Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia, 2013Kustantaja: Teos
Sivuja: 164
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta
Sillä onhan jokainen kirja, vähäpätöisinkin, oma paikkansa, ja nimenomaan sellainen, missä näkymättömästä tulee näkyvää.
Luin Leena Krohnin Hotel Sapiensin viimeviikkoisen lukumaratonini ensimmäisenä kirjana. Heti alussa ymmärsin, että kirja oli minulle juuri sopiva maratonkirja. Kirja on luokiteltu scifiksi - genreksi, johon tartun äärimmäisen harvoin. Mutta olihan oloni jo lukumaratonin lähtiäisiksi aivan kummallinen: Joku muu otti lapset vastuulleen. Sain siirtyä toisiin maailmoihin aivan luvan kanssa ja pitkäksi aikaa. Ja todellakin: minusta tuli Hotel Sapiensin asukas. Kirjaan luodusta näkymättömästä tuli näkyvää!
En osaa selittää, miten Krohn sai minut paulohinsa. Luulenpa, että koukuttumiseni oli tässä virkkeessä: Ja pahan parantumattoman taudin kantajia me olemmekin: taudin nimeltä ihmisyys (s. 26). Luin kirjaa aivan lumoutuneena, vaikka kyse on dystopiasta, eikä ihmiskunnasta synny tosiaankaan mitään mairittelevaa kuvaa. Ydinkatastrofin jälkeinen maailma on sumun peitossa, ja Hotel Sapiens on ankea paikka: se on hullujenhuone, sairaala, lääketieteellinen tutkimuslaitos, museo, pakolaisleiri ja evakuointikeskus - kaikkea tätä, koska ihmiskunnasta ei ehkä ole enää mitään muuta jäljellä kuin Hotel Sapiensin asukkaat.
Kaiken yläpuolella ovat Kaitsijat, eli koneet, jotka ovat ottaneet ihmisistä vallan ja elävät omaa elämäänsä: Omat koneemme ohittivat meidät moraalisella tasolla - tuskinpa kuitenkaan mikään huikea hyppy. Koneilta puuttuu kuitenkin ihmisyydestä jotain, jota ne haluavat oppia, ja sen takia epämääräinen joukko ihmislajin edustajia on tarkkailtavana Hotel Sapiensissa. Mutta voiko näiltä asukkailta oppia mitään? Asukkaita huoltaa ja vartioi joukko konenunnia: Kerran heidän ammattikuntansa edusti ihmisille perusinhimillisiä ja samalla yli-inhimillisiä arvoja. Kerran ihmiskunnalle oli olemassa sellaisia käsitteitä kuin synti ja armo, katumus, pelastus ja pyhyys. Näille keinonunnille tuollaiset asiat lienevät yhtä vieraita kuin Kaitsijoillekin. Turha sitä on nurkua, itsekin hylkäsimme ne jo kauan ennen Kaitsijoiden lapsuutta.
Kuulostaako ankealta? Eipä hätää. Krohn on kirjoittanut kirjaansa aimo annoksen kaiken kattavaa ironiaa. Lopulta kirjasta kasvaa satiiri koko ihmiskunnasta ja luin sitä hymy huulilla, välillä jopa ääneen hörähtäen. Hotel Sapiensin asukkaat edustavat ihmislajin koko kirjoa uskomuksineen, oppeineen ja elämänasenteineen: on isännästään itsenäistynyt varjo, kaikenkammosta kärsivä terapeutti, sokea silmälääkäri, ennustajaeukko, Mr. Higgs, Arki-ihminen, Kukkakauppias... Heidän elämäntarinoistaan kerrotaan pieniä välähdyksiä, joissa henkisyys ja materia käyvät taistelua. Elävä Gaussin käyrä sai minut nauramaan ääneen, ja terapeutin pelkojen syttyminen aiheutti kikatuskohtauksen. Herkullista, herkullista tekstiä.
Krohn puhuu selvää kieltä ihmisten vastuusta: --miksi Hotel Sapiens on olemassa? Koska me valitsimme väärin. Emmekä vain yhden kerran vaan yhä uudestaan ja uudestaan. Kun näin tapahtuu tarpeeksi monta kertaa, tullaan keikahduskohtaan, leimahduspisteeseen, jonka jälkeen ei enää mitään ole peruutettavissa. Kaiken yllä leijuva sumu on ihmisten itsensä aiheuttaman katastrofin tulos. Meillä on vastuu kaikesta elämästä maan päällä. Inhimillisyys, ihmisyys, laumaan kuuluminen, kaiken elämän suojeleminen: Muistakaa lukijani, urkkijani, mitä vapaus merkitsee. Sitä, että voi valita väärin.
Krohnin kirkkaaseen dystopiaan on kuitenkin jäänyt särö. Se on toivo, joka lopulta toi myös kyyneleen silmäkulmaani. Ehkä itkin hiukan sitäkin, että upea, viisas kirja loppui. Olisin lukenut tätä paljon lisää, ja tulevaisuudessa varmasti luenkin Krohnin teoksia enemmän. Olen löytänyt yhden uuden lempikirjailijan.
Tänä vuonna olen lukenut kolme kotimaista romaania ylitse muiden: Hannu Väisäsen Taivaanvartijat, Kristiina Harjulan Pispalan kiviä ja nyt tämän Krohnin Hotel Sapiensin. Blogisavujen perusteella muitakin tapauksia on jo ilmestynyt - ja mitähän syksy vielä tuo tullessaan! Miten huikeaa, häikäisevää kaunokirjallisuutta Suomessa kirjoitetaankaan!
Kirjasta on pidetty myös Opuscolossa, Anna minun lukea enemmän -blogissa, Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa ja Ilselässä. Ilselän Minnan tavoin iloitsen siitä, että minuakin odottaa vielä monta lukematonta Krohnia.
Krohn on upea. En minäkään ole lukenut kuin tämän Hotel Sapiensin, mutta uskallan jo sanoa, koska tämä kirja on niin upea. Tainaron odottaa lukemista omassa hyllyssä, joten se on varmaankin seuraava kirjani Krohnilta.
VastaaPoistaTämä oli kerrassaan hieno romaani. Tainaronia minulla ei olekaan, mutta pari muuta hankintaa jo hyllyssä. Ah, ihanaa!
PoistaTaas oli Blogger heittänyt postauksen keskeneräisenä maailmalle. Olen varsinainen tumpelo! No, nyt on linkityskin toivottavasti kohdillaan.
Pidin tästä todella! Kirja on jäänyt aika vähälle huomiolle, vaikka ansaitsisi kyllä tulla huomatuksi. Hyvin kirjoitit tästä huikeasta kirjasta, joka todella vaikutti tunteisiin.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä: Hotel Sapiens ansaitsisi paljon enemmän huomiota. Toivon, että se saisi lisää lukijoita.
PoistaTaas on kirjallinen makumme niin samanlainen. :)
Sinäpä sen sanoit :)
PoistaMinä kirjoitan kandiani Hotel Sapiensista tänä syksynä, että ainakin täällä se saa varmaan lisää lukijoita & huomiota. :)
PoistaVoi sinua onnellista! Mikä hieno kirja kandityön aiheena! Hyvä, että kirjalle tulee lisää lukijoita!
PoistaUpea kirja, samaa mieltä. Tainaron on myös vaikuttava. Olen iloinen, että Krohnilla on laaja tuotanto ja minulla monta lukematta vielä. Donna Quijote on tuolla kirjastopinossa jo...
VastaaPoistaTässä kirjassa on paljon viisautta ja ajateltavaa. Ja se kestää varmasti monta lukukertaa.
Minulla oli tästä kirjasta koko ajan olo, että haluan lukea tämän uudestaan. Luinkin tätä vähän hassusti, eli monta kappaletta saatoin kerrata saman tien, teksti jotenkin lumosi ja hykerrytti paikoin sillä tavalla. Teki tosiaan mieli ajatella perusteellisesti.
PoistaDonna Quijote on minullakin odottamassa.
Tämän haluaisin ehtiä lukea tänä syksynä! Kuulostaa hienolta kirjalta, ja Krohn on hämmästyttävä, upea kirjailija. Tainaronia minäkin sinulle suosittelen, sekä toista lukemaani Krohnia: kertomuskokoelmaa Mitä puut tekevät elokuussa (luin kirjan juuri hiljattain ja yritän saada siitä blogattua tänään). Ihania kirjoja!
VastaaPoistaVoi, Krohn on huippu! Kävin lukemassa hienon postauksesi. Lisää, lisää Krohnia! Tämän kirjan myötä olin aivan myyty. Tainaron ja Mitä puut tekevät elokuussa haluaisin saada käsiini.
PoistaToivon, että Hotel Sapiens on Finlandia-ehdokkaana tänä vuonna! Tietysti monia muitakin hyviä kirjoja on ilmestynyt.
En myöskään ole ollut scifin ystävä, mutta Hotel Sapiensin myötä aloin miettiä, että pitäisi varmaan sillekin genrelle antaa tilaisuus.
VastaaPoistaOli tosi mukava lukea ansiokasta bloggaustasi, kun itse juuri luin tämän ja muistan vielä hyvin nuo lauseetkin, joita siteeraat. Ymmärretäänköhän Suomessa ollenkaan, miten loistava Krohn on? Ja miten lienee hänen vastaanottonsa ulkomailla?
Scifissä on varmastikin paljon helmiä, kunhan ne vain löytäisi. Ja Krohnin kirjoja on onneksi vielä lukematta iso pino.
PoistaNythän Krohn on Tulenkantajat-palkintoehdokkaana Hotel Sapiensilla. Toivon, että jotain kautta hänen kirjansa pääsisivät ulkomaillekin, niin hienoja, kansainvälisen tason kirjoja ne ovat.