sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tuula Korolainen: Kuono kohti tähteä

Tuula Korolainen: Kuono kohti tähteä, 3. painos, 2005
Kuvittaja: Marjo Nygård-Niemistö
Kansi: Marjo Nygård-Niemistö
Kustantaja: Lasten keskus
Sivuja: 63
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä



Metsässä

Saniaisten lomaan
          vilistää metsähiiri, 
kirkassilmä, samettiturkki,
tullakseen esiin tässä. 
                       paperilla, runoelämässä. 

Kuononkärjestä kynänkärkeen 
                                     piirtyy taikapiiri.  

Tuula Korolainen sai Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2005 teoksellaan Kuono kohti tähteä. Muistan, että olin tuolloin ennen joulua kirjakaupassa, jossa tuore voittaja kertoi teoksestaan, ja sain häneltä omistuskirjoituksen puolivuotiaille tyttärilleni. Luin kirjaa heille ääneen, kuten Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuutakin, uudestaan ja uudestaan.

Kuono kohti tähteä on hiirirunokokoelma. Korolainen on luonut hiirimaailman, joka näyttää ja tuntuu hiirimäiseltä - mutta myös hyvin inhimilliseltä iloineen ja suruineen. Mitään lässyttelyrunoutta kokoelma ei sisällä, vaan hiiret elävät arkeaan, johon liittyy kumppanin kaipausta, valtava lapsilauma, työtä ja kuolemaakin. Onpa mukana myös kulttuuria: hiirten elämänfilosofiaa, taiteita, uskomuksia ja perinteitä. Runokokoelma on monipuolinen ja syvällinen. Se ei aliarvoi lapsilukijoita ja on kiinnostava myös aikuiselle.

Korolainen on kirjoittanut teokseensa aimo annoksen intertekstuaalisuutta. Hän on nimittäin luonut kirjaan myös taiteilijahahmon (kirjailijan alter ego), runohiiren, joka kirjoittaa rantahiekkaan oman kokoelmansa nimeltään Rantariimini. Runoista voi löytää vaikutteita tosielämän runoilijoista. Moni jäi minulta vielä tunnistamatta, vaikka runot kuulostivat hyvin tutuilta, mutta löysin ainakin Leinoa, Koskenniemeä ja Hellaakoskea hiirimäisessä muodossa: Oi ruusukuono, päivieni elohiiri, jos jätät, sulkeutuu mun elon piiri.; Yksin oon, minä hiiri, ruohojen keskellä yksin.; Yhtä kotonaan on hiiri kissan suussa, kuin on hauki, joka laulaa puussa. (S. 40 - 42.)

Kuono kohti tähteä käy hauskaa keskustelua myös Kunnaksen klassikon, Tiitiäisen satupuun, kanssa. Tässä Haitulan laulu Kunnaksen kirjasta (Kirsi lienee Kunnas itse ja Tuomas ilmeisesti Tuomas Anhava):
             Veisaisinpa virsiä
                 jos muistuttaisin Kirsiä.
                Jos muistuttaisin Tuomasta
             Lakkaisin lauluja luomasta.

Tuula Korolainen antaa runohiiren pohtia omia esikuviaan. Immi Hellén ja Kirsi Kunnas pääsevät listoille:
            Jos muistuttaisin Immiä,
            niin tekisin riimiä timmiä,
            se sanoi, ja vaikka turskasta
            rutistaisin runoa hurskasta.

           Jos muistuttaisin Kirsiä,
           viruttaisin vitsistä virsiä
           ja munittaisin sanoja
           kuin tehotarhuri kanoja. (S. 45.)

Hauskat oivallukset ja hiiriperspektiivi naurattavat lukijaa, mutta eipä aikaakaan, kun lukijaa jo itkettää, sillä niin taitavasti runoilija on kietonut myös surua runoihin. Kokoelma etenee hiiren häistä syntymään, työhön ja kuolemaan, ja kirjaan muodostuu myös vuodenkierto keväästä talveen. Viimeisin runo Seitsemän hiiriveljestä muodostaa myös ympyrän - elämän kiertokulun, joka hiirten sukupolvissa kiertää aika huimaa vauhtia:
            Yksi jäi metsään, tapasi toisen,
            pikkuisen hiiren samanmoisen, 
            poikia saivat he seitsemän,
            eikä tarina näytä päättyvän...

Marjo Nygård-Niemistön kuvitus on hiirimäisen hentoa, oikeastaan siroa, mutta myös hauskaa. Kuvat on sijoiteltu kirjaan siten, että ne kehystävät runoja, leikittelevät tekstin asettelun kanssa ja lisäävät lukijan oivalluksia. Öinen kaupunki tai vene rannalla on kuvattu kuin taideteokset. Kokonaisuutena kirja on kaunis.

Kuono kohti tähteä on minulle rakas kirja, sillä se liittyy esikoistyttäriini ja heidän vauva-aikaansa. Vaikka moni muisto on hiukan sumuinen noilta ajoilta, niin tämän runokirjan lukeminen tuo minulle autuaan olon. Se tuntuu sisältävän koko elämän. 



































Osallistun kokoelmalla P. S. Rakastan kirjoja -blogin runohaasteeseen.

13 kommenttia:

  1. Elina, ostin Tiitiäisen satupuun samana päivänä kun kuulin odottavani kuopustamme:)

    Miten tämä hiirulaisihanuus on voinut mennä minulta ohi! Rakastan myös Saarnimajan tarinoita ja Kaislikossa suhisee ja Petteri Kaniinia ja....

    Ihanat kuvat tässä kirjassa eli olen heikkona hiirulaisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lastenrunous sisältää suloisia muistoja. Toivottavasti myös lapsille. :) Minulle tulee tästä ja Tiitiäisen satupuusta hyvä, rauhallinen olo.

      Saarnimajan tarinat on minulle tuntematon, mutta Kaislikossa suhisee ja Petteri Kaniini ovat ihania. Luulen, että pitäisit tästä kovasti. Kirja on taidolla ja harkiten rakennettu kokonaisuus, herkkä ja hauska.

      Poista
    2. Leenalle: tämä sinun on luettava!!! Korolainen on muutenkin ihan huippu - kuten Elina hyvin kirjoitit, ei mitään lässytystä vaan reipasta meininkiä.

      Poista
    3. Kaksi vastaan yksi ja se yksikään ei ole vastaan, vaan kun käyn noutamassa kirjastosta tänään tilaamani kirjat, otan tämänkin: Kiitos vinkistä ♥

      Poista
    4. Ihanaa, jos tämä aarre saa lisää lukijoita! <3

      Poista
  2. Voi omistuskirjoitus <3!!!
    Meillä on tämä kirja hyllyssä, "lukujonossa" :). Pitäisipä ottaa esille. En tiennytkään että on palkittu kirja :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omistuskirjoitus on aarre! Joululahjaksi tämä oli täydellinen.

      Voi, lukekaa ihmeessä! Tämä on palkintonsa ansainnut, mainio kokoelma, jonka idea kantaa.

      Poista
  3. Tällaiset lastenkirjat ovat ihania, jotka sisältävät piiloviisautta, filosofiaa ja intertekstuaalisuutta, jotka avautuvat vain aikuiselle - ja samalla kirja on antoisa tarina ja ihana elämys myös lapselle. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta. Ja voi mikä kuvitus, ihana! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvitus on oikeasti vielä hienompi kuin tästä arviosta voi päätellä. Kirja on juuri sellainen aarre, josta on iloa sekä lapsille että aikuisille. Ihana kirja tosiaankin!

      Poista
  4. Tämä on minullekin aivan erityisen rakas kirja!

    Korolaisen runokirjat laajemminkin ovat niin oivaltavia, että kuuluisivat jokaisen aikuisen lukemistoon jo ihan vain siksi, että emme unohtaisi leikillisyyttämme. Se kun ei ole ikäkysymys! :)

    Ihansti kirjoitit tästä kirjasta, Elina! Sait hymyn huulille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Opuscolo! Muita Korolaisen runokirjoja en olekaan lukenut, joten kuono kohti niitä! Tämänpäiväinen kirjoituksesi oli täyttä asiaa, joten pidän ihan mielelläni ääntä näistä lastenkirjallisuuden helmistä! Leikillisyys kunniaan!

      Poista
  5. Enpä tiennyt, että tämä kirja on saanut palkinnon. Sen se kyllä ansaitsee. Kuono kohti tähteä löytyy omista hyllyistäni, ja on myös varsin ihana. Tämän arvion perusteella voisi sen uudelleen sieltä hyllynperältä kaivaa ja katsoa muuttuisiko lukukokemus jollain tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja kestää useita lukukertoja ja on suloinen. Lastenkirjoilla on tapana vain parantua vanhetessaan, kun niistä näkee yhä uusia puolia.

      Poista

Kiitos kommentista!