C. S. Lewis: Taikurin sisarenpoika, (teoksessa Narnia, kaikki tarinat, 3. painos, 2005)Alkuteos: The Magician's Nephew, 1955
Suomentaja: Kyllikki Hämäläinen
Kustantaja: Otava
Kansi: Cliff Nielsen
Sivuja: 113
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä
Ei ole varmaa, etteikö joku sukukuntanne paha olento keksi yhtä hirvittävää salaisuutta kuin Tuhoava sana ja käytä sitä kaiken elollisen tuhoamiseen. Ja pian, aivan pian, ennen kuin kumpikaan teistä on tullut vanhaksi, suuria kansoja teidän maailmassanne hallitsevat tyrannit, jotka eivät välitä enempää ilosta ja oikeamielisyydestä ja armeliaisuudesta kuin keisarinna Jadis. Varokaa maailmaanne. (S. 108.)
Vihdoinkin olen lukenut ensimmäisen Narnia-kirjani! Olen monta vuotta haaveillut C. S. Lewisin (1898 - 1963) Narnia-sarjan lukemisesta, enkä vähiten siksi, että olen vieraillut herran kantapubissa Oxfordissa ja nähnyt iki-ihanan elokuvan, Varjojen maat, joka kertoo hänen elämästään. Kantapub on oikeastaan The Inklings -kirjallisuuspiirin kokoontumispaikka The Eagle and Child, ja piiriinhän kuului toinenkin Oxfordin yliopiston opettaja, J. R. R. Tolkien. Suosittelen poikkeamaan!
Nyt kävi niin, että irlantilaiskirjailijoita etsiessäni törmäsin C. S. Lewisiin, (Clive Staples Lewisiin), sillä hän on syntynyt Belfastissa, Pohjois-Irlannissa. Pohjois-Irlanti on edelleen osa Iso-Britanniaa, ja Lewis asuikin suurimman osan elämästään Englannissa. Kuinka paljon häntä voi pitää irlantilaisena? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä hän itse ajatteli synnyinmaastaan ja sen osittaisesta irtaantumisesta Iso-Britanniasta. Tähän mennessä lukemani irlantilaiskirjailijat ovat olleet joko hyvin kansallismielisiä (Synge, Yeats) tai epäpoliittisia, ja useat ovat luoneet uraa muualla kuin kotimaassaan. Esimerkiksi Joyce ei viihtynyt kotimaansa henkisessä ilmapiirissä. Onkin hassua, että hän on nykyään Irlannin juhlituin kirjailija.
Palatakseni Irlannista, omasta lumotusta maastani, Narniaan... Lewisin mielikuvitusmaailma kiehtoo minua tämän ensimmäisen osan perusteella jopa enemmän kuin tähän mennessä lukemieni fantasiakirjojen maailmat. Myönnetään, että niitä on vähän: Olen lukenut J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -trilogiasta vain ensimmäisen osan ja J. K. Rowlingilta vain kolme Harry Potteria. Olen aina rakastanut satuja, mutta kun ne on venytetty satoihin sivuihin, en ole pystynyt heittäytymään niiden maailmaan tarpeeksi intensiivisesti. Silti luulen, että jos olisin varhaisnuorena löytänyt TSH:n tai Narniat, olisin ollut myyty. Mutta nyt aikuisenakin ihastuin Narniaan, jonne tavalliset lapset, Digory ja Polly, sukeltavat ja jossa seikkaillaan vain sadan sivun verran kerrallaan - hienoa, tähän kykenen minäkin kirja kerrallaan.
Taikurin sisarenpoika on ilmestynyt vuonna 1955, jolloin oli ilmestynyt jo muitakin Narnia-kirjoja. Kirja on ikään kuin kaiken alku, joten kokoelmateoksessa se on sijoitettu ensimmäiseksi. Kirja on jaettu lukuihin, jotka on nimetty houkuttelevasti. Juoni on vetävä, mutta tarinassa on myös suvantonsa. Oikeastaan ihastuin niihin suvantoihin.
Digoryn ja Pollyn ystävyys on lujaa tekoa, ja Digoryn kurja elämäntilanne saa heti tuntemaan sympatiaa häntä kohtaan. Omat lapseni heittäytyivät tarinaan heti, kun luihu Andrew-eno sai Pollyn katoamaan jonnekin. Vielä kun maailmoista toiseen siirryttiin pelko kintereillä, ei lukemista olisi saanut lopettaa ollenkaan. Leijona Aslan on vaikuttava hahmo, jonka luomistyö ja viisaus saavat tuntemaan suurta kunnioitusta, kun taas itsekäs velho on kolkko ja pelottava hahmo. Aslanin laulu on kaunis ja luonto koskematonta. Ei ole epäilystäkään, etteikö Narnia ole Paratiisi, viaton alkukoti, johon Aadamin poika ja Eevan tytär tuovat pahuuden tullessaan. Hyvän ja pahan taistelu alkakoon!
Taikurin sisarenpoika johdatteli tällaisen fantasia-allergisen keski-ikäisen äiti-ihmisen lempeästi satumaailmaan, johon haluan jäädä pitemmäksi aikaa. On hienoa ajatella, että näitä kirjoja on vielä kuusi jäljellä. Jälkikasvuni suhtautui kirjaan tarpeeksi innostuneesti, jotta ääneenlukua voidaan jatkaa. Tytöille ei ole enää HP:n voittanutta, eikä tästäkään taida sellaista tulla, vaikka tarina kiinnostaakin. Pojalle, leijonanpennulle, kelpaa kaikki, mitä äiti lukee, ja äiti lukee mieluummin nyt tarinaa leijonasankarista kuin vähän liiankin tuttua Potter-tarua. Potteria ei toki ole unohdettu, ja TSH:kin pitäisi varmaan ruveta lukemaan jälkikasvulle, jotta se tulisi itsekin luettua loppuun. Saapa nähdä, millainen fantasia-intoilija minusta vielä kasvaakaan.
Hyvä todella informatiivinen bloggaus :)
VastaaPoista(Tämä teos on ajallisesti ensimmäinen Narniasarjasta, ja minusta varsin hyvä, tai pidän itse siitä kovin. Se on kirjoitettu varsin myöhään. Mielenkiintoinen näkökohta Lewisin juuriin. Yleensä (tulkintani mukaan) englantilaiseksi synnytään riippumatta, missä synnytään esim. joku Englannin siirtomaa tai muu kuningaskunnan osa).
Kiitos, Jokke! Minäkin viehätyin tästä ensimmäisestä osasta kovasti.
PoistaOlin hämmästynyt C. S. Lewisin syntymäpaikasta, ja Belfast oli hyvä syy lisätä hänet klassikkolistalle tässä kuussa. :) Toki britiksi hänet kai on virallisesti määriteltävä. Pohjois-Irlannin tilanne lienee nykyisin vakaa, mutta ei ole kauaakaan siitä, kun siellä oli varsin epävakaata. Olisi mielenkiintoista tietää, miten irlantilaiskirjailijat ovat suhtautuneet maansa poliittiseen kuohuntaan. Seamus Heaney esimerkiksi muutti Pohjois-Irlannista Irlantiin.
Irlantihan sai vapaavaltion aseman wikipedian mukaan 1921 ja itsenäistyi lopullisesti tai siis Eire vuonna 1949, mutta näin ilmaisten asia on yksioikoinen ja sivuutetaan esim. 1916 tapahtumat ja siitä alkanut prosessi...
PoistaKirjailijoiden suhtautumisesta en tiedä, mutta useimmin kirjailijat ovat itsenäistymisen airuita.
Velho ja Leijona on minusta lapsellisempi kirja, ja on järjestyksessään ensiksi kirjoitettu, muistaakseni tämä on kirjoitusjärjestyksessä toiseksi viimeinen. Luin uudestaan talvella Hevonen ja Poika, joka on myös kelpo Narnia-kirja ja liitin vanhaan bloggaukseeni.
Jokke, huomasin saman, eli Wikipedia oli melko tynkä juuri vuoden 1916 tapahtumista ja itsenäisyyden vaikeuksista. Vertasin heti Suomen historiaan ja ajattelin, että paljon jäisi kertomatta, jos itsenäistymisajan historia kuitattaisiin noin lyhyesti. Juuri ne myllerrykset kiinnostavat.
PoistaSynge ja Yeats olivat tällaisia itsenäistymisen airuita, kuten Suomessa 1800-luvulla moni kirjailija. Hienosti sanottu, Jokke!
Narnia jatkuu pian meilläkin.
Minä en ole lukenut Narniaa ollenkaan. Se on kummallista, ehkäpä kasvavien lasten kanssa tämä sivistysaukko täyttyy.
VastaaPoistaSuosittelen. Harmittaa vähän, että aloitimme HP:llä, vaikka Narnia olisi ehkä ollut vähän kesympi. Ja nyt ei maistu enää juuri muu kuin HP. Olen hävyttömästi lukenut lapsilleni juuri niitä kirjoja, joita en ole itse lapsena lukenut. Näin sitä sivistysaukkoa paikataan vähän myöhässä.
PoistaMinullakin taitaa olla Narniat lukematta. Elokuvia olen nähnyt, ja niistä pidin kovasti - nämä uusimmat leffaversiot ovat visuaalisesti aivan upeita. Pitäisi itsekin sukeltaa Narnia-kirjoihin, vaikuttavat tutustumisen arvoisilta. :)
VastaaPoistaTSH iltasatuna... hmm, oivallinen ajatus. :)
Suosittelen Narnioita! Minulla taas on elokuvat näkemättä, mutta haaveilen, että voisin katsoa ne lasten kanssa, kunhan nämä on luettu.
PoistaTSH voisi tosiaan olla Narnioiden ja HP:n jälkeen seuraava pitkä urakka.
Narnia on ihana! Rakastin sitä mukulana, ja viime kesänä luin koko homman juuri tuollaisena yhteisniteenä putkeen, ja oli niin mahtavaa huomata, että rakastin yhä joka hetkeä! Taikurin sisarenpoika on sarjasta suosikkejani ohessa Hopeisen tuolin ja Kaspianin matkan maailman ääriin, mutta loputkin ovat oikein kivoja! =D
VastaaPoistaSamoin minä pidän tästä kovasti ensimmäisen osan perusteella. Käynpä vilkaisemassa, oletko blogannut koko paketin. En kuitenkaan halua vielä tietää jatko-osista mitään...
PoistaKirja on ollut jo kauan hyllyssäni odottamassa sopivaa hetkeä. Piti odottaa monta vuotta, että lapset ovat tarpeeksi isoja. :)
Hienoa, että aloitit kirjaretken Narniaan. :) Minulle vain Velho ja leijona on rakas ja mieleinen, muut luin lapsena, mutten koskaan viehättynyt niistä. Tämän Taikurin sisarenpojan voisin lukea uudelleen. Seuraava osa taitaa ollakin Velho ja leijona. Toivottavasti kirjoitat siitäkin, olisi kiva kuulla mitä pidät!
VastaaPoistaOdotan ehkä eniten juuri Velhoa ja leijonaa jo nimen perusteella. Lapsena en ole lukenut yhtäkään, joten kaikki seikkailu on vielä edessäpäin.
PoistaTaikurin sisarenpoika oli yllättävän hyvä. Maailmoista toiseen liikkumiset olivat huippuja, ja velho tuli mukaan melko yllättäen. Aslan oli maagisen karismaattinen hahmo. Mainiota.
Päätin aloittaa tämän sarjan lukemisen kirjojen ilmestymisjärjestyksessä (joskus on vaikeaa päättää lukeeko kronologisessa vai missä järjestyksessä) eli aloitin Velhosta ja leijonasta. Valitettavasti täytyy silti sanoa, että siihen se sitten jäikin! Kirja oli ihan ok, olisin saattanut pitää siitä enemmän jos olisin lukenut sen lapsena, mutta nyt oli vaikea niellä Lewisin raamattu-viittauksia :P
VastaaPoistaIlmeisesti Raamattu-viittauksia tulee lisää. Tässä niitä ei ollut haitaksi asti.
PoistaMinulle jäi vielä kova hinku lukea lisää Narniasta. Koin raamatullisuuden enemmän filosofoinniksi.
Voi että, tämä oli tosi hieno kirjoitus (mutta eipä tästä blogista muunlaisia löydykään <3 )! Nyt alkoi tehdä mieli palata Narniaan, tuo samainen upea Narnia-kirja kun löytyy omasta hyllystänikin. Minähän olen ollut siitä harvinainen lapsi tai etenkin nuori, että olen ollut hyvin fantasia-allerginen jo ala-asteen lopusta lähtien. Minulle kelpasivat alaluokkien jälkeen vain Anni Swanin sadut ja muutamat muut satuklassikot, Muumit, ja sitten kotimaiset ja ulkomaiset tyttökirjat, Neiti Etsivät ja Dana-tytöt ja niin edelleen. Kaiken lukemani piti olla mahdollisimman realististista. :) Tartuin jostain syystä Narniaan 30-vuotiaana, ja Velhon ja leijonan myötä tapahtui totaalihurahdus fantasiaan - olin aivan myyty! Sen jälkeen olen lukenut kaikenlaista fantasia-genrestä, ja vaikka nyt blogiaikana fantasian lukeminen on ollut aivan minimaalista, tunnen yhä vain suurta lämpöä ja rakkautta kyseistä genreä kohtaan. Pitäisikin lukea enemmän fantasiaa taas pitkästä aikaa, ja erityisesti tuo Narnia-järkäle uudelleen. Inspiroit minua! <3
VastaaPoista(Ja kiitos tuosta Oxford-vinkistä, se tuli tarpeeseen! :)
Kiitos, kiitos, Sara! <3 Narnia iski kyllä sydämeeni ja luulen, että minunkin allergiani alkaa hoitua. Neiti Etsivät ja Dana-tytöt, Anni Swanin kirjat.... Olemme lukeneet paljon samoja suosikkeja. Muumit ovat minulle uutta luettavaa, joten luen niitä yhtä matkaa lasteni kanssa.
PoistaJäänpäs seuraamaan, löydätkö hyviä fantasia-kirjoja. Jospa minäkin innostuisin genrestä lisää.
Oxfordissa kannattaa käydä. Pubi ei ole mikään turistirysä, vaan ennen kaikkea pubi, aito paikka!
Narnian maailma oli minulle lapsena erittäin läheinen ja rakas.. Tykkäsin Lewisin kirjoista ihan mielettömästi. Ostin tämän yhteisniteen muutama vuosi sitten ja sukelsin Narniaan uudelleen. Ihmeekseni kirjan maagisuus oli säilynyt täysin muuttumattomana. Näissä tarinoissa on jotakin selittämätöntä taikaa, jota ei muualta löydy!
VastaaPoistaIhana juttu, niin kuin sinulla aina! <3
Kiitos, Kaisa Reetta! <3
PoistaOnneksi hankin muutama vuosi sitten tämän niteen omaksi, sillä olen innoissani. Omien lasten kanssa paikkailen monta sivistysaukkoa iltalukemisina. Tämäkin klassikko on ollut ilo lukea, ja todellakin, jotain selittämätöntä taikaa tässä on. Aslan on huima, kunnioitettava tyyppi ja satumaailma luontevasti rakennettu.
Kiitos, Omppu!
VastaaPoista