tag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post9103590468604636505..comments2024-03-28T18:00:23.052+02:00Comments on Luettua elämää: Tiitu Takalo: Memento moriElina / Luettua elämäähttp://www.blogger.com/profile/06832033601559148370noreply@blogger.comBlogger6125tag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post-21541795030901625772020-08-18T11:34:39.799+03:002020-08-18T11:34:39.799+03:00Kiitos kannustuksesta, Marjatta! <3 Tietoisuus ...Kiitos kannustuksesta, Marjatta! <3 Tietoisuus siitä, kuinka vähällä oli, että lapset jäivät ilman äitiä ja tietysti sekin, etten olisi saanut nähdä heidän kasvavan, on ollut välillä musertavaa. Ja sitten tietysti ne suuret ilot, kun olen jakanut heidän onnen hetkiään, kuten viimeksi ripillepääsyään, elossa heidän kanssaan. Juuri lasten takia ehkä toivuin fyysisesti melko nopeasti: hoidin ruuat, pyykit, jne. Pakko oli pysyä liikkeessä. <br /><br />Voin sanoa, että toivun edelleen. Tai sairastan edelleen, koko loppuelämäni, kummin päin vaan. <3 Elina / Luettua elämäähttps://www.blogger.com/profile/06832033601559148370noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post-17371468875953792972020-08-18T09:11:29.678+03:002020-08-18T09:11:29.678+03:00Juuri tuo elämäntilanne, kun perheessä on pieniä l...Juuri tuo elämäntilanne, kun perheessä on pieniä lapsia, tekee vakavasta sairastumisesta niin murskaavan kestää. Muistelimme juuri miehen kanssa, miten molemmilla oli lapsiperhevaiheessa joku uhka ja piti odottaa testien tuloksia. Vertasimme sitä siihen, miten eri tavalla nyt kohtaa terveyteen kohdistuvat uhat, kun on saanut lapset jaloilleen ja elämään omaa elämäänsä. Pikkulapsiperheessä toipumisaikakin on vaikeaa, kun ei ole mahdollisuutta keskittyä itseen ja levätä silloin kun väsyttää. Sen huomaa jo flunssassa saati sitten ison operaation jälkeiseesä ajassa. <br /><br />Olet toipunut hyvin ja aivan varmasti toivut vielä lisää. Elimistöllä sekä psyykellä kestää tottua noin isoihin asioihin. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post-73580296034592285692020-08-18T08:44:24.689+03:002020-08-18T08:44:24.689+03:00Huh. Hurja tarina tämä sinunkin tarinasi. Mahtavaa...Huh. Hurja tarina tämä sinunkin tarinasi. Mahtavaa, että osasit iloita selviämisestäsi aivan täysillä. Minä pupolestani tunsin syyllisyyttä siitäkin, etten hyppinyt riemusta, vaan pelkäsin uutta infarktia, pelkäsin lasteni puolesta, lääkkeet huimasivat, olo oli sairas. Memento mori jäi vierellni tiukasti ja pitkäksi aikaa. <br /><br />Totta puhuen infarkti kyllä varjostaa elämääni päivittäin. Olisin mieluummin terve kuin sepelvaltimotautinen, mutta eihän näitä voi valita. Toimintakykyni on kyllä säilynyt, käyn jumpassa ja liikun lähes yhtä reippaasti kuin ennenkin ja olen täysin työkykyinen, lapsillani on äiti. Se on suuri ihme. Elina / Luettua elämäähttps://www.blogger.com/profile/06832033601559148370noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post-17145290789263080372020-08-18T08:06:46.499+03:002020-08-18T08:06:46.499+03:00Kuulostaa mielenkiintoiselta sarjakuvateokselta, j...Kuulostaa mielenkiintoiselta sarjakuvateokselta, joita tulee aivan liian harvoin luettua!<br /><br />Sairastuin itsekin kymmenen vuotta sitten aivoverenvuotoon aivan yllättäen ollesaani vasta reilu parikymppinen. Itse en leikkauksen ja toipumisjakson jälkeen tunnistanut masennukseen viittaavia oireita vaan päinvastoin olin vain todella onnellinen selviämisestä ja nopeasta toipumisesta. Usean vuoden ajan kertasin päivittäin tapahtumia mielessäni, mutta tuo tapa on nyt unohtunut hiljalleen. Toisaalta hyvä, mutta toisaalta ilon tunne selviämisestä on samalla haalistunut. <br /><br />Kirjallisuuden yksi parhaista puolista on, että itse kukin pääsee sen kautta peilaamaan ja pohtimaan omia tunteitaan ja muistojaan.<br /><br />Hienoa, että olet infarktista toipunut hyvin, eikä se ole jäänyt suuremmin varjostamaan elämääsi 😊Matkalla eteenpäinhttps://www.blogger.com/profile/00444377605082752265noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post-714173256121820622020-08-17T19:46:41.329+03:002020-08-17T19:46:41.329+03:00Minuakin varoitettiin masennuksesta, mutta silti e...Minuakin varoitettiin masennuksesta, mutta silti en osannut tehdä asialle mitään. Toisaalta en voi väittää masentuneenikaan, koska säilyin toimintakuntoisena, eivätkä lapset jääneet ilman ruokaa tms. Hämennys, avuttomuss, epäusko... Takalo osaa paitsi kuvittaa myös sanoittaa sen kaiken.<br /><br />Suosittelen sekä Valveen että Takalon teoksia. Sarjakuvat toimivat tehokkaasti omaelmäkertoina.<br /><br />Ja kyllä yritän pitää huolta itsestäni, mutta näissä taudeissa on myös se ikävä puoli, että sekään ei ihan hirveästi takaa mitään. Memento mori on läsnä jokaisessa päivässä. <br />Elina / Luettua elämäähttps://www.blogger.com/profile/06832033601559148370noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2945676643921162443.post-28015018475135643212020-08-17T18:40:04.764+03:002020-08-17T18:40:04.764+03:00Olen lukenut, että sekä aivoverenvuotoa että sydän...Olen lukenut, että sekä aivoverenvuotoa että sydäninfarktia seuraa usein masennus. Aivot ja sydän ovat niin tärkeitä elimiä, että niihin kajoaminen tuntuu ennemmän kuin johonkin muuhun elimeen kohdistuva operaatio. Keuhkot on kolmas tärkeä, koska hengittäminen on elämän merkki. <br /><br />Sinulla ei ole kuin kolme vuotta omasta "mememnto moristasi", ei ihme, että se tuntuu vielä. Tekee mieli sanoa, että otan osaa ja pidä huolta itsestäsi. <br /><br />Kiitos kirjavinkeistä! Laitan muistiin sekä Takalon että Valveen kirjat.Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com