Mikä on maailman paras kirja?
Olisiko se joku näistä?
Se selviää Kirjakantti-tapahtumassa Kuopiossa 23.11. klo 15.30-17.00, jolloin julkistetaan kiistaton äänestystulos maailman parhaasta kirjasta.
Kirjakantti on Kuopion kaupunginkirjaston järjestämä tapahtuma, johon myös kirjabloggaajat osallistuvat. Vaikka en pääse paikan päälle, pääsin kuitenkin vaikuttamaan maalman parhaan kirjan valintaan, joka on edennyt näin:
1) Syyskuussa 2013 kuka tahansa sai ehdottaa omia suosikkejaan Amman lukuhetki -blogin ehdokaslistalle. Kirjoja kertyi yli 500 nimikettä.
2) Lokakuussa 2013 kirjabloggaajat antoivat ääniä noiden 500 kirjan joukosta kuudelle valitsemalleen teokselle. Jokainen ehdotettu kirja sai yhden äänen. Äänestykseen osallistui 50 kirjablogia, myös Luettua elämää.
3) Marraskuussa 2013 voittaja julkistetaan. Nyt on julkistettu 100 eniten ääniä saaneen kirjan lista Amman lukuhetkessä. Siellä ovat myös minun äänestämäni kuusi kirjaa, joista jokainen on saanut siis ainakin yhden pisteen.
Valitsin omiksi suosikeikseni kolme kotimaista ja kolme ulkomaista kirjaa. Nyt jään jännittämään, olisiko maailman paras kirja näiden joukossa:
Emily Bronte: Humiseva harju (1847)
Humiseva harju on pakahduttavan upea rakkaustarina, jonka voima kantaa nykypäivään asti. Kate Bushin Wuthering Heights -kappale tiivistää kirjan tunnelman. Siihen ei ole lisättävää.
Antoine Sait-Exupéry: Pikku prinssi (1943)
Olen lukenut Pikku prinssin kymmeniä kertoja, enkä vieläkään osaa selittää, miksi. Kirjassa on jotain taikaa. Vilpitön, kiltti prinssi, itsekäs ruusu ja kesyttämistä odottava kettu. Miten näistä aineksista on voinut syntyä jotain näin koskettavaa?
John Irving: Ystäväni Owen Meany (1989)
Irving on tarinaniskennän kuningas ja edustaa minulle kaikkea, mistä kirjallisuudessa on kyse. Hän on säkenöivä kertoja, joka kertoo erikoisista ihmisistä, mutta on myös yhteiskunnallinen. Jos on pakko valita joku hänen kirjoistaan parhaaksi, niin se on Ystäväni Owen Meany.
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen (1945)
Sinuhen elämäntarinassa yhdistyvät historia, yhteiskunnallisuus ja tarina. Taas se tarina. Ja sen kertomisen ilo.
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla (1959 - 1962)
Koko Täällä Pohjantähden alla -trilogian yli kantaa tunne siitä, että Linnan on ollut pakko kertoa tämä tarina. Suomen historia on ollut pakko kertoa näin, jotta suomalaiset sen ymmärtäisivät, jotenkin edes.
Sofi Oksanen: Puhdistus (2008)
Puhdistuksessa yhdistyvät taas historiallisuus ja tarina, mutta myös taitava muoto. Kirja on lukuelämys, joka saa lukijan haukkomaan henkeään.
Mitkä kuusi kirja sinä olisit valinnut? Tai jos osaat kertoa, mikä on maailman paras kirja, niin haluan ehdottomasti tietää sen!
Kirjakantti-tapahtuman ohjelma on osoitteessa www.kirjakantti.fi.
Äänestin Jostein Gaarderin Sofian maailmaa, J.R.R. Tolkienin Tarua sormusten herrasta, Bernard Beckettin Genesistä, A.W. Yrjänän Mechanemaa, George Orwellin Vuonna 1984:ä ja Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaania. Pikku prinssiä harkitsin, ja jos olisin äänestänyt jotakin suomalaista romaania (nyt äänestin kotimaisista vain tuota Yrjänän runokokoelmaa), ääneni olisi todennäköisesti mennyt Sinuhe egyptiläiselle. Humiseva harju odottaa hyllyssäni vielä lukemattomana, Irvingiä en ole lukenut aikomuksistani huolimatta vielä lainkaan, Täällä Pohjantähden alla on lukematta ja Puhdistus ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin odotin. Mielenkiintoinen lista ja näitä muiden listoja on ollut kiva nähdä. Kaikkien listat ovat erilaisia ja kertovat paljon tekijänsä kirjamausta. :)
VastaaPoistaKirjalistat - ihanaa! Näitä on niin mukava pöyhiä... Minulla on TSH kesken vuodesta 2000, joten kyllä se pikkuhiljaa etenee. Beckettin Genesis ja A. W. Yrjänä ovat lukematta, vaikka jotain Yrjänän runoutta olen lukenutkin. Hienoja kirjoja sinunkiin listallasi.
PoistaListat ovat hyviä siinäkin mielessä, että tulee uusi lukuvinkkejä. Tuoltakin listalta löytyy paljon hyvää luettavaa, joten ei muuta kuin kirjastoon.
Taru sormusten herrasta voisi olla ylitse muiden, ja jos sen lukeminen kestää noin kauan, niin muuta ei sitten tarvitakaan :)
VastaaPoistaVoi olla, että TSH ja TPTA ovat kaksi kärjessä, mutta kumpi voittaa... Jos TSH voittaa, niin lupaan lukea sen ensi kesänä loppuun. Voisin järjestää siitä lukumaratonin, ja ehkä etenisin 200 sivua, jos yrittäisin oikein keskittyä. Muussa tapauksessa se varmaan on loppuelämäni kesken oleva kirja.
PoistaMinä äänestin näitä: Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo, Linnan Tuntematon sotilas, Hugon Kurjat, Lundbergin Jää, Tuurin Talvisota ja Westön Missä kuljimme kerran. Jälkikäteen olen harmitellut, että listalta jäi pois Hyryn Uuni, joka on jotenkin omalla tavallaan elämää suurempi kirja. Kun katson omaa listaani, haluaisin vaihtaa Hugon Kurjat Uuniin, vaikka Kurjat onkin upea, yksi maailman hienoimmista klassikoista. :)
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti luulen, että parhaaksi kirjaksi on äänestetty TPTA. (Itse en ole vieläkään sitä lukenut. Nyt kyllä täytyy, pian! Ja Putkinotko myös!)
Hieno lista sinulla! Minulla on siitä Talvisota ja Kurjat lukematta. Oletko jo nähnyt Tampereen teatterin Kurjat, jota on kovin kehuttu?
PoistaVeikkaan minäkin, että TPTA voittaa äänestyksen, oikeastaan toivonkin. Jännittävää.
En ole vielä nähnyt Kurjia, haluaisin kyllä. Toisaalta haluaisin ehtiä myös lukea kirjan uudelleen - olen lukenut sen lukiolaisena ja ihastunut silloin ikihyviksi. Lukukokemuksesta on siis, köh, jokunen vuosi aikaa... :D
PoistaMonta nuoruuden suosikkia voisi lukea uudestaan. Onhan niistä tosiaan aikaa. :)
PoistaV.K. Arsenjevin Lumen ja palmujen ihmemaassa
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Täytyy etsiä tämä käsiini.
VastaaPoista