Nawal El Saadawi: Herra ex-ministerin kuolema ja muita novelleja

Nawal El Saadawi: Herra ex-ministerin kuolema ja muita novelleja, 1990
Englanninkielinen alkuteos: Death of an Ex-Minister, 1987  (Kokoelman novellit on kirjoitettu vuosina 1969-1979, ilmestyneet kokonaisuutena 1980.)
Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen
Kustantaja: Kääntöpiiri
Kansi: Leila Nieminen
Sivuja: 94
Mistä sain kirjan: lahja ystävältä


Lukumaratonin kitalaenpuhdistusnovelleina luin Nawal El Saadawin novelleja kokoelmasta Herra ex-ministerin kuolema ja muita novelleja. Kirja on ollut hyllyssäni kauan, 20 vuotta, enkä ole saanut sitä luettua. Nyt egyptiläinen kirjallisuus tuntui erittäin ajankohtaiselta.

Kirjailija Nawal El Saadawin (1931) elämä on ollut melkoista taistelua. Hän on syntynyt Egyptissä ja on koulutukseltaan lääkäri. Hän on tunnettu feministi, joka on kirjoittanut sekä faktaa että fiktiota naisten asemasta arabikulttuurissa. Erityisesti hän on tehnyt töitä naisten ympärileikkauksen kieltämisen puolesta ja puolustaa naisten tasa-arvoa Epyptissä. Yhteiskunnallisten mielipiteidensä takia hänet erotettiin aikanaan Egyptin julkisen terveydenhuollon johtajan virasta. Hän muutti Yhdysvaltoihin, koska hän joutui fundamentalististen muslimiterroristijärjestöjen tappolistalle. Presidentti Anwar Sadatin aikana hän joutui myös vankilaan, josta hänet vapautettiin, kun Sadat murhattiin ja valta vaihtui. (Tiedot koottu Wikipediasta ja haastatteluista ym. internetlähteistä.)

Saadawin tunnetuin teos on arabinaisten asemasta kertova Eevan kätketyt kasvot (1977). Muita suomennoksia ovat Nainen nollapisteessä (suom. 1988) ja Imaamin tuho (suom. 1989). Saadawin tuotantoon kuuluu mm. omaelämäkerta, näytelmiä, romaaneja ja tietokirjallisuutta. El Saadawi on edelleen poliittisesti aktiivinen ja vaatii Egyptiin demokratiaa ja tasa-arvoa.

Herra ex-ministerin kuolema ja muita novelleja sisältää seitsemän novellia, joista neljä on selkeästi naisten alistettua asemaa kritisoivia, kaksi on rakkausnovelleja ja yksi on Yksityinen kirje taiteilijaystävälle, jossa taiteilija pohtii omaa identiteettiään - taidetta ja naiseutta. Kokoelman rakkausnovellit jäivät minulle etäisiksi. Enemmän pidin feministisistä novelleista, joista paljastuu patriarkaalisen maailmankuvan vankila ja tyhjyys. Miten epätoivoista miesten onkaan pitää valtaa käsissään!

Kokoelman niminovelli, Hänen ylhäisyytensä ex-ministerin kuolema, on rakennettu siten, että ex-ministeri makaa kuolinvuoteellaan ja kertoo elämänsä suuresta järkytyksestä äidilleen. Hänen elämänsä on suistunut raiteiltaan, kun hänen alaisensa, nainen, uskaltautui katsomaan häntä silmiin ja vastustamaan hänen mielipidettään.

Suuri rikos -novellissa lapsi joutuu todistamaan, kun hänen isänsä tappaa hänen äitinsä. Novellissa yritetään piirtää miehinen maailmankuva, eli selittää se, miten mies pystyy väkivaltaan. Novelli Miehinen tunnustus pyörii saman teeman ympärillä: Minä rakastin miehuuttani ja tajusin alusta alkaen, että se oli syy minun etuoikeutettuun asemaani. Minun oli jatkuvasti todistettava se, julistettava sitä, osoitettava se ihmisille jotta se olisi selvä ja näkyvä ja niin luja, ettei jäisi epäilyn sijaa. (S. 45.); Siksi avioliitto on olemassa. Miten mies voisikaan ilmaista suuttumustaan ellei avioliittoa olisi? Miehistä köyhinkin menee lopulta kotiin vaimonsa luokse olemaan vihainen ja tuntemaan että on mies. (S.47.)

Suuri rikos -novellissa on ehkä kaunein rakkaudentunnustus äidille, mitä olen koskaan lukenut: Mutta minun rakkauteni äitiin ei ole loppunut. Vain epätodelliset asiat ovat loppuneet, todelliset asiat eivät lopu koskaan. Minun rakkauteni äitiini oli niin todellinen, että ajattelin usein että minun äitini on minä. Se ei ollut vain uskomus vaan varmuutta hipova tunne. Hänen ruumiinsa ja minun ruumiini olivat yhtä. Tuo side minun ja äitini välillä on yhä olemassa, niin kuin silloin kun olin lapsi, sillä se mikä on todellista jää meille. (S. 32.)

Oikeudessa-novellissa ollaan oikeussalissa, jossa nainen istuu syytettynä hallitsijan vastaisista mielipiteistään. Kertojanäkökulma vaihtuu syytetystä ja raiskatusta tuomittavasta hänen äitinsä ja isänsä näkökulmiin. Äiti ja isä istuvat oikeussalissa kuuntelemssa tuomiota, ja käyvät läpi raskaita ajatuksiaan, kuten lähes tiedoton syytettykin. Äidin tuska tyttären kärsimyksestä on vahvahduttavaa: Vaikka he hautaisivat sinut maan uumeniin, tai rakentaisivat ympärillesi muurin savesta ja raudasta, tuntisin silti ilmanhenkäyksen sinun ihollasi kuin omallani. Joskus mietin, synnytinkö todella sinut, vai oletko sinä yhä minun sisälläni. Miten muuten voisin tuntea ilman kun se koskettaa sinua, ja nälän kun se raastaa sinua. Sinun kipusi on minun kipuni, kuin tuli joka polttaa minun rintaani ja vatsaani. Taivaan ja maan Luoja, miten sinun ruumiisi ja minun ruumiini kesti sen kaiken?

El Saadawin novellikokoelman novellit eivät ole kaunokirjallisesti erityisiä. Mutta niiden aiheet ovat puistattavia. Tällainen pohjoismaisessa demokratiassa ja tasa-arvossa kasvanut nainen ei voi edes kuvitella, millaista on elää alistettuna ja vaiennettuna. Arabimaiden kuohunta johtaa toivottavasti demokratian voittoon. Demokratia on nähdäkseni ainut keino myös naisten aseman paranemiselle arabikulttuureissa. Rohkea, ihailtava nainen tämä Nawal El Saadawi!