Kreikan auringon alla

"Ilonaiheeni ja nautintoni täällä ovat suuret, sillä ne ovat hyvin yksinkertaiset ja peräisin ikuisista elementeistä: raitis ilma, aurinko, meri, ohraleipä, ja iltaisin ihmeellinen Sinbad merenkävijä, joka istuu jalat ristissä edessäni ja puhuu; hän puhuu ja maailma avartuu minulle. Toisinaan, kun sanat eivät riitä, hän hyppää ilmaan ja tanssii. Ja kun tanssikaan ei riitä hänelle, hän asettaa santourin polvilleen ja alkaa soittaa."

Niko Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas (ilm. 1947, suom.1954, ranskan kielestä suomentanut Vappu Roos) oli juuri sopivaa lukemista Rodoksen aurinkoon, vaikka teos sijoittuukin hiukan etelämmäksi, Kreetan saarelle (jonne joskus toivon pääseväni). Myönnettäköön, että välillä raskassoutuinen elämänfilosofian pohdinta tahtoi hidastuttaa lomanautiskelijan laiskanpulskeaa lukutahtia entisestään, mutta lopulta lukukokemus oli oikein palkitseva.

Otteessa kirjan kertoja, "musteentuhrija", kuvailee Zorbasta, jonka on palkannut malmikaivoksensa työnjohtajaksi. Zorbas on ihmeellinen kansanmies ja täydellinen vastakohta kirjan kertojalle, joka on synkkyyteen taipuva, elämän tarkoitusta pohtiva, mutta elämänarka, 35-vuotias mies. Zorbas, elämäniloinen nautiskelija, ihmettelee luontoa, ruokaa ja naisia ja johtaa rohkeasti kaivostyömiesten joukkoa. Hän on seikkaillut sodat, avioliiton, ulkomaat ja lukuisat naissuhteet, mutta kääntää aina tappiot voitokseen ja säilyttää innostuksensa. Mikä luonnonlapsi!

Zorbakseen verrattuna kirjan kertoja, eli kirjalija, on tylsähkö ja turhanpäivänen älykkö. Hän on kuitenkin elämäntuskassaan päättänyt muuttaa elämäntapansa, hylätä turhanpäiväiset pohdiskelut ja perustaa kaivoksen. Zorbas sattuu hänen tielleen, ja noin vuoden kestävä yhteistyö alkaa. Suhteesta muodostuukin kaunis tarina ystävyydestä. Kaivosbisnekset eivät suju suunnitelmien mukaan, eikä oikeastaan mikään muukaan, mutta Zorbaksen innoittamana kertoja oppii ehkä hiukan nauttimaan elämästään. Hän heittäytyy jopa intohimoiseen naissuhteeseen, vaikka yrittää taistella sitä vastaan. Ennen kaikkea näiden täysin erilaisten miesten ystävyys ja kunnioitus toisiaan kohtaan on kaunista luettavaa.

Molempien ystävysten naissuhteiden käy huonosti. Oikeastaan Kreetan rannalla eletty paratiisimaisen yksinkertainen elämä loppuu suorastaan farssimaisesti, mutta ystävyys ja kunnioitus jäävät molemminpuolisesti elämään. Ja kaiken keskelle on kertoja ujuttanut mielestäni upean kuvauksen hyvästä kertomakirjallisuudesta. Se muuttui Kreikan maisemissa ja Zorbasta lukiessa todellisuudeksi: "Tämä Kreetan maisema muistutti mielestäni hyvää proosaa: huoliteltua, niukkasanaista, vapaata turhasta rihkamasta, väkevää ja hallittua. Se ilmaisi olennaisimman yksinkertaisin keinoin. Se ei laskenut leikkiä, se halveksi keinotekoisia tehovaikutelmia, se ei suosinut paatosta, se sanoi sanottavansa miehisen karusti. Kuitenkin sen karujen piirteiden joukosta erottui yllättävää herkkyyttä ja pehmeyttä - suojaisissa rotkoissa tuoksuivat appelsiini- ja sitruunapuut ja kauempaa, meren aavalta huokui ehtymätön runollisuus."