maanantai 12. kesäkuuta 2017

Jo Nesbø: Veritimantit

Jo Nesbø: Veritimantit, 2010
Alkuteos: Marekors, 2003
Suomentaja: Outi Menna
Kustantaja: Johnny Kniga
Kansi: ?
Sivuja: 582
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä



Kirjablogien dekkariviikko on täällä taas, ja urakoin viikkoa varten peräti viisi dekkaria - kuudes on vielä kesken - joten blogattavaa riittää. Urakointi on ehkä kuitenkin väärä sana, sillä viimeisten työviikkojen ja ensimmäisen lomaviikon aikana en ole muuta jaksanut kuin lukea kaikki liikenevät hetket. Lukemisen on lisäksi pitänyt olla sellaista, joka takuuvarmasti vie ajatukset pois töistä (sekä leipätyöstä että kotitöistä). Dekkarithan sopivat totaaliseen aivojen nollaukseen, jossa päämääränä on häipyä (henkisesti) paikalta jälkiä jättämättä.

Jo Nesbøn Harry Hole -dekkarit toimivat minulle niin, etten paljon pysty todellista maailmaa havainnoimaan sen  jälkeen, kun kirjan kannet avaan. Sivut kääntyilevät tiuhaan, vaikka lukutahtini ei yleensä ole kauhean nopea. Tällainen paksu, koukuttava dekkari tarkoittaa myös lyheneviä yöunia, ja lopputuloksena taitaakin olla entistä väsyneempi arjesta selviytyjä. Ja jotta arkea jaksaisi väsyneenä, tarvitsee lisää arjesta pakoa, eli lisää lukemista ja sitten taas väsyy... Kyseessä on kierre, ehkä jopa dekkariaddiktio.

Addiktiosta kärsii myös Jo Nesbøn luoma karismaattinen poliisi Harry Hole. Hänen addiktionsa on kuitenkin paljon vaarallisempaa sorttia kuin minun viaton yölukemiseni. Suoraan sanottuna olen Harrysta huolissani. Viime vuoden dekkariviikolla kirjoitin Harrylle kirjeen. Edelleenkin toivoisin, että hän saisi elämänsä järjestykseen, mutta oikeastaan hän vaan sotkee kuvioitaan kirja kirjalta enemmän, enkä ole ollenkaan varma, kestänkö seurata hänen sekoiluaan yhtään enempää. Tässä sitä kuitenkin taas ollaan.

Toisaalta Harryn yksityiselämän koukerot, hänen maaniset pakkomielteensä ja päihdeongelmansa eivät sinänsä haittaa, sillä kaikista jännittävintä on kuitenkin hänen työnsä. Veritimanteissa Hole pääsee sarjamurhaajan jäljille. Vaikka luulisi, että tällaisia dekkareita on kirjoitettu maailma täyteen, niin Nesbø osaa tähänkin dekkariinsa jotain hyvin norjalaista ja kuitenkin myös kansainvälistä. Nyt seikkaillaan Oslon lisäksi Prahassa, ja piipahdetaan myös toisen maailmansodan ajassa, jolloin Saksa miehitti Norjaa. (Tästä aiheestahan Nesbo on kirjoittanut loistavan dekkarin Punarinta, joka on yksi Harry Hole -sarjan suosikkejani.)

Juonenkehittelijänä Nesbø on sikamaisen taitava. Hän pudottelee johtolankoja sinne ja tänne ja antaa lukijan kärsiä lähes sietämätöntä jännitystä. Lukija kokee maailman välillä syyllisen silmiin - tai niin hän ainakin luulee - ja välillä uhrin silmiin, mutta sitten vaihdetaan taas Holen näkökulmaan. Voiko alkoholistiin kuitenkaan luottaa, vaikka kuinka haluaisi? Tilanteet jäävät kesken. Törkeän koukuttavasti.

Juonenkehittelyn ohessa Nesbø heittelee lukijalle kaikenlaista yleistietoa. En ollut aiemmin kuullutkaan veritimanteista, joita tuotetaan sota-alueilla, esimerkiksi Sierra Leonessa 1990-luvulla, ja joilla rahoitetaan sotatoimia. Veritimantteja ei haluta julkisille markkinoille, mutta niitä salakuljetetaan ja myydään muita timantteja edullisemmin. Nesbø lataa niihin sellaiset kauhuelementit, että aina kun kirjassa vilahtaa pentagrammin muotoon hiottu punainen timantti, lukija osaa ruveta pelkäämään.

Varsinaisen sarjamurhaajan jäljittämisen ohessa Harry Hole yrittää selvittää poliisivoimien sisäistä rikollisuutta ja tuntuu, ettei hän voi luottaa kehenkään. Kirjan viimeiset sata sivua ovatkin lähes sietämätöntä luettavaa, jossa jännittävät juonet punoutuvat yhteen. Pidin myös siitä, miten Pygmalion-näytelmä kietoutui juoneen, sillä innostun aina kaikesta intertekstuaalisuudesta.

Veritimanteissa on paljon aineksia, mutta Nesbø pitää kaikki langat hienosti käsissään ja lukija saa heittäytyä Oslon kaduille Harry Holen tuttuun, vaikkakin epävakaaseen seuraan. Antaa mennä vaan!





Veritimantit on luettu myös blogeissa Kuutar lukee ja Rakkaudesta kirjoihin

Kirjablogien dekkariviikkoa emännöi Yöpöydän kirjat -blogi, jossa on lueteltu kaikki dekkariviikkoon osallistuvat blogit. Tänään on meneillään myös tempaus, jossa tasatunnein julkaistaan uusi dekkaripostaus. Siihen en uskaltanut ilmoittautua, koska luulin olevani lomareissulla. Saan kuitenkin aloitettua oman dekkariviikkoni tällä Nesbøn komealla jännärillä.

11 kommenttia:

  1. Hyvää dekkariviikkoa sinulle! Dekkarit ovat kyllä mainio keino arjesta ja työstä irrottautumiseen. :) Harry Holen elämän ongelmat ovat olleet liikaa minulle, mutta kiva, että sarjalla on niin paljon ystäviä meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan, että olen välillä tosi huolissani Harrysta, ja se on aika hullua, koska Harryhan on kuitenkin fiktiivinen henkilö... Ymmärrän, että hänen hölmöyksiään ei tahdo jaksaa, mutta sitten tässäkin hän kuitenkin saa itseensä ryhtiä sen verran, että työt sujuvat jotenkin. Mikään muu sitten taas ei oikein sujukaan. Voi, voi!

      Hyvää dekkariviikkoa sinullekin! ! <3

      Poista
  2. Jo Nesbøn Harry Hole on lempparipäähenkilöitäni. Olen lukenut kaikki suomennokset ja yhtä vaille muutkin suomennokset. Älähän hättäile Harryn kanssa, Harryhan porskuttaa edelleen, kun kirjoja on jo 11 kipaletta sarjassa ja uusia on tulossa, jee!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vähän ihmetellyt, että hän on vieläkin hengissä. Olenhan vasta puolivälissä kirjasarjaa ja jo nyt Harryn elintavat ennustavat melko lyhyttä elämää... On vielä tuo vaarallinen ammattikin siinä.

      Jostain syystä Harry Hole vetoaa minuunkin vahvasti. Fred Vargasin Adamsberg, Mankellin Kurt Vallander ja Åke Edwardsonin Eric Winter ovat myös suosikkejani.

      Poista
  3. Minultakin on tulossa HH-postaus, ei ehkä vielä tänään mutta huomenna viimeistään. Juuri luen Janon viimeisiä sivuja. Kaikki Harryt olen lukenut ja kovasti kiintynyt tuohon rujoon tyyppiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rujo on juuri oikea sana kuvaamaan Harrya. Hänen karismaansa ei voi vastustaa, vaikka onhan hän melkoinen renttu.

      Jään odottamaan HH-postaustasi. <3

      Poista
  4. Luin juuri ensimmäisen Holeni enkä ole valitettavasti kovinkaan innoissani. Lukaisen kuitenkin vielä toisen osan ja toivon tosiaan, että sarja paranee. Nesbon Verta lumella-sarja on niin huikea, että ehkä rima oli liian korkealla..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Toivottavasti toinen osa vie mennessään, kuten taisi viedä minutkin (en muista mistä osasta aloitin). Hyvä, jos annat Holelle uuden mahdollisuuden.

      Jos Verta lumella on tehnyt sinuun vaikutuksen ja pidät sitä vielä parempana kuin Hole-sarjaa, niin siihenhän täytyy tutustua.

      Poista
    2. Hyvä jos alkoi kiinnostamaan:) Tosin moni Hole-fani ei niistä vissiin ole pitänyt.

      Poista
  5. Hauskaa dekkariviikkoa tännekin! Juttusi oli niin uteliaisuutta kutkuttava, että vinkkasin sen blogin twitter-tililläkin :D Rakkaudesta kirjoihin-blogin Annika on myös kehunut Harrya niin paljon, että on kait pakko tutustua miehen edesottamuksiin. Alusta, tietenkin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkkauksesta! :)

      Annikan kanssa olemme Harry Hole -faneja (miksi naiset aina rakastuvat renttuihin). On meitä varmaan muitakin... Tervetuloa joukkoon!

      Poista

Kiitos kommentista!