Jari Järvelä: Tyttö ja pommi

Jari Järvelä: Tyttö ja pommi, 2014
Kustantaja: CrimeTime
Kansi: Jussi Kaakinen
Sivuja: 261
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta





Olin varma, että jossain varjossa on Rotta. Ei rotta, vaan Rotta. Yksityisen vartiointiliikepalvelun mies. Sana palvelu tarkoittaa sitä, että Rotta hakkaa, potkii, vääntää, rusikoi teleskooppipampulla ja suihkutta pippurisumutetta silmiin. Yleisen edun nimissä. (s. 7.)


Jari Järvelän Tyttö ja pommi on hurja dekkari. Se on niin hyvä, että puistattaa. Monestakin syystä.

Olen aikaisemmin lukenut Järvelältä teoksen Mistä on mustat tytöt tehty. Siinä ihailin kirjailijan paneutumista aiheeseen. Järvelä oli perehtynyt nuohoojan ammattiin, sen historiaan ja nykyisyyteen ja kuvasi nuohoojan työn ja työolosuhteet vaikuttavan elävästi.

Nyt Järvelä on perehtynyt graffititaiteilijoiden elämään. Hän luo henkilöistään melkoisia persoonia, taiteessaan tinkimättömiä hahmoja, joilla on visioita ja sanottavaa. Hän tuntee graffititaiteen historiaa ja suurimpia nimiä, kuvailee töitä ja työskentelytapoja hyvin tarkasti. En ole tiennytkään minkälainen verkosto intertekstuaalisuutta, yhteiskunnallisuutta ja yksityisiä viestejä graffiteihin sisältyy.

On siis kaksi leiriä. On graffitintekijät, joita vastustajat kutsuvat Bakteereiksi. He soluttautuvat kaikkialle, jättävät jälkensä julkisiin seiniin ja aiheuttavat yhteiskunnalle kuluja taiteellaan. Mutta he pysyvät piilossa, toimivat äärettömän varovasti, elävät öisin, tuntevat kaupungin hylätyt rakennukset. On vartiointiliikkeen työntekijät, Rotat, jotka jahtaavat Bakteereja. He yrittävät saada Bakteerit kiinni itseteosta ja saada heidät maksumiehiksi. Hekin elävät öisin Bakteerien kintereillä.

Kirjan kertojina ovat vastapuolien edustajat. Metro on graffititaiteilija, noin parikymppinen tyttö. Jere on vartija, nuori perheenisä. Metro edustaa lainrikkojaa, yhteiskunnan pohjasakkaa, töhrijää, rikollista. Jere edustaa vastuuntuntoista työväkeä, tunnollista keskiluokkaa, lakia ja järjestystä: Raittila sanoi, että Veeärrän kanssa on tehty täksi illaksi erikoisdiili, töissä on kolminkertainen määrä väkeä, ja jokaiselle on tulossa erikoisbonus jos töhrijät saadaan naulittua. Kantasataman ratapihalla on ollut jo kolmatta vuorokautta syöttinä tavaravaunuja, ja luotettavan vihjeen mukaan tänä yönä Bakteerit ilmestyvät paikalle. (S. 14.)

Rakenne on tehokas. Myötätunto on vuoroin kummankin kertojan puolella, kunnes alkaa tapahtua ja lukija ei oikeastaan enää osaa sanoa, mikä on oikein. Välillä mielessäni välähti Matti Yrjänä Joensuun loistava dekkari Harjunpää ja kiusantekijät. Siinäkin verkko kiristyy, kiusaaminen ahdistaa, tekee hulluksi. Järvelän asetelma toimii yhtä huimaavasti. Kuka pelkää? Kuka on uhri? Kenen käsissä on oikeus? Kuka saa kostaa? Järvelä punoo taitavasti niin ahdistavan kuvion, että lukijaa hengästyttää.

Vaikka Tyttö ja pommi on kiihkeä dekkari, täynnä toimintaa, se on myös vahvasti yhteiskunnallinen teos. Kymijokilaakson autioituvat tehdasrakennukset ja kylät kertovat karua tarinaansa nyky-Suomesta. Samaan aikaan tarvitaan yhä enemmän vartiointia turvaamaan jonkun omaisuutta. Tsernobylin ydintuhoalueen kuvaukset muistuttavat siitä, ettei globaalistikaan ole hurraamista. Taiteilijat tuntuvat olevan ainoita, joilla on jotain mielipiteitä tai yritystä vaikuttaa asioihin. Perheellinen keskiluokka on puolestaan valmis tekemään bonustensa eteen mitä vaan, eikä pysty näkemään ympärillään muuta kuin oman, pienen tonttinsa. Arvojen irvokkuus tiivistyy kohtauksessa, jossa Jeren pomo tarjoilee Jerelle äärettömän kallista konjakkia.

Järvelän Mistä on mustat tytöt tehty? -kirjassakin oli päähenkilönä nuori tyttö. Siinäkin oli jännistysromaanin aineksia, vauhtia ja rosoista elämää. Tyttö ja pommi on hiotumpi ja tehokkaampi. Päähenkilö Metro voisi olla myös Salla Simukan Lumikki-trilogian päähenkilön isosisko. Metron ja Lumikin isosiskoksi puolestaan sopisi Stieg Larssonin sankaritar Lisbet Salander. Ilmiselvästi nuorissa naisissa on ytyä.

Mutta ytyä on kyllä Jari Järvelässäkin. Tyttö ja pommi on tapaus. Se nostaa Järvelän suomalaisten dekkaristien kärkeen. Minulle tästä tuli paras kotimainen dekkari vuosiin, eikä ulkomaalaisistakaan tule mieleen montakaan parempaa. Vaikka kirja on vahvasti kotkalainen, se on myös vahvasti kansainvälinen. Veisin tätä jo kiireesti ulkomaille ja tekisin tästä jo kiireesti elokuvaa.


En ole innostuksessani yksin, sillä ainakin blogeissa Kirjakaapin kummitus, Lukukausi, Anun ihmeelliset matkat ja Lainamaailmat on kehuttu kirjaa. Kirsin kirjanurkassa on kirjan aiheesta mielenkiintoinen keskustelu.

Hendenvaara-blogissa on hieno esittely Tyttö ja pommi -kirjan maisemista Kotkassa. Kannattaa käydä kurkkaamassa miljööt ja muraalit. (Mutta ehkä vasta kirjan lukemisen jälkeen, jotta eräs tapahtuma ei paljastuisi.)

Osallistun teoksella Oksan hyllyltä -blogin Rikoksen jäljillä -haasteeseen.