Jo menomatkalla näytti tältä... Eli ekaluokkalainen uppoutui täydestä sydämestään kirjaan. Mistään maailmankirjallisuuden helmestä ei todellakaan ole kyse, mutta Kapteeni Kalsari -kirjojen kirjoittajalle, Dav Pilkeylle, ojentaisin heti sylillisen lukemaan innostamispalkintoja. (Ja olen myös äärettömän onnellinen, että poika lukee näitä jo itse, eikä minun tarvitse enää lukea näitä hänelle ääneen.)
Oma sydämeni alkoi sykkiä innosta Messukeskuksen kirjapinojen äärellä. Kokonainen halli täynnä kirjoja tekee ihmiselle jotenkin tavattoman onnellisen olon. Myös jälkikasvu kävi sujuvasti taloksi ensimmäisen metrilakumyyntipisteen kohdalla.
Ikävä kyllä saavuimme Messukeskukseen sen verran myöhään, että en ehtinyt näkemään Salla Simukkaa ja Jari Järvelää lavalla, vaikka olin niin suunnitellut. Ryntäsinkin sen sijaan tapaamaan kirjabloggaajia Boknäsin kotoisassa sohvanurkkauksessa. Ja olipas heitä mukava tavata! Puhe helskyi iloisesti ja toinen toistaan kuumemmat tärpit vaihdettiin saman tien.
Seuraavaksi olikin vuorossa Tarinalaakso-sessio. Tässä kohtaa on kiiteltävä messujärjestäjiä loistavasta lasten alueesta. Lapsiparkki näytti viihtyisältä ja isolta. Siellä oli tekemistä jos sun jonkinlaista. Mutta suurin kiitos tulee väljästä pöytä- ja tyynyosastosta, jossa mahtui hyvin kulkemaan lastenvaunuilla. Varsinaiset kirjailijahaastattelut oli sijoitettu pienehköön telttaan, jossa lapset loikoilivat tyynyillä ja kuuntelivat esityksiä.
Ja mitä lastenkirjailijoita meillä onkaan! Sami Toivonen ja Aino Havukainen saivat lapset seuraamaan esitystään silmät tapillaan. Aino Havukainen keräsi yleisöltä ideoita, jotka Sami Toivonen piirsi saman tien fläppitaululle. Viimeisimpänä ja vaikeimpana tehtävänä Toivonen toteutti kahdeksan ideaa samaan kuvaan. Ällistyttävää, vai mitä!
Ja vaikka en nähnyt Salla Simukkaa lavalla, bongasin hänet ja pari muuta kirjailijaa Tarinalaaksossa. Sain nämä ihanat, sympaattiset kirjailijat samaan kuvaan. Vasemmalla on Me rosvolat -kirjojen kirjailija Siri Kolu, keskellä on Supermarsu-kirjailija Paula Noronen ja oikealla Lumikki-trilogian kirjoittaja Salla Simukka.
Seuraavaksi Noronen ja Kolu esiintyivätkin Tarinalaakson teltassa. Heillä oli melkoinen meno päällä, kuten kuvasta näkyy. Yleisöä nauratti kovasti. Saatoin aistia lukuinnon kasvun, kun nämä kirjailijat ottivat yleisönsä.
Kävin myös nopsasti ostamassa naisten uusimmat teokset, jotta saimme kirjoihin omistuskirjoitukset. "En koskaan pese tätä kynää", huokasi kolmasluokkalainen, joka lainasi kynää Siri Kolulle.
Kaiken hälinän keskellä juniori vetäisi yli kahden tunnin päikkärit - mikä sekin oli mainio yllätys. Päikkäreiden aikana kiertelin divariosastoa ja tein löytöjä. Toki divariosastolla olisin voinut viettää muutaman tunteroisen enemmänkin, mutta ehkä oli ihan hyvä, että minulle ei jäänyt liikaa aikaa tyhjentää tiliäni.Kaiken kaikkiaan kirjahankintani olivat tänä vuonna lähinnä lastenkirjoja. Pari kirjaa piilotin joulupukinkonttiin ja muutaman kirjan ostin ystäville lahjaksi. Mieskin sijoitti kirjallisuuteen ja käytti lapset Sanoma Median osastolla valitsemassa kolmen euron Aku Ankan taskarit!
Lopulta lapset jäivät vielä kuuntelemaan Timo Parvelaa, kun minä säntäsin seuraamaan Terhi Rannelan haastattelua Louhi-lavalle. Rannela esitteli siellä uusinta kirjaansa Läpi yön, joka kertoo masennuksesta kärsivän nuoren tarinan.
Rannelan haastattelijoina oli Kallion ilmaisutaidon lukion nuoria, jotka selviytyivät toimestaan hienosti. Sydämellinen Rannela oli toki mitä vilpittömin haastateltava. Hän kertoi, että hän on käyttänyt kirjassa paljon omia muistojaan ja päiväkirjamerkintöjään. Kun ilmaisutaidon lukion oppilas esitti otteen kirjasta, koko yleisö oli hyvin vaikuttunut. Esitys oli koskettava ja aito, ja luulen, että kirjasta on apua monelle masentuneelle.
Kiitos Helsingin kirjamessuille bloggaripassista!
Ensi vuonna uudestaan!
