirjaa löytyy kirjastoista äänikirjana. Täytyypä varailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, varaa ihmeessä! Äänikirjanakin tämä toimii aivan varmasti. Tosin Maija Karman kuvatkin kannattaa jossain katsoa, vaikka Ylen Elävästä arkistosta, jos ei muualta. Tulisipa tämä Pikkukakkoseen uusintana!

      Poista
  2. Muistan Piilomaan pikku aasin ja Mukkelis Muulin hämärästi lapsuudesta... olipa mukava postaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minäkin muistin hämärästi tuttuja nimiä. Ja "mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla" kaikuu korvissa aivan tuttuna. Kirjassa on taikaa.

      Poista
  3. Minä rakastin tätä kirjaa lapsena! Mummu luki sen meille – ehkä parikin kertaa, kun muistan sen niin hyvin. Muutama vuosi sitten löysin kirjan itselleni kirjaston poistomyynnistä, mutta omille lapsille sitä ei valitettavasti tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno muisto! Tarina on niin vauhdikas ja jännittävä, että jäi varmasti pienen pojan mieleen. Ehkä lapsesi lukevat tätä sitten omille lapsilleen tai sinä lapsenlapsillesi...

      Poista
  4. Oi, minä tykkäsin tätä katsoa lapsena ja se oli niin jännittävää kun sanottiin että "siitä kuulette sitten ensi kerralla". Kirjana en ole sitä lukenut ja enkä sitä harmikseni muutama vuosi sitten kirja-alestakaan hankkinut... Kirsi/Kaikkea kirjasta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle on jäänyt mieleen sama tunnelma, mutta ei juuri muuta. Tämä oli ihana lukea ja yllättävän jännittävä edelleen.

      Poista

Kiitos kommentista!