lauantai 6. toukokuuta 2017

Novellit paketissa

Alkuvuoden lukuhuumaan on osunut Reader why did I marry him -blogin novellihaste, jonka myötä innostuin lukemaan tavallista enemmän novelleja.

Aloitin haasteen kerämäällä omasta hyllystäni kaikki ne naisten kirjoittamat novellikokoelmat, joita en ollut sieltä vielä lukenut, ja jatkoin etsimällä samaan pinoon vielä miestenkin kirjoittamat novellikokoelmat. Ajattelin, että urakoin oman TBR-listani kirjoja niin paljon kuin ehdin ja samalla etenisi Hyllynlämmittäjä-haastekin. Jotain jäi vielä lukemattakin, mutta nämä kuusi novellikokoelmaa sain lopulta luettua:

Raymond Carver: Vielä yksi asia
Katherine Mansfield: Kanarialintu
Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus
Annie Proulx: Lyhyt kantama
Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
George Saunders: Sotapuiston perikato

Ainut kotimaisen novellitaiteen edustaja oli Sari Pöyliö esikoiskirjallaan Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä, joka oli mainio lukukokemus mustan huumorinsa ansiosta. Villejä äitejä ja rauhallisia tyttäriä vilisti hänen kokoelmansa sivuilla ihan riittämiin.

Ulkomaisista novellikokoelmista voin todeta yhteenvetona, että kaikki ne edustivat huippulaatua. Raymond Carver lienee Amerikan arvostetuin novellisti ja aivan aiheesta. Alice Munro on puolestaan arvostettu Nobel-palkinnon saajaksi asti. Katherine Mansfield on uusiseelantilainen 1900-luvun alun mestarikirjailija, jonka ura katkesi aivan liian varhaiseen kuolemaan. Annie Proulxin Lyhyt kantama teki Wyomingin osavaltion eläväksi, ja George Saunders kirjoittaa terävää satiiria.

Novellit siivittivät työmatkojani, ja tulin niistä suorastaan riippuvaiseksi. Aloin jo edellisiltana odottaa seuraavan aamun bussimatkaa, jonka aikana saatoin ahmaista kokonaisen novellin. Voin loppujen lopuksi todeta, että olen tänä talvena lukenut niin paljon niin hirvittävän hyvää kirjallisuutta, että olo on valaistunut. Olen varastanut hetkiä ja pysäyttänyt niitä, ja lopulta toivonut ikuista työmatkaa. Että saisin vain istua bussissa ja lukea ja lukea.

Kaikkiaan sain luettua Ompun haasteeseen 72 novellia. Jäljelle jäi myös hirvittävä polte lukea lisää aina vaan parempia novelleja, mutta voiko näitä novelleja oikeastaan ylittää?

Kiitos Ompulle hienosta haasteesta!

8 kommenttia:

  1. Olen lukenut noista Munron ja Pöyliön novellikirjat. Kivasti olet ehtinyt lukemaan novelleja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munro on ykkössuosikkini, muta en voi moittia Pöyliönkään novelleja. Ihastuin niiden anarkiaan.

      Poista
  2. Pinossasi kaikki ovat sellaisia, jotka haluaisin lukea! Luin itse haastetta varten toista Munron kokoelmaa, ja aikomus oli lukea juuri esim. Carveria ja Mansfieldiä, koska he tosiaan ovat novellilajin huippuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tämä novellihaaste jatkuu, niin taidan tarttua uuteen Munroon. Jotenkin tuntuu, että ilman Munroa ei voi enää elää, kun on hänen tarinoihinsa päässyt käsiksi.

      Carver on aivan omaa luokkaansa ja Mansfieldin taituruus on myös kiistatonta. Hienoja novellisteja.

      Poista
  3. Minunkin piti lukea Munroa tähän haasteeseen, mutta enpä saanut aikaiseksi... no, kesällä sitten! Pöyliön kirja kiinnostaa minua myös. Olen lukenut häneltä muistaakseni jonkun romaanin, ja se jäi hienona kirjana mieleeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesällä lisää Munroa, ehdottomasti!

      Minä pupolestani hankin Pöyliön uudemman romaanin, sillä sen verran innostuin näistä novelleista.

      Poista
  4. Me saatiinkin melkein sama saldo, mulla tasan 70 :-)

    Tuon Pöyliön kokoelman olen lukenut aiemmin ja pidin siitä. Mansfield alkoi kiinnostaa ja sillä saisi kuitattua myös Helmet-lukuhaasteen Oseania-kohdan :-) Kiva että haaste jatkuu ja muiden haastekoosteista saa hyviä vinkkejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innostuin haasteesta todenteolla. Hyllyssä on vielä Hemingwayn ja Mannin novelleja ja kotimaisista Siekkistä. Eiköhän niillä jatketa. ;)

      Pöyliö yllätti positiivisesti minutkin!

      Poista

Kiitos kommentista!