Mökkilukemista metsästämässä

Nyt alkaa loma!

Vitsi, vitsi! Siis ei tietenkään ala, sillä kotona pyörii täyspäiväisesti neljä alle 8-vuotiasta lasta, joista nuorin on neljän kuukauden ikäinen. Mutta nyt jää mieskin lomalle, joten on pieniä, pieniä mahdollisuuksia päästä lukemaan jokunen kirja. Otsikko voisi siis kuulua näin: Nyt alkaa miehen loma!

Lähdemme huomenna viikoksi mökille Oulun läänin Pyhäjärven rantaan. Järvenranta tarkoittaa tietysti lähes ympärivuorokautista rantavahdin työtä, mutta jos sadepäiviä sattuu loma-aikaan, niin lapsetkin ehkä malttavat pysyä hetken pois järvestä, jotta äiti voisi lukea vähän. (Siis täysin epävirallisesti tässä toivon edes paria sadekuuroa.)

Koska mökkimatkamme on pitkä, kuten mummolamatkatkin, meistä kaikista on kehittynyt aika hyviä lukemisen, musiikin ja äänikirjojen sekakäyttäjiä automatkoille. Nintendo on alkanut vasta ihan viime matkoilla puskea näiden perinteisten viihdykkeiden rinnalle, mutta koska siitä syntyy yleensä aikamoista riitaa, perinteiset, hyviksi havaitut ajanvietteet ovat arvossaan. Siispä haalimaan kirjoja lomareissulle!

Posti aloitti heti mökkikirjakassin täyttämisen, sillä se toi eilen odotetun Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen Rivien välissä -kirjablogikirjan. Viime yönä jo ahmin sen melkein loppuun, mutta haluan lukea sitä vielä nautiskellen ja ajatuksia kokoillen, sillä sain siitä jo vaikka mitä ideoita. Luulenpa, että kirja poikii parikin blogitekstiä ja syksyllä muutoksia blogiini.

Kirjakassiini uppoaa myös Harry Potter ja Azkabanin vanki, joka on aivan loppusuoralla. Ekaluokkalaiset lukivat itse jo kirjan loppuun, joten ääneenlukemistani kuuntelee nyt vain viisivuotias, ja myönnän, että sensuroin kirjaa jonkin verran. Mutta siitä sitten myöhemmin lisää. Philip Kerrin mainio dekkari Liekit Berliinissä on niin ikään kesken ja jäi "Rivien" alle, mutta sopii mökille loistavasti. Dovlatovin kehuttu Matkalaukku pitäisi aloittaa lukupiiriä varten.

Lapsille piti tietysti myös koota kirjakassi. Eilen teimme sitten kirjastoreissun lähikirjastoon, joka on n. 2,5 kilometrin päässä kotoamme. Ajattelin, että lähdemme koko sakki reippailemaan, isommat lapset pyörillä ja nuorimmainen vaunuissa. "Tässä saadaan päivän liikunnat", totesi viisivuotias. Niinpä niin, näin taisin minäkin ajatella. Matkaan lähti myös pari naapurin lasta, joten tunsin olevani oikein lukemisen asialla.

Kirjastolle asti matka sujuikin varsin mukavasti. Isommat lapset polkivat edellä, viisivuotias pyöräili rinnallani (törmäili vaunuihin ja koukkaili ojanpientareen kautta) ja vauva nukkui vaunussa. Kun me hitaammat pääsiemme kirjastolle asti, isommat olivat jo haalineet kirjoja roppakaupalla. Tytöillä oli valittuna kymmenkunta eriväristä Banaani-kirjaa (niitä helppolukuisista vähän haastavampiin eteneviä kirjasarjoja), yksi manga (ikäsusitus 11+, mutta en ehtinyt paljon puuttua asiaan) ja jokin tyttöjen salapoliisikirja. Poika raahasi isoa Star Wars -taistelukirjaa.

Kesken kirjojen metsästyksen vauva heräsi ja retuutin häntä kainalossa etsiessäni omaa luettavaa. Kohta alkoikin isompien marina: "Lähdetään jo kotiin!" Ehdin käydä vasta nuortenkirjahyllyllä ja katsastaa vähän lastenkirjahyllyä. Mutta ei auttanut... Siispä kiireesti lainaamaan kirjoja.

Vauva roikkui kainalossa ja alkoi parkua nälkäänsä. Tuskanhikeä pukkasi litroittain, kun yhdellä kädellä kaivelin kirjastokortteja, yritin ohjata kirjojen pakkaamista ja hoputtaa lapsia eteenpäin lainauskoneelta, johon jo muodostui jonoa. Kaipasin aikaa, jolloin kirjastonhoitajat lainasivat kirjat! Takaraivossa jyskytti tieto, että kirjastossa pitäisi olla hiljaa.

Kohta isommat lapset jo lähtivät läheiselle leikkikentälle, kun minä jäin vielä tissittämään vauvaa ja huolehtimaan jättimäisestä kirjakassista. Kirjastossa valuttamani hiet eivät kuitenkaan olleet mitään kotimatkaan verrattuna. Ulkona oli HELLE! Vauva kiemurteli ja itki vaunuissa koko kotimatkan, ja isommille luvatut jääteölöt piti syödä Salen paahteisella parkkipaikalla, koska he eivät osaa ajaa yhdellä kädellä jäätelö toisessa kädessä (tätäkään en ollut etukäteen hoksannut). Yritin tarjota vauvalle pullosta vettä ja pitää sylissä ynnä muuta vilvoittavaa, mutta mikään ei auttanut. Lopulta lähes juoksin viimeiset 1,5 kilometriä räköttävässä auringonpaisteessa painavien vaunujen kanssa vauvan itkiessä tauotta. Vilpoinen koti rauhoitti vauvan heti, kun astuimme ovesta sisään.

Kirjastoreissua voisi kuvata muutamallakin ikävällä adjektiivilla, mutta tulipahan tehtyä. Ja jos totta puhutaan, niin mökkikirjakassiini päätyi aika kivannäköisiä kirjoja, vaikken aikuisten hyllyille ehtinytkään.

Blogiini tulee ainakin viikon tauko, koska kunnon tietokonetta ei mökillä ole. Aion siis lukea kaiken mahdollisen vapaa-aikani, minkä makkaranpaistolta ja lettujensyönniltä ehdin. Kirjoja nyt ainakin riittää.

Hyvää juhannusta kaikille!