sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Elämäkerta-haasteeseen luetut elämät


Les!Lue!-blogin Reetta ideoi vuoden 2015 alussa hienon haasteen, johon tartuin innokkaasti. Tarkoitus oli lukea vuoden aikana mahdollisimman monta elämäkertaa, ja kuten haasteen Facebook-sivuiltakin voi nähdä, haasteeseen on kertynyt paljon erilaisia elämäkertoja.

Olen viime vuosina nauttinut omaelämäkerrallisten romaanien lukemisesta. Näitä ovat olleet esimerkiksi Jari Tervon Esikoinen, Toivo Pekkasen Lapsuuteni, Keijo Korhosen Poika, kertomus kylästä joka kerran oli, Benedict Zilliacuksen Kertomus kadonneesta saaresta ja Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär.  Tielleni on osunut myös hienoja elämäkertoja,  esimerkiksi Jelena Kuzminan Anna Ahmatova, KoditonTuula Karjalaisen Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta sekä Antti Heikkisen Risainen elämä, Juice 1950 - 2006, joten ajattelin, että tämä haaste sopii minulle kuin nakutettu.

Suuret oli suunnitelmat, mutta lopulta sain luettua vuoden aikana vain kolme elämäkertaa, eikä tielleni yhtäkkiä osunut edes omaelämäkerrallisia romaaneja. Kipinä kuitenkin jäi, ja muutama elämäkerta on vielä keskenkin, joten haaste elää.

Tässä lukemani kirjat:


1. Minna Maijala: Minna Canth, Herkkä, hellä, hehkuvainen (2014)


Minna Maijalan kirjoittama Minna Canth -elämäkerta jäi mieleeni ansiokkaana ja mielenkiintoisena tietopakettina. Kirjasta välittyi myös aivan uusi näkemys kirjailijan elämäntyöhön, ja kirjoitinkin oivalluksesta näin:

Elämäkerran lukemisesta tuli vaikuttava kokemus, sillä huomasin käsitykseni idolistani olleen hyvin yksipuolinen. Olen pitänyt Minna Canthia nimenomaan tendenssikirjailijana, enkä ole ymmärtänyt hänen kykyjään aikansa psykologisten virtausten kuvaajana. Enkä ole käsitykseni kanssa yksin. Maijala ravisteleekin pinttyneitä mielikuvia Minna Canthista ja osoittaa, että käsitys hänestä tendenssikirjailijana oli varhaisen elämäkerturin, Lucina Haggmanin oman idealismin värittämä taiteilijanäkemys. Nimensä mukaisesti Maijalan elämäkerta paljastaa Canthista herkkyyden, joka hänellä oli aikansa aatteiden aistijana ja välittäjänä.



2. Alfonso Zapico: James Joyce, A Portrait of a Dubliner (2013)

Alfonso Zapicon kirjoittama ja piirtämä James Joycen sarjakuvaelämäkerta oli loistava matkakumppani toissa kesän Irlannin-matkalle. Dublinissa Joycea ei voi ohittaa. Kirjoitin kirjasta muun muassa näin:

Ihastuin tähän sarjakuva-elämäkertaan ikihyviksi. Se on kaunistelematon, mutta tyylikäs kokonaisuus, johon on kätketty myös aimo annos huumoria. Joycen ristiriitainen ja omahyväinen persoona on joka sivulla läsnä. Elämän vastoinkäymiset: rahahuolet, alkoholismi, tuskallinen silmäsairaus ja tyttären sairastaminen tulevat lukijan iholle asti. Vaikka Joycesta ei voi aina pitää, hänen ristiriitaista taiteilijapersoonaansa on pakko ihailla, sillä häntä seuraa aina ja kaikkialle myös kirjoittamisen pakkomielle, tinkimätön taiteilijuus.



3. Jari Litmanen: Litmanen 10 (2015)

Jari Litmasen muistelmien myötä ylitin itseni - en nimittäin ollut aikaisemmin lukenut yhtäkään urheilijaelämäkertaa. Lukukokemus oli kaikin puolin avartava ja myönnän suoraan, että minusta tuli Litmas-fani:

Vaikka kirjan lukeminen oli minulle välillä aika työlästä, kuten tietotekstin lukeminen minulle aina on, opin kirjasta paljon. Opin, millaista intohimoa huipulle pääseminen vaatii. Opin myös, millaista sinnikästä harjoittelua huipulle pääseminen vaatii. Opin jalkapallosta kaiken, mitä maallikolta voi toivoa. Lisäksi opin tuntemaan ihmisen nimeltä Jari Litmanen.




Mitäs seuraavaksi? Tänä vuonna haluaisin lukea loppuun aloittamani Aale Tynni -elämäkerran ja Olli Jalosen romaanin Miehiä ja ihmisiä. Jari Tervon omaelämäkerralliset romaanit Revontultentie ja Pyrstötähti odottavat tuossa jo hankittuna, Maksim Gorkin Lapsuuteni ja Stephen Fryn Koppava kloppi kutsuisivat myös lukemaan. Elämää riittää.

Kiitos Reetalle inspiroivasta haasteesta!

12 kommenttia:

  1. Elämäkertahaaste oli kyllä innostava, mutta minunkin kohdallani saalis jäi lopulta aika pieneksi. Irlanti matkakohteena kiinnostaa aina vain, joten tuon Joyce-kirjan otan ehdottomasti muistiin. Litmanenkin vaikuttaa hyvältä.
    Hyvää, kirjallista uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Jonna! ❤ Suosittelen Joyce-elämäkertasarjakuvaa. Se on loistava. Dublinilaisia on myös aivan ehdoton tuttavuus. Seuraavaa Dublinin-reissuani varten yritän lukea sitten Ulysseuksen. Huh!

      Poista
  2. Ihailen sinua, että tartuit Litmaseen. Pakko nimittäin myöntää, että omat ajatukseni urheilijaelämäkertoihin ovat ennakkoluuloisia (juurikin varmaan siksi, että tietopohjani urheilijoista on niin hatara!), mutta se, mitä opit teoksen myötä, alkoi särkeä ennakkoluulojani. Mahtavaa!

    Tuon Minna Canthin teoksen minäkin haluan lukea. Tänä vuonna aion lukea edes yhden elämäkerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Litmanen vei sydämeni ja opetti aika paljon kaikenlaista. Jalkapallo on mielestäni kuningaslaji ja Litmanen siis oikeastaan kuninkaitten kuningas. Näin voi ihmisen maailmankuva avartua.

      Minna Canthin elämäkertaa suosittelen täydestä sydämestäni! <3

      Poista
  3. Fryn Koppava kloppi on hieno kirja, suosittelen! Ja hieno oli tuo Joyce-löytösi. Pitääpä tarkistaa onko sitä Oulun kirjastolla, sillä kirja vaikuttaa kiinnostavalta - ja voisi olla pehmeä tutustuminen kirjailijan tuotantoon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen Zapicon Joyce-elämäkertaa! Erikoinen elämä ja mieletön elämäntyö. Joyce oli taiteilija ja kirjallisuuden uudistaja vailla vertaa.

      Koppava kloppi taitaa tulla luentaan piakkoin!

      Poista
  4. Missasin tämän kiinostavan haasteen aikapulan takia eli jos pinot jo huojuvat, on pakko ottaa järki käteen.

    Anna Ahmatova koditon oli kyllä viime vuoden ensimmäinen kirjani, ja luin sen joulum jälkeisinä välipäivinä suuresti nauttien. Kuvani Ahmatovasta vahveni ja rikastui. Tosi upea kirja, joka olisi ihana omistaa.

    Hyväsatoista lukuvuotta 2016 sinulle Elina ja muutenkin onnekasta utta vuotta<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Ahmatova, koditon on unohtumaton kirja. Sain juuri käsiini uudet Ahmatova-suomennokset ja aloin lukea Koditontakin uudestaan runojen rinnalla.

      Onnellista uutta vuotta Sinullekin, Leena! Ja tietysti paljon hyviä kirjoja! <3

      Poista
  5. Minäkin kuolasin monen elämäkerran perään, mutta sitten veivätkin muuta kirjat ja opiskelut, joten saaliiksi jäi vain kolme. Rakastan elämäkertoja ja nyt jäi niihin sellainen palo, että haluaisin tänä vuonna lukea niitä enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Polte jäi minullekin, vaikken saanut viime vuonna luettua kuin kolme tähän haasteeseen. Omaelämäkerralliset romaanit ovat oikeasti enemmän minun juttuni, mutta nuo kolme viime vuoden elämäkertaakin olivat tosi hyviä. Kipinä jäi elämään.

      Poista
  6. Haaste elää täälläkin! :-) Oikeastaan tää oli vasta alkusysäys sille, että varmasti jatkan elämäkertojen lukemista tulevaisuudessakin. Kiitos, että lähdit mukaan haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, Reetta! Tässä tuli opittua paljon ja ylitettyä omat rajansakin.

      Poista

Kiitos kommentista!