Siri Kolu: Me Rosvolat

Siri Kolu: Me Rosvolat, 2. painos, 2010
Kustantaja: Otava
Kansi ja kuvat: Tuuli Juusela
Sivuja: 223
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä


Tämä on ollut paras kesäni ikinä. Tänä kesänä minusta tuli maantierosvo. (S. 223.)

Me Rosvolat on oikeastaan jo viimekesäinen hitti, joka koukutti meillä sekä aikuiset että lapset. Ensin luimme tämän ykkösosan ääneen ja sitten kuuntelimme kakkososan äänikirjana ja lopulta tyttäret taisivat lukea kaikki muutkin osat. Siri Kolun hulppean anarkistista kirjasarjaa on kertynyt jo kuuden kirjan verran. Lapsilleni viime syksyn Helsingin kirjamessujen kohokohta oli kirjailija Siri Kolun tapaaminen ja hänen omistuskirjoituksensa saaminen uusimpaan Me Rosvolat -kirjaan. (Kävi vielä niin, että kirjailija lainasi tyttäreni kynää, jolloin tytär huokaisi, ettei koskaan pese sitä.) Nyt meillä odotetaan innokkaina maaliskuista Me Rosvolat -elokuvan ensi-iltaa.

Mikä tässä kirjassa sai meidät pauloihinsa? Kaikki. Siri Kolu on luonut mainion perheyhteisön. Rosvolat muodostuu rosvopäällikkö isästä, eli Hurja-Kaarlosta, rosvoautoa ajavasta Hilda-äidistä, isän kaverista Kulta-Petestä sekä perheen lapsista, Kallesta ja Helestä. Varsinainen päähenkilö ja kirjan minäkertoja on kuitenkin tavallisen perheen tyttö, Vilja Vainisto, joka tulee ryöstetyksi. Rosvopäällikkö nimittäin on huomannut, että hänen lapsensa tarvitsevat seuraa, joten hän hankkii sitä samalla tavalla kuin hankkii kaiken muunkin, eli ryöstämällä.

Vilja sopeutuu uuteen perheeseensä ja jopa kiintyy persoonalliseen porukkaan, jolla on omat tapansa. Rosvoelämä alkaa tuntua paremmalta kuin tylsä taviselämä vaativien vanhempien ja tyhjäpää-siskon kanssa.

Kolu revittelee antaumuksella anarkistisen ja tiiviin perheyhteisön kuvailussa. Seikkailua ja vauhtia riittää. Ja tiesitkö, että Rosvolat eivät ole ainoa Suomen maanteillä liikkuva rosvoperhe? Oman lisänsä kirjan juoneen tuovat rosvojen kesäpäivät, joissa rosvoperheet, muun muassa Pärnäset, Hurmalat ja Savon Topparit, kisailevat rosvotaidoillaan. Kesäpäivillä punnitaan perheiden yhteishenki ja otetaan rosvosta mittaa. Ja totta kai, kunnon "roke ja poke" -meininkiin kuuluu sekin, että Rosvolat joutuvat pakenemaan poliiseja.

Rosvolat on perhe, jollainen olisi sopinut Peppi Pitkätossulle. Voin kuvitella, millaisella innolla kirjailija on luonut boheemit henkilöhahmonsa: Perheen miehet ovat hyväsydämisiä hölmöjä, ja perheen naiset ovat koko porukan aivot - varsinkin, kun mukaan lasketaan vielä Hurja-Kaarlon kirjailijasisko, Kaija. Lapsia arvostetaan ja heitä kuunnellaan. Irtokarkit ja muut herkut ovat keskeinen osa kiertolaiselämää. Yhdessä laaditaan ryöstösuunnitelmia ja harjoitellaan rosvoustaitoja. Kirjan hulvaton huumori syntyy hauskoista persoonista ja hurjista tilanteista, jotka venyttävät oikean ja väärän käsityksiä, niin että lapset vuoroin kauhistelevat, vuoroin ihastelevat Rosvoloita.

Kirjasarja sopii loistavasti luettavaksi sekä tytöille että pojille, ehkä noin 6-100-vuotiaille. Rosvolat elävät riemastuttavaa elämää, josta voisi ottaa vähän mallia tavalliseen lapsiperhearkeen. Ainakin turhan sovinnaisuuden, suorittamisen ja tiukkapipoisuuden voisi heittää menemään, kuunnella lapsia enemmän ja herkutella vielä enemmän.

Kolu voitti tällä sarjan ensimmäisellä osalla Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2010. Me Rosvolat -kirjasarjaa on luettu blogeissa melko paljon, ja siitä on kovasti pidetty, enkä yhtään ihmettele miksi. Kirsi, Nanna ja Marika ovat kuunnelleet Rosvoloita äänikirjoina (kuten mekin), ja ne sopivatkin äänikirjoina aivan loistavasti automatkojen ajankuluksi. Sitähän vain odottaa, milloin ne Rosvolat kaartavat pakettiautonsa meidän auton nokan eteen ja ryöstävät meidät putipuhtaiksi. Meiltä he saisivat saaliiksi yleensä hyvät eväät ja usein (varsinkin Rosvoloita kuunnellessa) myös irtokarkkeja tai sipsejä. Lapset ehkä salaa haaveilevat, että heidätkin ryöstettäisiin johonkin rosvoperheeseen.

Muita ihastuneita blogeja: Amman lukuhetki, Luen ja kirjoitan (jossa kerrotaan nelivuotiaan Rosvolat-innostuksesta), Lukutoukan kulttuuriblogi ja Kujerruksia.