keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu

Itkonen Jukka: Sirkusjuna saapuu, 2015
Kustantaja: Lasten keskus
Kansi:Elina Warsta
Sivuja: 92
Mistä sain kirjan: Lainasin kirjastosta

Jukka Itkosen nimi on tullut minua vastaan useammassa lastenkirjablogissa, mutta en ole aiemmin lukenut häneltä yhtäkään teosta. Nyt kun kirjastossa silmiini osui kirjailijan uutuus, päätin kokeilla, miltä tämän sanataiturin teksti mahtaisi maistua. Kirjan kansi oli sopivan värikäs houkutin minulle, ja koska kirjassa oli myös mukavannäköinen kuvitus, ajattelin testata kirjan ekaluokkalaisella pojalla. Arvasin, että poika ei innostu musta-valkokuvituksesta,  mutta kun tarjouduin lukemaan kirjaa ääneen, niin johan syntyi sopimus.

Jossain vaiheessa poika ilmoitti, että hän voisi jatkaa kirjan lukemista itse, mutta en halunnut enää siinä vaiheessa itse irrottaa kirjasta, vaan halusin lukea sen ääneen, jotta saisin tietää, miten tässä käy. Kirja siis koukutti meidät molemmat.

Sirkusjuna saapuu kertoo Rahtusen perheen erikoisesta päivästä, johon saadaan vauhtia vankikarkurista ja sirkuksesta. Kirjan päähenkilö on Rahtusen perheen tytär, Lilli, jolla on tekemisen puute ja tylsä elämä tylsässä Nurkanpyhtään kaupungissa. Lilli haaveilee koiranpennusta ja osaa ajatella mukavia:
 - Tämä kaupunki on täynnä pieniä kaupunkeja, jotka ovat isompia kuin tämä kaupunki, Lilli ajatteli, ja samassa mehiläinen tömähti hänen otsaansa. 
 - Paljonko mehiläisiä on tässä kaupungissa? Lilli pohti. - Nekin pitää ottaa huomioon. On pidettävä huolta myös näistä pisteliäistä. Ilman niitä ei olisi omenoita. Mehiläisten on annettava elää omaa elämäänsä. Niin kuin meidän isän, joka ei ole mikään sankari mutta on silti olemassa. - - (S 55.)

Vaikka kirjan päähenkilö on tyttö, se ei haitannut 7-vuotiaan pojan lukuintoa. Kun vankikarkuri astuu kuvioihin, kirja alkaa vetää sen verran mainiosti, että poika hekotteli ääneen. Jokunen kohta piti lukea yleisön pyynnöstä pariin kertaan uudestaan, jotta saatiin hekottaa lisää. (Kirjassa on myös kohtaus, joka toistuu ja palvelee juuri tätä pienen pojan toiston tarvetta.)

Rahtusen perheen persoonallisuudet - äiti, isä ja Lilli - toimivat jokainen tahollaan, ja heidän jokaisen kautta saadaan kirjaan mukavia sivujuonia. Isällä on kiireinen aamu, äiti saa yllättävän kotiapulaisen ja Lilli tapaa sirkustirehtöörin ja muutakin sirkuksen väkeä. Kirjassa on oikeastaan kaikki jännittävät ainekset, sopivasti lempeää huumoria ja rauhallisia ajatuksiakin mukana.

Elina Warstan kuvitus tukee tarinaa, eikä hypi silmille. Kuvat ovat eloisia ja hyväntuulisia - silmälle sopivia.

Erikoista tässä kirjassa on se, että järkevimmän ja rauhallisimman oloinen tyyppi on kirjan lapsi. Aikuiset koheltavat ja järjestävät toimintaa, mutta Lilli on se, joka luo rauhaa ja koskettavia hetkiä. Mukava sanailu luo huumoria, joka toimii monella tasolla. Aikuista hymyilyttää ja lasta naurattaa, mutta ei välttämättä yhtä aikaa.

Kirja on luettu jo muutamassa blogissa, ja se on herättänyt ihastusta. Tsekkaa nämä blogit: LastenkirjahyllySinisen linnan kirjasto, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Sininen keskitie.  Osallistun tällä kirjalla Suketuksen Pojat, lukemaan! -haasteeseen.

6 kommenttia:

  1. Kyllä näitä toivoisi lisää :)! Ensi syksynä taitaa Itkoselta tulle runokirja :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itkosen runoja en olekaan lukenut, joten jään odottamaan innolla... Tämä on laadukasta lastenkirjallisuutta, jota lukee vallan ilokseen.

      Poista
  2. Mainiota, että teidän poikannekin innostui tästä! Olisikohan Itkonen halunnut tehdä Lillistä sen kirjan rauhallisimman ja pohdiskelevamman hahmon vastakohdaksi aikuisten kiireelle ja touhottamiselle - siis ihan tälle meidän nyky-yhteiskunnastammekin tutulle kiireelle, joka valitettavan usein on aikuisten aikaansaamaan. Lapsillahan on luonnostaan sellainen manjana, manjana -asenne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä sopi oikein hyvin ekaluokkalaiselle pojalle. Jätin kirjan kyllä tyrkylle myös kolmasluokkalaisille tytöille, sillä sopisi heillekin.

      Lasten kiireettömyydessä olisi tosiaan oppimista, ja aikuisten huolissa ja hössötyksessä paljon turhaa ja naurettavaa tärkeilyä.

      Poista
  3. Nämä lastenkirjapostaukset kiinnostavat koko ajan enemmän ja enemmän, kun kummityttöni kasvaa (hän täyttää juhannuksen jälkeen kaksi vuotta, ja on jo nyt varsin innokas kirjojen ystävä ♥ ). Tämäkin kirja vaikuttaa hyvältä, ja Itkosen sanataituruuden uskon, sillä olen lukenut hänen runojaan. Erityisesti Elina Warstan kuvitus kiinnostaa, sillä hänen suunnittelemiinsa kansikuviin törmää nykyisin siellä sun täällä, ja Warstan kädenjälki kyllä miellyttää silmää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kirja oli pienoinen helmi ja sopii noin viisivuotiaille ja sitä vanhemmille. Warsta on taitava kuvittaja, joka saa myös musta-valkokuvitukseen ilmeikkyyttä.

      Lastenkirjallisuus on Suomessa aivan erityisen laadukasta. Lapsia ei aliarvioida missään kohtaa, vaan tarinat ja kuvitus on tehty yleensä kunnianhimoisesti.

      Hyvä kummitäti opastaa lasta kirjojen maailmaan! ❤ Ihana lukija sinulla onkin kummilapsesta kasvamassa, kyllä kaksivuotias voi jo olla ihan kirjojen lumoissa.

      Poista

Kiitos kommentista!