perjantai 26. joulukuuta 2014

Selma Lagerlöf: Nils Holgerssonin ihmeellinen matka

Selma Lagerlöf: Nils Holgerssonin ihmellinen matka, äänikirja
Alkuteos: Nils Holgerssons underbara resa genom Sverige
Suomentaja: Päivö Taubert
Lukija: Inkeri Wallenius
Kustantaja: WSOY
Pakkauksen suunnittelu: Kai Toivonen
Mistä sain kirjan: oma ostos





Selma Lagerlöf (1858 - 1940) kuuluu nobelistien vähemmistöön, eli naiskirjailijoihin. Hän sai historian ensimmäisenä naisena kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1909 ja on niitä harvoja naisnobelisteja, joita ylipäätään tunnen, saati joiden teoksia olen lukenut. Lagerlöfin lisäksi olen muistaakseni lukenut vain naisnobelisti Alice Munron novellikokoelman ja Wislava Szymborskan runoja. Lagerlöfiltäkin olen tähän asti tutustunut tähän yhteen ja ainoaan teokseen, eli Peukaloisen retkiin (mutta piakkoin saan päivittää blogiini myös toisen Lagerlöfin teoksen). Suomennosten niminä olen nähnyt ainakin näitä kahta versiota: Peukaloisen retket villihanhien seurassa ja tätä Nils Holgerssonin ihmeellistä matkaa.

Peukaloisen tarina lienee suomalaisille tuttu vuonna 1980 valmistuneesta piirretystä tv-sarjasta, jota on esitetty uusintanakin useaan kertaan. Minutkin tarina tavoitti ensimmäisen kerran sitä kautta. Olin jo oikeastaan liian vanha seuraamaan piirrettyjä, mutta tuohon aikaan niitä oli tarjolla niin vähän, että kaikki animaatiot kelpasivat. Tv-sarjahan oli valloittava, se oli sopivan jännittävä ja aikanaan jopa melko vauhdikas. Myöhemmin, jo aikuisena, luin kirjan lastenkirjallisuuden tenttiin, ja sittemmin omille lapsilleni ääneen - ja nyt oli vuorossa äänikirjaversio.

Selma Lagerlöf kirjoitti Peukaloisen retket alun perin kouluihin lukukirjaksi vuosina 1906 - 1907. Lagerlöfin idea toimii valloittavasti: Nils Holgersson on ilkeä poika, joka suututtaa haltian. Haltia taikoo hänet peukaloiseksi, ja Nils joutuu perheen Martti-hanhen mukana villihanhien matkaan. Idea on suorastaan nerokas, sillä villihanhien keväisen paluumuuton seuraaminen Ruotsin Lappiin pesimään on mitä mainioin tapa käydä läpi Ruotsin maakunnat, kaupungit, järvet ja joet  - poiketaanpa myös Gotlannissa. Yläilmoista kaiken voi nähdä laajemmin.

Tarinassa on monta ideaa, jotka ovat tehneet kirjasta klassikon. Ensinnäkin Lagerlöfin luoma pojan hahmo, Nils Holgersson, on aluksi varsin itsekäs ja laiska kloppi. Tarinan myötä hän kasvaa vastuuseen ja kiintymykseen, eli kyseessä on positiivinen ja opettavainen kasvutarina. Toiseksi villihanhien muuttomatka Etelä-Ruotsista Ruotsin Lappiin on kuvattu maisemia maalaillen ja niin elävästi, että ne voi nähdä silmissään. Ihmisten elinkeinot, luonnon erityispiirteet ja historialliset tarinat värittävät kerrontaa.

Kolmanneksi tarinassa on sopivasti seikkailua ja jännitystä, on taistelua luonnonvoimia vastaan, on myrskyä, sadetta, lunta ja jäätä. Ilkeä kettu, Smirre, on peukaloisen ja villihanhien perivihollinen, ja seuraa heitä pohjoiseen virittäen matkalle monta ansaa. Onneksi matkalla tavataan myös paljon hyviä ja jaloja eläimiä, kuten viisas villihanhien johtaja Akka Kebnekaiselainen, Gorgo-kotka ja Bataki-korppi. Nils oppii ymmärtämään eläimiä ja auttaa nokkeluudellaan niitä pulasta. Luonnon kunnioittamisessa kirja on entistäkin ajankohtaisempi, ja sopii edelleenkin lapsille luettavaksi.

Äänikirjan lukijana on Inkeri Wallenius, jonka äänestä tulee hyvin nostalginen olo. Hän on nimittäin kertojana myös tv-sarjassa. Walleniuksen ääni sopii erinomaisesti tarinaan, ja sitä on miellyttävä kuunnella. Rauhallinen ja lempeä äänensävy koukutti myös nykylapset kuuntelemaan seikkailuja, ja autossa vallitsi hiiskumaton hiljaisuus, kun tarina eteni.


Osallistun kirjalla Jokken 14 nobelistia -haasteeseen. Kirjan on lukenut myös Kirjasähkökäyrän Mai.

12 kommenttia:

  1. Mukava bloggaus ja muistaakseni piirretty sarjakin oli mukava. Yllättävän vanha sarja, luulen katsoneeni sitä jollakin uusintakierroksella

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nils Holgerssonin seikkailuja voi kyllä suositella kaiken ikäisille. Tv-sarjassa oli se hamsteri, jota alkuperäisessä tarinassa ei ole, mutta muuten sarja oli tavoittanut teoksen hengen.

      Poista
    2. Tämä oli lopulta aika paljon erilainen kirja kuin luulin, mutta ehdottomasti parempi, joskin näitä ihmisten kuolemisjuttuja oli vähän liikaa.

      Poista
    3. Minusta tässä on perinteisen sadun tuntua aika paljonkin, on hyviksiä ja pahiksia ja kunnon seikkailua. Idea villihanhien matkan seuraamisesta on aivan loistava.

      Poista
  2. Meillä on myös tämä äänikirja! Hauska kuulla, että nobelistikirjailija. Äänikirjassa on niin ihana, lapsuudesta tuttu, lukija :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävissä paikoissa tulee nobelisteja vastaan - tämä nobelistin teos on nykylapsillekin sopiva. Äänikirjaversiossa Inkeri Walleniuksen ääni on rauhoittava ja vetävä yhtä aikaa.

      Poista
  3. Ihana teksti, tuli niin lapsuusmuistoja mieleen. ♥ Rakastin Peukaloisen retkiä tv-animaationa, ja erityisesti ihanaa Martti-hanhea. :) Ja Smirre-kettu, tosiaankin! Tämä on varmasti mainio juuri äänikirjana, sillä muistan Inkeri Walleniuksen ihanan kertojanäänen. Oi! ♥

    Lagerlöfiin pitäisi tutustua. Odotan innolla postaustasi Gösta Berlingin tarusta. :)

    Etkö muuten ole lukenut Toni Morrisonia?? Olisin voinut vaikka vannoa, että olet! Hänen kirjojaan sinun _täytyy_ lukea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ollut juuri sopivan ikäinen Peukaloisen retkille, kun ne ensimmäistä kertaa esitettiin tv:ssä. Minä olin vähän jo vanha olevinani, mutta tälläsin kyllä itseni ruudun ääreen aina, kun tunnari alkoi soida.

      Toni Morrisonin tuotantoa olen kerännyt hyllyyni varsin kattavasti. Pitäisi haastaa itseni lukemaan ne pian.

      Itse asiassa muistin, että olen lukenut Doris Lessingiltä parikin huipputeosta. Ehkä naisnobelistit ansaitsisivat oman haasteensa.

      Poista
  4. Tämän telkkarisarjan musiikkia en unohda koskaan. Lapset tykkäsivät sarjasta ja tottakai katsoin itsekin :)
    Toni Morrisonia suosittelen, samoin Doris Lessingin kirjoja, Herta Muller on todella vahvojen kirjojen ja tunteiden kirjoittaja, Nadine Gordimer kirjoittaa valkoisena naisena mustien oikeuksista Etelä-Afrikassa. Kuuden naisnobelistin kirjoja olen lukenut. Vielä olisi 7 jäljellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nobelisteissa on viime aikoina ollut paljon naisia, ja kyllä minäkin haluaisin vielä Gordimeria, Morrisonia ja Mülleriä lukea. Ehkä Jokken haaste oli vasta hyvä alku tähän nobelistiprojketiin...

      Poista
  5. Hyvä blogipostaus, tykkäsin lukea ja muistella TV-sarjaa. Vajaa parikymmentä vuotta sitten katselin sitä ystävän pikkupojan kanssa joka usein vietti päivän kanssani. Hänen kanssaan kävin monia antoisia keskusteluja, myös kuolemasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Rita! Peukaloisen retket on monipuolinen tarina, josta riittää juteltavaa. Jännitystä on melkoisesti ja luontokuvauskin on kaunista.

      Poista

Kiitos kommentista!