Helsingin kirjamessut 28.-31.10.2021 - suunnitelma lauantaille

Käsi pystyyn, kuka on kaivannut tätä näkyä! Ainakin minä. Ja muutama muukin kirjavouhottaja, jonka tunnen. Tähän kuvaan liittyy paljon kirjapuhetta, tungosta ja kirjakassien raahamisesta kipeitä käsiä, hikeä, alelaareja ja metrilakua. Olen kaivannut sitä kaikkea.  

Helsingin kirjamessut käynnistyvät torstaina 28.10. ja jatkuvat aina sunnuntaihin 31.10. asti. Tänä vuonna voi valita, meneekö paikan päälle vai osallistuuko tapahtumaan verkossa. Myös hybridi-malli on mahdollinen ja aion itse tietysti hyödyntää sitä mahdollisimman pitkälle, eli aloitan messuilun ehkä jo huomenna kotona ja siirryn Messukeskukseen lauantaina. 

Suosittelen lämpimästi myös verkkomessuja. Viime vuonna osallistuin tapahtumaan verkossa, ja kokemus oli mitä mainioin. Satuin nimittäin olemaan vuorotteluvapaalla, joten ehdin kuunnella  parikymmentä kiinnostavaa kirjakeskustelua oman aikatauluni mukaan. Oma viehätyksensä oli siinäkin, että sai keskittyä kirjapuheeseen kaikessa rauhassa, eikä tarvinnut juosta seuraavaan kiinnostavaan keskusteluun toiselle puolelle Messukeskusta kirjakassien hakatessa reisiä mustelmille. 

Luulin myös säästäväni pitkän pennin, kun en ollut lonimassa divarien tarjontaa tai kustantajien ja kirjakauppojen alennuksia, mutta taisin klikkailla netistä aika monta kirjaostosta kaikkien keskustelujen lomassa. Eli varsinaista säästöä ei syntynyt, vaikka osallistuin messuille kotona, kaukana houkutuksista.

Etukäteen olen laatinut messuesitteen perusteella seuraavanlaisen aikataulun lauantaille 30.10.2021, jolloin aion matkustaa live-messujen ihmisvilinään:  

Senaatintori-lavan ohjelmaa lauantaina: 

Klo 10.30-11.00

Ville Enoranta ja Lotta Jalava ovat puhumassa loistavasta tietokirjastaan Sana sanasta, Suomen kielen jäljillä, jonka luin ahmien kesällä. 

Klo 14.00-14.30 

Koko Hubara esittelee esikoisromaaniaan Bechi. 

Klo 15.00-15.30

Saara Turunen kertoo uutuusromaanistaan Järjettömiä asioita.

Klo 15.30-16.00 

Jari Tervo on puhumassa kirjastaan Pääskyt talvehtivat järvenpohjassa.

Klo 16.30-17.00

Silvia Hosseini kertoo esseekokoelmastaan Tie, totuus ja kuolema. Luin teoksen keväällä ja ihastuin siihen todenteolla. Haluaisin hankkia kirjan myös omakseni. 

Klo 18.30

Koiran työ -niminen esitys saa ensi-iltansa. Sen ovat yhteistyössä valmistaneet taiteilijat Pajtim Statovci, Samuli Putro ja Ringa Manner - en malta odottaa! 

Töölönlahti-lava

Klo 12.30-13.00

Nyt puhutaan äänikirjoista -otsikko lupaa keskustelua äänikirjoista, jotka ovat viime vuosina kasvattaneet suosiotaan ja ilahduttaneet myös minun arkeani. 

On aika rentoa laatia suunnitelmaa, jonka toteutumisesta ei ole nyt väliä, koska kaikkia Senaatintorin ohjelmia voi seurata virtuaalisesti myöhemmin ja muutakin tarjontaa voi kuunnella tai katsella lipullaan verkosta. Voin myös heittäytyä tuttujen seuraan ja jymähtää kahvilaan, jos siltä tuntuu. 

Toivottavasti messuilla tavataan! Ihanaa ihmisvilinää tai ainakin kirjapuheen sorinaa jokaiselle messuille osallistujalle! 

Anne Muhonen: Älä unohda minua

 Anne Muhonen: Älä unohda minua, 2021

Kustantaja: Avain

Sivuja: 70

Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta

Anne Muhosen sarjakuvia on luettu ennenkin tässä blogissa: Ada 4 - Kaikki menee hyvin ja Kesä jona opin soittamaan ukulelea. Nyt sain luotettavalta taholta vinkin uudesta Anne Muhosen sarjakuvasta ja hankinkin sen pikimmiten käsiini. Eikä Muhosen tyyli pettänyt nytkään, oikeastaan päinvastoin. Nyt on käsissäni oikea aarre. 

Tarinan päähenkilö on noin kolmikymppinen Hilla, joka työskentelee kukkakaupassa. Hän viihtyy työssään kauniiden kukkien keskellä, tuntee kukkien viestit ja antaa asiakkaiden käydä kukkakaupassa kuin kirjastossa, aistimassa värejä ja tuoksuja. Hilla ei painosta ostamaan, sillä kukat hoitavat kyllä houkuttelun.  

Ote Anne Muhosen sarjakuvasta Älä unohda minua, 2021.

Jonkinlainen yksinäisyys tuntuu painavan Hillaa, ja lukija aistii, että taustalla on jotain raskasta. Sitten soittaa exä, Kari, jonka täytyisi löytää eräällä oppilaalleen tet-paikka. Hilla suostuu, mutta ei kovin innokkaasti. Tet-harjoittelija-Eero ei tunnukaan luotettavalta kaverilta, ja Hilla on jo heittämässä hanskat tiskiin, kun Kari lupaakin tavata hänet. 

Juoni lähtee punoutumaan tarinassa mainiosti ja yllätyksiäkin on mukavasti matkan varrella. Muhonen osaa piirtää ihmisen haavoittuvuuden kauniisti esiin. Pieni otsan tai silmän ryppy kertoo, että jokin sana tai ele sattuu. Ihmisten välisen lämmön voi myös lukea silmistä ja koko ihmisen olemuksesta.

Tunteita on monenlaisia: turhautumista, suuttumista, ilahtumista ja haikeutta. Kaiken kruunaa ystävyys ja luottamus, joka rakentuu sarjakuvassa pyytämättä ja yllättäen. Entäs rakkauden rippeet - niitäkin kannamme mukanamme aina! 

Muhonen rakentaa tarinaa pienten asioiden kautta. Vaatimattomimmatkin ja hiljaiset kanssaihmiset  kantavat monenlaisia suruja. Jokainen tarvitsisi jonkun kuuntelijaksi ja ymmärtäjäksi. Sellaisia kai etsimmekin koko ajan, koska jokainen haluaa tulla huomatuksi.  

Erityisen hienosti Muhonen punoo muistot osaksi ihmisten elämää. Ajatus kantaa vuosien taakse. Lämmin tunnelma, ilot ja toiveet ovat niin lähellä murtuneita sydämiä. Haikeutta ja toivoa Muhonen osaa vangita sivut täyteen. 

En osaa kuvitella ketään, jolle tämä sarjakuva ei sopisi luettavaksi. Enkä ketään, jonka sydän ei liikahtaisi tarinan vaikutuksesta, oikeastaan useammassakin kohdassa. 

Kun seuraavan kerran astun kukkakauppaan, ja kello kilahtaa vierailuni merkiksi, osaan varmasti katsoa kukkien lisäksi myös myyjää vähän tarkemmin. Ehkä hän on Hilla. Tai ehkä joku muu, jonka puhelimeen voi milloin tahansa ilmestyä tärkeä viesti "x".   

Muhosen uutuus on luettu myös blogeissa Kirjapöllön huhuiluja, Kirjahilla ja Kirjasähkökäyrä.