Lue ja syö - Jari Tervon Esikoinen

Jari Tervon Esikoinen on kirja, jossa rakastetaan ruualla: Mami epäili minun saaneen hänen tyttäreltään nirkoisesti nisunpuolta pyhien aikaan, mitä oli yhtä turha kieltää kuin myöntää. Isoäiti joka tapauksessa kattoi minulle pullaa ja vattumehua ja istui viereen keittiötikkaille katsomaan miten syöntini edistyi. Mami väitti että taloon laskeutui tyven, kun nuori mies sapuskoi pöydän ääressä. (S.15.)

Tervon Esikoinen oli lukupiirikirjana, ja koska se oli mieheni valinta luettavksi kirjaksi, lukupiiri kokoontui meillä. Lukupiirissä tarjotaan aina ruokaa ja juomaa, ja jos vain mahdollista, ne yritetään valita luetun kirjan hengessä. Niin nytkin.

Tervo istuttaa Esikoisessaan sukulaisensa ja minäkertojan monet kerrat keittiönpöydän ääreen, joten tarjoiltavat ruuat sai poimia suoraan kirjasta. Koska kirjassa ollaan Rovaniemellä, siellä syödään tietysti poronkäristystä ja muusia, mutta lisäksi suomalaisten ajattomia suosikkeja (varsinkin 1970-luvulla) lienevät myös hernekeitto, suolasiika, puikulaperunat, matjessilli ja lauantaimakkara ranskanleivän päällä. Yksi ruoka on kuitenkin ylitse muiden: Äiti oli periaatteessa hurahtamaton luonne, mutta gulassiin se sekosi. Mamin mielestä pörkölt olisi ollut kätevämpi rovaniemeläisen kielen lausua ja kokata, mutta ulkomaanruoka taivutettiin suussasulavaan muotoon: kulassi. Kaikki keet rusikoitiin meillä päin samalla tavalla paitsi Marion Rung. (S. 109.)

Entäs lukupiirin tunnelmat ruuan jälkeen? Antaapa Tervon tiivistää: Kulassi oli sosialistista pyhäruokaa. Meille jää raskaan ruuan jälkeen kevyt mieli siitä, että olemme kannattaneet oikeudenmukaista maailmaa, vaikka nauta on ostettu kapitalistisesta Karja-Pohjolasta. Mielenkiintoista, Aune-täti sanoi kulassia maistettuaan. (S. 110)

Jari Tervon sukulaisnaisten tarjoamat herkut saivat veden kielelle. Lättyjä syödään tämän tästä. Joka talossa kahvitellaan. Tässä muutamia poimintoja kahvipullasta: tähtipullia, kääretorttua, kanelipullia, korvapuusteja, tiikerikakkua, banaanilla koristeltua täytekakkua ja pullavauvaa: Illalla se [äiti] paistoi pullavauvaa ja minä sain ainoana kolme palaa. Jääskeläisen Lyytille tarjoiltiin kerran hänelle kehuttua ja hänelle tuntematonta pullavauvaa. Se läiskäisi kätensä yhteen pullalautasen nähdessään. "Nämä ovat mokkapaloja", se huusi. (S. 142.)

Esikoisessa ruuat ovat omalta osaltaan luomassa ajankuvaa, mutta ne luovat myös turvallisuutta. Kirjaa lukiessa ruuista tulee hyvä mieli - lukijakin tuntee, että lapsista pidetään huolta, heitä jopa hemmotellaan, ja tuleepa lukijalle omiakin lapsuusmistoja mieleen. Mielessään katselee silmiensä eteen katettua kahvipöytää, jonka ääressä istuu omia tuttuja setiä ja tätejä.

Tervon kirjassa ruoka on tärkeää myös siksi, että pojan äiti kirjoittaa päiväkirjaa reseptiensä takasivuille, koska luulee, ettei kukaan löydä hänen päiväkirjojaan sieltä. Toisin käy. Yksi kirjan tarinoista on siis kirjoitettu reseptivihkoon.

Tähän loppuun paljastan vielä lukupiiriin jälkiruuan, joka on tietysti myös kirjasta. Jälkiruuaksi tarjoilimme hiekkahentusia, joita en ollut koskaan -70-luvulla maistanut, enkä edes tiennyt, mitä ne olivat. Mutta hyviä olivat. Maku toi lukupiiriläisten mieleen jotain lapsuudesta tuttua - kuinkas muuten. Ja ihan lopuksi lapsille ja muillekin oli tarjolla myös sitä pullavauvaa.

Mitä ruokamuistoja sinulla on omasta lapsuudestasi?


Osallistun tälläkin tekstillä Lurun luvut -blogin mainioon Lue ja syö -haasteeseen, johon osallistuin myös kesällä Sergei Dovlatovin Matkalaukku-kirjan pohjalta. Jari Tervon Esikoisen arvioin perusteellisemmin eilen.