Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun, 4. painos, 2012
Kustantaja: Gummerus, 2012
Sivuja: 424
Vuoden johtolanka 2012
Mistä sain kirjan: oma ostos



Mari muokkasi maailmaa mieleisekseen, pala kerrallaan. Sen täytyi olla raskasta. Jos oli mahdollisuus muuttaa asioita, mitkä kaikista asioista valitsi muutettavaksi?

Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun kertoo kahdesta suomalaisnaisesta Lontoossa. Lia on jättänyt Suomen ja työskentelee eräässä lontoolaisessa aikakauslehdessä grafiikkona. Eräänä aamuna hän ohittaa työmatkallaan rikospaikan, eikä saa uhria mielestään. Samoihin aikoihin hän tapaa syntymäpäiväillanvietossaan salaperäisen Marin, älykkään suomalaisnaisen, joka pystyy näkemään ihmisistä asioita.

Pian käy ilmi, että Marilla on oma yritys, Studio, joka parantaa maailmaa. Yritys valitsee jonkin epäkohdan maailmassa ja tekee järjestelmällisesti työtä asian muuttamiseksi. Välillä työ on toimimista lain äärirajoilla, mutta Marin alaisia, firman viittä työntekijää se ei haittaa. Ja totisesti näyttää siltä, että maailma hiukan aina paraneekin.

Niin, jos voisi parantaa maailmaa, mistä aloittaisi? Eipä aikaakaan, kun Liakin on mukana muuttamassa maailmaa. Hän alkaa selvittää rikoksen uhrin henkilöllisyyttä ja päätyy vapauttamaan latvialaisia prostituoituja helvetillisistä olosuhteista. Tietenkin oman henkensä uhalla. Mari puolestaan työskentelee Englannin nousevan äärioikeistopuolueen johtajan, Arthur Friedin, kaatamiseksi. Hän pelkää Friedin nousevan ensin Britannian hallitukseen ja yhdistävän sitten eurooppalaiset äärioikeistopuolueet yhä vahvemmaksi rintamaksi.

Kirjassa seurataan siis oikeastaan kahta jännitystarinaa ja kirjassa on kaksi päähenkilöä. Lian yksinäistä elämää seurataan lähemmin, mutta Marikin saa välillä oman äänen. Silloin kerronta muuttuu preesensiin ja juoneen tulee lisää sähköä juuri Marin näkijänlahjojen myötä. Naisten ystävyys on kuvattu hyvin.

Vilpittömästi sinun kuvaa hienosti myös suomalaisuutta: yksinäisyyttä, sisukkuutta ja konstailematonta ystävyyttä ja rehellisyyttä. Nämä piirteet korostuvat vieraassa ympäristössä ja voivat näyttää eksoottisilta ulkomaisen lukijan silmissä. Ja kukapa olisikaan parempi vaihtoehto korjaamaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuin suomalaisnaisten parivaljakko!

Ikävä kyllä kirja hajoaa jotenkin rönsyilevään kerrontaan, sillä vaikka kirjassa on kaksi juonta, niiden väliinkin ehditään tuumailla liikaa. En myöskään pitänyt kirjaa erityisen jännittävänä missään kohtaa. Roistot olivat roistoja kilometrien päähän ja toimivat täysin ennalta-arvattavasti. Kirja kärsi mielestäni myös uskottavuudesta: salaperäinen Mari on jopa liiankin salaperäinen ja häikäilemätön, ja mistä ihmeestä hän on saanut rahat toimintaansa. Mutta nyt kun kuvittelen, kuinka kirja kääntyisi elokuvaksi Lontoon kaduille, niin kyllä tästä kirjasta saisi vetävän toimintaleffan tai tv-sarjan pari ensimmäistä osaa. Studion työntekijöiden taustoistakin saisi vielä paljon irti.

Parasta kirjassa oli kuitenkin pohdinta siitä, kuinka näemme ympärillämme paljon pahuutta ja asioita, joiden ohi kuljemme välinpitämättöminä. Voisiko asioille oikeasti tehdä jotain, antaa asian koskettaa ja tulla kohti? On helpompaa kulkea ohi, vähän harmitella väkivallan uhriksi joutunutta naista (joka on ehkä omasta syystään joutunut uhriksi) tai antaa äärioikeiston mesota rasistisia mielipiteitään (eihän niitä kukaan vakavasti ota). Enkä nyt tarkoita, että pitäisi perustaa maailmanparannusfirma tai jahdata roistoja, kuten kirjan sankarittaret tekevät, mutta ainakin voisi herätä huomaamaan, että väkivallan siemen kylvetään jo puheessa tai hiljaisessa hyväksynnässä.

Hiltuselta on ehtinyt ilmestyä toinenkin osa tähän kirjasarjaan, Sysipimeä, ja haluaisin lukea sen. Monissa arvioissa sitä on pidetty jännittävämpänä kuin tätä. Haluaisin myös nähdä, syveneekö ihmiskuvaus ja saadaanko mielenkiintoisista sivuhenkilöistä enemmän irti. Lisäksi Hiltuselta on juuri ilmestynyt aivan erityyppinen kirja, Iso, jonka ainakin Annika on jo ehtinyt arvioida.

Blogeissa Vilpittömästi sinun -kirjaa on arvioitu paljon. Esimerkiksi Lumiomenan Katja ja Norkku pitivät kirjasta. Kirsi moitti ja kehui samoja juonellisia piirteitä kuin minäkin ja Liisakin kaipasi jännitystä.