maanantai 8. toukokuuta 2017

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina, 2017
Alkuteos: Storia del nuovo cognome, 2012
Suomentaja: Helinä Kangas
Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 508
Mistä sain kirjan: oma ostos


Elene Ferranten Uuden nimen tarina on Napoli-sarjan toinen osa ja jatkaa kertomusta Elenan ja Lilan ystävyydestä. Se sijoittuu Napoliin, mutta myös Ischian saarelle ja Pisan kaupunkiin. Henkisen ilmapiirin keskus on kuitenkin koko ajan Napoli ja sen sosiaaliset suhteet ja yhteiskunnalliset rakenteet, joiden puristuksessa tytöt kasvavat nuoriksi naisiksi ja aikuisiksi.

Sarjan viehätys on juuri siinä, miten tytöt kasvavat ja heräävät yhteiskunnalliseen tietoisuuteen patriarkaalisen yhteisön keskellä ja kuinka paljon perhekeskeinen kulttuuri ja perheiden väliset riippuvuussuhteet heidän elämäänsä ohjailevat. Raha ja toimeentulo, macho-kulttuuri, perheen kunnia ja velvollisuudet rakentavat naisten ympärille vankilan, jossa on vaikea elää. Tosin tässä sarjan osassa paljastuu hyvin raadollisena sekin, kuinka macho-kulttuurissa jää hyvin vähän tilaa myös mieheksi kasvamiselle: mieheksi kasvaminen on väkivaltaan kasvamista ja alistumista. Lilan veljen elämä tai Elenan entisen poikaystävän, Antonion, elämä etenevät kaukana onnellisilta poluilta.

Tyttöjen ystävyyden kuvauksena teos on aivan omaa luokkaansa. On riemastuttavaa lukea näin rehellistä ystävyyden kuvausta, jossa paitsi vahva henkinen yhteys myös synkät kateuden ja keskinäisen kilpailun tunteet risteilevät. Vaikka Elenan ja Lilan elämät kulkevat tyystiin erilaisiin suuntiin, he eivät pääse irti toisistaan. Yhteys on vahva, ja molemmat inspiroivat ja tukevat edelleen toinen toistaan - he ovat riippuvaisia toinen toisistaan: Mutta Lila osasi kietoa minut pikkusormensa ympärille niin etten pystynyt vastustelemaan: toisaalta sanoin nyt riittää, toisaalta minua masensi ajatus etten enää kuuluisi hänen elämäänsä, keinoihin, joilla hän muokkasi sen itselleen sopivaksi. Mitä muuta tuo juoni oli kuin yksi hänen mielikuvituksellisia, riskialttiita siirtojaan? Me kaksi yhdessä tukemassa toisiamme taistelussa koko maailmaa vastaan. (S. 293)

Uuden nimen tarinassa tytöt rakastavat samaa miestä, ja ilmassa on aineksia hömppäkirjallisuuden perustaksi. Tarinassa on kuitenkin koko ajan läsnä suuren tragedian tuntu, joka vangitsee lukijan mielen. Se, että kertojanääni on nimenomaan Elenan, tuo kirjaan analysoivan ja riipaisevan sävyn. Kerronta on suoraviivaista ja tapahtumat tuntuvat etenevän vääjäämättömästi kohti ennalta arvattavaa lopputulosta. Silti juonessa riittää yllätyksiäkin, eikä kirjaa voi oikeastaan laskea käsistään - niin vetävästi se etenee. Suomentaja Helinä Kangas on epäilemättä osannut välittää kirjan hengen.

Lilan temperamenttinen ja säkenöivä luonne törmäilee jatkuvasti napolilaisen köyhälistökorttelin yhteisön sääntöihin. Hänen kamppailunsa on näkyvää ja huomiota herättävää. Lila on aina tapaus, kun hän astuu näyttämölle. Elena on kuitenkin lopulta se, joka hiljaisella ja sinnikkäällä luonteellaan murtaa ja muuttaa yhteisön sääntöjä. Hän tuntee kipeästi olevansa kotiseutunsa vanki, mutta ottaa määrätietoisia askelia kohti vapautta ja omaksi itsekseen kasvamista: Opettelin  minimoimaan tunteeni. - - Toistelin joka päivä: olen se mikä olen enkä voi kuin hyväksyä itseni; olen syntynyt tällaisena, tähän kaupunkiin, tähän murteeseen, köyhänä; annan sen minkä voin, otan sen minkä voin, kestän sen mikä on kestettävä. (S. 328.)

Ahmaisin Napoli-sarjan ensimmäisen osan, Loistavan ystäväni, melkein yhdeltä istumalta ja jatkoin samaan tahtiin tämän toisenkin osan. Nyt en tiedä, miten maltan odottaa kolmannen osan suomennosta. En ole pitkään aikaan hurahtanut johonkin sarjaan tai kirjailijan tyyliin näin totaalisesti. Ehkäpä L. M. Montgomeryn Anna-sarjaan hurahtaminen 10-vuotiaana oli kokemuksena samankaltainen. Lukeminen oli silloinkin yhtä juhlaa.



Uuden nimen tarina on luettu jo ainakin näissä kirjablogeissa: Leena LumiLumiomena, Tuijata. kulttuuripohdintoja, Kirja vieköön!, Lukuisa, Reader why did I marry him, Sanoissa ja sivuilla ja Kirjaluotsi.  Kuittaan kirjalla HelMetin lukuhaasteen kohdan 7. Salanimellä kirjoitettu kirja.

12 kommenttia:

  1. Vaikka paljon lukeekin, harvassa ovat ne oikeat lukuelämykset. Ferranten Napoli-sarjalle ❤︎ Lumo vaan lisääntyy seuraavissa osissa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että kannattaa jatkaa. Tai arvasinhan minä sen -sen verran koukutti tuo loppu tässäkin.

      Ehdottomasti <3 tälle kirjasarjalle.

      Poista
  2. Elina, en tiedä, miten kestän odottaa kolmatta! Vaikka syyyskesällä ilmestyvä ei ole Napoli -sarjaa, se on kuitenkin Ferrantea ja tilasin sen heti.

    Erionomainen sitaattivalinta: "Opettelin minimoimaan tunteeni. - - Toistelin joka päivä: olen se mikä olen enkä voi kuin hyväksyä itseni; olen syntynyt tällaisena, tähän kaupunkiin, tähän murteeseen, köyhänä; annan sen minkä voin, otan sen minkä voin, kestän sen mikä on kestettävä"

    Kyllä jäi taas sellaiseen paikkaan kakkososa, että 'ilmesty pian kolmonen!'

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin, Leena Lumi - lasken jo kuukausia seuraavan Napoli-sarjan osan ilmestymiseen. Toisaalta toivon keskittymisrauhaa suomentajalle, joka tuntuu tekevän hyvää työtä. ;)

      Kirja on täynnä elämään sopeutumista, jossa tytöt "taistelevat" välillä yhdessä, välillä myös omin voimin. Räiskyvä Lila ja sinnikäs Elena - oivallinen vastinpari ja kaiken kukkuraksi tuo Italia siinä ympärillä. Ah! Täydellistä luettavaa - korjaan: ahmittavaa.

      Täytyy lukea muita hyviä kirjoja tässä seuraavaa osaa odotellessa, eikös vain? <3

      Poista
  3. Olen yrittänyt lukea ruotsiksi (ei uponnut), englanniksi (ihan ookoo) ja nyt mietin pitäisikö kokeilla tämä kakkososa suomeksi. Valitsemiesi sitaattien perusteella suomenkielinen käännös tuntuu olevan erityisen onnistunut? /Mari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännä juttu. Voihan siis olla, että suomennos on erityisen onnistunut. En oikein löydä mitään moitittavaa tästä kirjasta, mutta onhan tämä toki melko perinteistä kerrontaa ja aika perusteellistakin (Ischia-osuuttaa olisi ehkä voinut tiivistää). Kannattaa kokeilla suomeksi!

      Poista
  4. Kokeilen tätä äänikirjana Bookbeatin avulla. Saapa nähdä, miten totun uuteen tapaan "lukea". Jos käy huonosti, tiedän ainakin ettei syy ole kirjassa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bookbeat kiinnostaisi minuakin. Jospa jossain vaiheessa tutustuisin siihen. Sen verran olen äänikirjoja kuunnellut, että tiedän niiden vaativan melkoista keskittymiskykyä.

      Jään odottamaan raporttia kokemuksistasi! Kirja on kyllä niin hyvä!

      Poista
  5. Voi hyvänen aika! Tämä pitää kyllä lukea pian <3

    VastaaPoista
  6. Ferrante on kyllä mahtava! Houkutus on todella suuri lukea sarja heti loppuun englanniksi, mutta pidättelen itseäni. Suomennokset ovat olleet laadukkaita ja haluan jatkaa niiden parissa. Toisaalta tuo vuoden odotus tekee kirjan lukemisesta vielä suuremman tapauksen. Tuntuu ihan juhlalta, kun saa sen viimein käsiinsä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä tekee tiukkaa odottaa mutta suomennokset ovat olleet niin hyviä, että en haluaisi ruveta lukemaan englanninkielisiä teoksia - varsinkaan, kun epäilen, ettei englannin taitoni taida riittää kaikkien nyanssien ymmärtämiseen. Tämähän on melkein kuin joulupukin odottamista.

      Poista

Kiitos kommentista!