maanantai 22. syyskuuta 2014

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi, 6. painos, 1975
Alkuteos: Le Petit Prince, 1943
Kuvittaja: Antoine de Saint-Exupéry
Suomentaja: Irma Packalén
Kansi: Antoine de Saint-Exupéry
Sivuja: 95
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä




Pikku Prinssi on kirja, jonka olen lukenut niin monta kertaa, etten ole muita kirjoja ikinä siihen tahtiin tavaillut. Lukukertoja on kertynyt varmaan kymmenkunta, ellei enemmänkin. Syynä on varhaisnuoruuden aikainen jatkuva kirjapula, sillä omassa hyllyssäni ei ollut monta kirjaa. Pikku Prinssin olin saanut tädiltäni lahjaksi 7-vuotiaana ja sillä oli oma paikkansa Anna-kirjojen vieressä. Tartuin siihen lapsena aina vaan uudestaan, koska 95 sivua saattoi ahmaista kevyesti missä välissä tahansa (ja varmaankin juuri jokaisen Anna- ja Runotyttö-kirjan välissä).

Mutta vielä tärkeämpi syy lukuintooni oli kuitenkin se, että pidin kirjasta aivan valtavasti. Ymmärsinkö siitä silloin lapsena mitään? Tai ymmärränkö siitä vieläkään mitään? En tiedä. Mutta edelleen se on varmasti rakkain kirjani.

Kirjassa on kertojana lentäjä, joka on tehnyt pakkolaskun autiomaahan. Aavikolla hän tapaa Pikku Prinssin, jonka kanssa ystävystyy ja joka kertoo hänelle vähitellen tarinansa. Pikku Prinssi on kotoisin Asteroidi 612:lta, josta hän on joutunut pakenemaan ja lopulta päätynyt Maahan.

Olen pelännyt Pikku Prinssin lukemista omille lapsilleni, sillä olen ännittänyt tilannetta, jossa he eivät ehkä pitäisikään ikisuosikistani. Mutta keväällä luin Kirjasfäärin arvion kirjasta, ja se sytytti kaipuun tutun tarinan lukemiseen. Ajattelin, että nyt en malta enää odottaa, vaan on tullut aika lukea rakas kirja myös omille lapsilleni. Ja miten siinä kävi?

Kuulijakuntana oli aluksi kaksi 8-vuotiasta tyttöä ja yksi kuusivuotias poika. Kuuntelijat karsiutuivat sivu sivulta ja sinnikkäin, eli toinen 8-vuotiaista tyttäristäni, jäi lopulta yleisöksi (varmaan säälistä). Hänkin totesi moneen kertaan lukemisen aikana, ettei oikein ymmärrä kirjaa.

Kysyin häneltä lopuksi, mitä mieltä hän oli kirjasta. "Se oli outo, mutta tavallaan myös hyvä", tyttö selitti. "Miksi se oli outo?" kysyin. "Se prinssi kävi niin monessa paikassa. Ja miten se pääsi aina liikkumaan?" tyttö selitti. (Samaa ihmettelee muuten Yöpöydän kirjat -blogin Niina.) Niinpä niin, prinssihän saapuu lopulta Maahan. Hänen oma tähtensä on kaukana ja matkallaan hän on käynyt toinen toistaan kummallisemmilla asteroideilla, joilla on tavannut toinen toistaan kummallisempia aikuisia.

Itse pidin edelleenkin kirjasta yhtä paljon kuin lapsena ja aion tuputtaa sitä lapsilleni vastaisuudessakin, sillä onhan siinä melkoisia totuuksia kiireisestä ja itsekkäästä maailmanmenosta sekä oivalluksia ystävyyden ja rakkauden tärkeydestä. Mutta ehkä kirja pitää lukea ja tuntea itse, ehkä se ei oikein sovikaan ääneen luettavaksi.

Ensimmäistä kertaa minulle kävi kuitenkin niin, että ärsyynnyinkin kirjasta. Siinä ei nimittäin ole kuin yksi selkeästi naispuolinen hahmo - itsekäs ja turhamainen ruusu. Ja sitten Pikku Prinssi löytää maasta muutaman ruusun lisää: Hänen kukkansa oli kertonut hänelle olevansa ainoa lajiaan koko maailmassa. Ja tässä niitä nyt oli viitisen tuhatta, kaikki samanlaisia, yhdessä ainoassa puutarhassa! (S. 64.)





Lapsuudesta muistin vaativan ruusun osuuden jotenkin isompana ja hämmästyin, kuinka vähän aikaa Prinssi lopulta oli omalla tähdellään. Ihmettelin myös, miten Prinssi saattoi jättää ruusunsa, vaikka se olikin rasittava. Teini-ikäisenä lukijana muistan ymmärtäneeni ketun opetuksen kesyttämisestä ja ainutlaatuisuudesta, joka liittyy niihin tuhansiin ruusuihin ja siihen tiettyyn ruusuun. Olen myös siteerannut kirjan tärkeimmän opetuksen sen etusivulle: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. (S. 72.)

Kirjailijan tekemä kuvitus on painunut vielä syvemmälle muistiini. Norsun nielaissut boa on klassikko, samoin kuin lammas, jolle pitää piirtää laatikko ja kuonokoppa. Mutta sitten ovat vielä kirjan viimeiset sivut, kuvat ja kuvateksti: Hän kaatui hiljaa, kuten kaatuu puu. (S. 92.) Jo lapsena, ja aina vaan, se kuva itkettää minua suunnattomasti. Nykyään minulla on muistoissani eräs Pikku Prinssi, joka kävi opettamassa minulle jotain tärkeää elämästä. Hänelläkin oli kullankeltainen tukka ja ehkä nykyään oma tähti. Kaipaan häntä suunnattomasti.


Kirja on luettu myös blogeissa Taikakirjaimet ja Ankin kirjablogiAmman lukuhetkessä on luettu kolmiulotteinen Pikku Prinssi.

Osallistun Pikku Prinssillä Anna minun lukea enemmän -blogin Vive la France -haasteeseen.

16 kommenttia:

  1. Oi, Pikku Prinssi! Tämä oli minunkin lapsuuteni tärkeitä kirjoja - sekä yksi niistä harvoista, joita omassa hyllyssä oli :) Ja tiedätkö, olen ajatellut, että tämän aika voisi olla taas pian, pitkästä pitkästä aikaa. Ehkäpä kirjoituksesi tuo tämän nyt pikemmin lukuvuoroon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan mietinkin, miten edellisestä lukukerrasta oli päässyt kulumaan niin kauan. Kirja kun koskettaa joka kerta, ja nyt se tuli taas niin lähelle. Kyllä tähän kannattaa tarttua yhä uudestaan.

      Poista
  2. Että tuota on tullut luettua. Ehkä tuon sisällön on viimein ymmärtänyt, kun vain tuhahtaa ihmisten kysymyksiin. Kuinka montaa kirjaa omistat? Kuinka monta perennaa sinulla on puutarhassa? Ihmiset, jotka rakastavat numeroita ovat typeriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä numeroitakin voi rakastaa, mutta paremmin minäkin ymmärrän kirjojen ja perennojen arvon. Asteroidien asukkaista voi ottaa opikseen ja jättää turhat taakat elämästään pois. Paitsi kirjoja ja kukkia...

      Poista
  3. Voi Pikku Prinssi! Meillä tämä luettiin esikoiselle pari vuotta sitten, jolloin hän oli vain 2,5-vuotias. Yllättävän hyvin tuntui lapsi silti ymmärtävän kirjan - tai ehkä hän pitikin sitä vain yhtenä satuna muiden joukossa eikä yrittänyt ajatella liikaa? (Kadehdittava ominaisuus!) Uusintaluku on suunnitteilla, mutta minäkin vähän jännitän, uppoaako enää. Niin rakas kirja minulle on, etten ehkä sietäisi kritiikkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meilläkin olisi pitänyt aloittaa vähän aikaisemmin. :) Onhan tässä monia tasoja, kaiken ikäisille, kuten satuklassikossa kuuluu ollakin. Olin kuitenkin lopulta tyytyväinen, että itse luin kirjan monen vuoden jälkeen. Ehkä lapsetkin tähän vielä palaavat.

      Poista
  4. Voi, tämä oli ja on niin ihana! Sekä tarina että kirjan kuvitus saivat minutkin lapsena ihmettelemään sitä, miten prinssi saattoikin noin tuosta vaan matkustella taivaankapaleelta toiselle,... Illalla katseltiin tähtiä ja arvailtiin, missä prinssi nyt seikkailee ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Prinssissä on taikaa. Ehkä se onkin kiehtova juuri salaisuuksiensa takia, kaikkeahan ei selitetä puhki. Lisäksi Prinssiin kiintyy, kerta kerralta enemmän.

      Poista
  5. Olemmepa me lukeneet tämän samaan aikaan :) Minä pidin tästä kovasti (ensimmäinen lukukerta), mutta jäin kaipaamaan jotain. Tuntui, että tämä on liian syvällinen/vaikea lapsilukijalle ja hieman liian lapsellinen (jotenkin vaikeasti määriteltävällä tavalla) aikuislukijalle. Silti hyvin vahva lukukokemus. Tuntuu, että Pikku Prinssi täytyy lukea monta kertaa, jotta sen kanssa pääsee paremmin sinuiksi.

    Oli mukava lukea miten lapsesi tämän kokivat, saa nähdä innostuvatko villasukkalapset tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoisin, että lapsenikin löytäisivät tämän omakseen. Usea lukukerta tekee tämän läheiseksi, ja luulen, että niin kävisi sinullekin. Ihanaa kuitenkin, että pidit jo niinkin paljon!

      Omassa lukuhistoriassani näkyy, miten kirja muuttuu iän myötä. Se on joka kerta erilainen.

      Poista
  6. Tämä kirja koskettaa syvälle sydämeen. Kirjan julkaisuvuosi on 1944 eli toinen maailmansota oli menossa ja Ranska oli miehitetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, niin tekee, yhä uudestaan. Tunnelma on koko ajan surumielinen. Sodan vaikutusta varmasti.

      Poista
  7. Pikku Prinssi on todella hyvä kirja. Me luemme yleensä S2-tunnilla Pikki Prinssiä ja pidän siitä kovasti. Tämä kirja on kaikenikäisille. Emme ole vielä kirjan lopussa, mutta saas nähdä mitä tapahtuu lopussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikku Prinssi on maailmankirjallisuuden klassikoita, joten hyvän kirjan olette saaneet luettavaksi. Kirjassa on paljon viisautta. Saapa nähdä, mitä pidätte siitä!

      Poista

Kiitos kommentista!