torstai 7. maaliskuuta 2019

Joka päivä on naistenpäivä -lukuhaaste


Hyvää naistenpäivää kaikille ihmisille! 

Lähdinpäs soitellen sotaan tähän Mitä luimme kerran -blogin naistenpäivän klassikkohaasteeseen. Luulin ehtiväni vaikka mitä, mutta olenkin tahkonnut Margaret Mitchellin Tuulen viemää -järkäleen kanssa jo pari kuukautta. Onneksi syksyllä tuli luettua klassikoita jonkin verran, joten pääsen osallistumaan haasteeseen yhteensä neljällä teoksella, joista kaksi on sarjakuvaklassikkoja.

Naisten kirjoittamia klassikoitahan on kirjallisuushistoriassa suhteellisen vähän verrattuna miesten kirjoittamien klassikoiden määrään, ja se johtuu tietysti siitä historiallisesta tosiasiasta, että naisten tehtävä on ollut perinteisesti hoitaa lapsia ja taloutta kotona neljän seinän sisällä. Naisten koulutus ja vapaa ammatinvalinta on suhteellisen tuore asia länsimaisessa kulttuurissa, joten eipä ole ihme, että naiset ovat pysyneet kulttuurisina toimijoina lähinna marginaalissa. Nainen tarvitsisi omat tulot ja oman tilan kirjoittamiselleen, kuten Virginia Woolf vaatii Oma huone -teoksessaan.

Silti naisten kirjoittamia klassikoita on olemassa, ja ne pitäisi tehdä näkyviksi. Tämän haasteen innoittamana haalinkin divarista muutaman nais-nobelistin teoksia, joiden kimppuun toivoin pääseväni jo tätä haastetta varten, mutta Scarlett O'Hara esti sen. Ehkäpä palaan asiaan kesällä kirjabloggaajien seuraavan klassikkohaasteen myötä.

Joka päivä on naistenpäivä -haasteeseen sopivat siis ainakin nämä lukemani teokset:


Alison Bechdel: Hautuukoti

Alison Bechdelin Hautuukoti on elämäkerrallisten sarjakuvien klassikkoteos. Se on ilmestynyt vuonna 2006, mutta uskallan väittää sitä jo klassikoksi, sillä niin paljon siihen viitataan erilaisissa yhteyksissä.

Hautuukoti on paitsi itsensä löytämisen ja isän ymmärtämisen yritys, myös kertomus surusta. Se on alaotsikkonsa mukaisesti tragikoominen ja ehkä juuri siksi aivan erityisen vaikuttava.





Marjane Satrapi: Persepolis-sarja

Marjane Satrapin Perespolis 1 ilmestyi vuonna 2000, ja se on myös omaelämäkerrallinen sarjakuvateos. Satrapi on iranilaisen perheen ainut lapsi, joka varttuu teini-ikäiseksi poliittisten mullistusten ja sodan keskellä Iranissa. Lopulta hänen vanhempansa tulevat siihen tulokseen, että heidän on lähetettävä tyttärensä Eurooppaan kouluun.

Iranin lähihistoria ja perheen selviytyminen  fundamentalismin puristuksessa on karua luettavaa, mutta Satrapin huumori on myös terävää. Totinen päähenkilö etsii omaa ääntään ja kasvaa taiteilijaksi.



Lucia Berlin: Siivooojan käsikirja 2, Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia

Lucia Berlin on novellitaiteen mestari, joka on Yhdysvalloissa noussut arvoonsa. On hienoa, että hänen novellejaan on suomennettu parina viime vuonna kahden teoksen verran.

Berlinin novellit ovat häikäisevän raadollisia, lempeitä ja viiltäviä yhtä aikaa. Niissä kerrotaan muun muassa alkoholismista, rakastamisen vaikeudesta ja hetkittäisestä onnesta yhä uudestaan.



Sally Salminen: Katrina


Sally Salmisen Katrinan uudelleen suomentaminen ja nostaminen historian pölyjen alta esiin on ollut kulttuuriteko. Ahvenanmeren saaristoon sijoittuvat Katrina kertoo 1800-1900-lukujen saaristolaiselämästä kirkkaasti ja kaunistelematta.

Salmisen kerronta ja Hurmeen suomennos tekevät kirjasta ehdottoman klassikon, joka kuuluisi jokaisen suomalaisen lukea.



Kiitän Mitä luimme kerran -blogia tarpeellisesta haasteesta, josta toivottavasti tulee naistenpäivän perinne.


P. S. Onneksi naisten kirjoittamaa kirjallisuutta voi lukea mielin määrin myös jatkossa: tänään alkaa Bookishterapy-blogin Lukemattomat naiset -haaste.

11 kommenttia:

  1. Katrina on minulla lukulistalla. Sitä on kehuttu niin paljon, että kiinnostus on väkisinkin herännyt. Ja on aika jännää, että tämä kirja on sellainen klassikko josta en ollut kuullut mitään ennen tätä tuoreinta suomennosta. Hienoja nuo sarjakuvanostot! Olen lukenut ko. kirjat ja upeita ovat. Erityisesti Satrapin kirjat säväyttivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli hieno nosto Ylen Kirjojen Suomi -listalle tuo Katrina. Se on uuden nousun ansainnut, nimittäin se on eräänlainen saaristolaisten Täällä Pohjantähden alla. Ihmettelen kyllä, jos et pidä siitä. Se sopii nimenomaan naisten päivän kirjaksi.

      Poista
  2. Minuakin tuo Katrina kiinnostaa kovasti, joten ehkäpä jatkohaasteen aikana tartun siihen. Tuulen viemää on kesken kuten sinullakin, yritin sitä viime kesän helteillä Klassikkhaasteeseen, mutta aika loppui kesken. Ehkä ensi kesänä jatkan, helteillä tai ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan Tuulen viemää -kirjasta, että Scarlettin hahmo ärsyttää minua niin paljon välillä, että heitän kirjan aina tauolle. Kirja on kyllä loistava, ja juuri Scarlett ja historian hieno kuvaus siitä tekevät niin moniulotteisen. ei mikään hattarakirja.

      Katrina on kirkasta, hienoa proosaa. Suosittelen lämpimästi.

      Poista
    2. Scarlett on tosiaan ärsyttävä hahmo, mutta kirja hienoa draamaa ja moniulotteinen kuten sanot.

      Poista
  3. Upea lista, vaikka lyhyeksi jäikin. Persepolis ja Katrina erityisesti <3 Onneksi luet naisia muutenkin! Laitoin heti muistiin tuon Hautuukodin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä niin, tuntui aivan kummalliselta, että klassikoita en ole lukenut tämän enempää, vaikka luen melkeinpä ainoastaan naisten kirjoittamia kirjoja nykyään.

      Historiassa noita naisia ei niin hirveästi ole esiintynyt kirjallisuuden kaanonissa, mutta näistä nykykirjailijoista moni on jäämässä klassikoiksi, se on varmaan.

      Poista
  4. Hienoja teoksia olet lukenut! Ja sarjakuvaklassikot ovat todella paikallaan, nää on kaikki hienoja teoksia. Hautuukoti yksi parhaita sarjakuvaromaaneja, joita itsekin olen lukenut. Mukava kun olet mukana uudellakin kierroksella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin sarjakuvat oikeastaan vasta viime vuonna aivan lopullisesti. Paluuta sarjakuvattomaan aikaan ei enää ole. Onneksi!

      Nyt on jo hyllyssä muutakin kuin Tuulen viemää valmiiksi katsottuna. Innolla olen jatkossakin mukana.

      Poista
  5. Ah, Lucia Berlin ja Katrina! Itsellänikin olisi sopinut tuo Berlin haasteeseen, mutta koska en kirjoittanut kokoelman toisesta osasta, jätin pois. Berlin nousi novelleillaan yhdeksi suosikeistani. Tsemppiä Tuulen viemän kanssa! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Berlin on aivan parasta. En melkeinkestä, miten hyvin hän kirjoittaa. Lukemisen juhlaa sekin.

      Poista

Kiitos kommentista!