Otsikkoni Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan? on haaste, johon minulla ei oikeasti ole vastausta. Tiedän, että ongelma ei ole vain meidän kotimme seinien sisäinen, vaan kyseessä on valtakunnallinen huolen aihe. Pisa-tutkimusten mukaan suomalaisten poikien lukutaito on huonompi kuin tyttöjen lukutaito ja sukupuolten väliset erot sen kuin kasvavat. Ero näkyy myös meillä kotona: tyttäreni lukivat Harry Potterit läpi jo ekaluokkalaisina, mutta ekaluokkalaisen poikani lukutaito ei riitä moiseen urakkaan, vaikka hän on kiinnostunut tarinasta ja nähnyt jo melkein kaikki sarjasta tehdyt elokuvat.
En edes kuvittele, että poikani lukutaito - puhumattakaan lukuinnosta - kehittyisi itsestään. Jos hän saisi itse valita, hän pelaisi tietokonepelejä koko ajan. Jos hän hiippailee hiljaa ohitseni, tiedän, että hän on napannut puhelimen taskuunsa ja yrittää livahtaa pelaamaan. Hänet ja hänen puhelimensa pitää erottaa toisistaan monta kertaa päivässä
Kun pelikoneet on suljettu ja puhelin on takavarikoitu, niin seuraava laite, jonka ääreen hän jumittuu, on tv. Vilkas kaveri pitää vauhdikkaista tv-sarjoista, kuten Tero hoitaa -piirretystä. Hän hekottaa sydämellisesti typerimmille kohtauksille ja kelaa ne katsottavaksi yhä uudestaan. Tällainen olisi hänen unelmapäivänsä (- viikkonsa ja -elämänsä): ensin katsotaan viisi kertaa Tero hoitaa, sitten hypitään trampalla, sitten pelataan 6 tuntia putkeen, sitten hypitään trampalla, sitten katsotaan Tero hoitaa...
Entäs lukutaito? Kaiken ruutuviihteensä ja pomppimisensa ohessa poikani oppi kuin oppikin myös lukemaan. Hurraa!
Mekaanisella lukutaidolla ei kuitenkaan kovin pitkälle pötkitä, vaan lukutaidon kehittyminen vaatii jatkuvaa lukemista. Kouluhan hoitaa tätä työtä, mutta jos lukuläksyä on kaksi kertaa viikossa, lukutaito ei aivan hirmuista vauhtia etene - eikä lukuinto etene yhtään. Onneksi koulussa on myös pulpettikirjoja ja loistava kirjasto, jota käytetään ahkerasti. Meidän alakoulussamme on myös toimiva ja suosittu lukudiplomi-ohjelma, jossa luetaan kuusi kaunokirjaa vuosittain. Pulpettikirjoina ekaluokkalainen luki kaikki koulun kirjaston Kapteeni Kalsarit ja lukudiplomikin onnistui. Ei huono.
Kotona pojan lukutaidon kehittymisen ykkösväline on Aku Ankka. Hän ahmi Akuja (kuvia) jo paljon ennen kuin osasi lukea ja lopulta oppi myös lukemaan Aku Ankan avulla. Ymmärrys hahmottui kauhistuneen ilmeen ja "Kääk!"-puhekuplan välille, ja kappas - lukutaidon pohja oli luotu!
Akkarien lukemisessakin voi nähdä lähes pakkomielteistä toistoa. Poika lukee samoja lempisarjojaan yhä uudestaan ja vaatii niitä myös äänenluettaviksi (aikuisten) kyllästymiseen asti. Don Rosan jännittävät jatkosarjat hän on lukenut riekalaiksi ja Aku Ankka -kansiot hajoilevat. Ne saavatkin hajoilla, sillä Aku Ankka on kieleltään laadukasta. Kunnianhimo, joka lehden toimituksella on hyvän suomen kielen viljelyyn, on suuren kiitoksen arvoinen. Monenkohan suomalaispojan lukutaito ja sanavarasto pohjautuu juuri tälle kunnianhimolle? Aku Ankassa esimerkiksi sana raha on harvoin vain raha, vaan se on myntti, mammona, lantti, kolikko...
Poika lukee myös kirjoja kotona. Kyllä vaan! Tässä on luettelo kirjoista, joita hän on ensimmäisen kouluvuotensa aikana lukenut:
Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatu ja Patu pihalla; Tatu ja Patu, syömään!
Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjät
Dav Pilkey: Kapteeni Kalsarit
Andy Stanton: Olet ilkimys, herra Gummi!; Herra Gummi ja Piparipohatta
Luetteloa ei ole saavutettu vapaaehtoisesti, vaan lahjomalla. Poika saa nimittäin jokaisesta lukemastaan kirjasta puoli tuntia peliaikaa...
Iloinen, pieni mies haluaa nauraa lukiessaan - ja voiko häntä siitä syyttää? Tavan takaa hän lukee parhaina pitämiään kohtia ääneen: Äiti, kuuntelepa tätä! (Aina en saa luetusta otteesta selvää, koska teksti hukkuu hekotteluun.) Kirjojen huumori perustuu lähinnä koheltamiseen tai hauskaan sanailuun. Aikuista ei ehkä joka kohta naurata aivan yhtä hervottomasti, mutta tosiasia on, että luettelon kirjailijat ansaitsisivat vähintäänkin mitalit lukutaidon eteen tekemästään työstä.
Kokosin tähän loppuun vielä kymmenen konstia, joita voi kokeilla 7-vuotiaan pojan ja lukutaidon yhdistämisessä. Konstien kohde luki itsekin listan ja hyväksyi sen. Kannattaa siis yrittää jotain näistä:
1. Lue pojalle joka ilta ääneen mitä ikinä hän haluaa.
2. Tilaa Aku Ankka. (Tämä kohta on aika hintava panostus, mutta joka euron väärti. Aamulehdessä oli vastikään kuva abiturienttipojasta, joka valmistautui yo-kirjoituksiin. Kuvassa hän söi välipalaa ja luki Aku Ankan vuosikertakansiota.)
3. Muista myös Aku Ankan taskukirjat.
4. Anna pojan lukea ruokapöydässä.
5. Anna kirjojen lojua hujan hajan (keittiön pöydällä, kylppärissä, Lego-laatikossa, pojan huoneen pöydällä, lattialla, sängyllä).
6. Kuunnelkaa vauhdikkaita äänikirjoja (Risto Räppääjät, Me Rosvolat, Harry Potterit, Ellat).
7. Käy pojan kanssa kirjastossa ja lainaa kaikki hölmöimmätkin kirjat, joita poika kantaa hyllystä. (Yleensä ne ovat ne painavimmat tietokirjat tai Aku Ankka -kokoelmat. Tai sitten ne Kapteeni Kalsarit, jotka on luettu jo sata kertaa.)
8. Puhu kirjoista. Ole kiinnostunut kirjojen sankareista: Mitäs ne Erno ja Huuko taas ovat keksineet rehtorin päänmenoksi? Viljele kirjojen sanastoa: Onpas komea sirjopupuli! Naura pojan kanssa, vaikket ymmärtäisi sanaakaan siitä, mitä poika väittää kirjan juoneksi. (Kuka tässä muka lupasi, että vanhemmat pääsevät helpolla.)
9. Lue kirjoja omaksi iloksesi. Kirjaa lukeva aikuinen on harvinainen näky.
10. Lahjo! Lupaa peliaikaa, karkkia, leluja... Koska lukutaito on sen arvoista.
Vielä nämä konstit toimivat, mutta kuinka kauan? Edelleenkin toivoisin vinkkejä 7-vuotiaille pojille sopivista kirjoista, ja oikeastaan kaiken ikäisille pojille sopivista kirjoista. Pelkään pahoin, että kun lahjonnan tielle on lähdetty, 15-vuotiaana lapsi vaatii lukemisestaan palkaksi mopoauton.
Toivottavasti Lukuviikko innostaa myös poikia lukemaan! Kaikkia keinoja nimittäin tarvitaan.
Osallistun tällä kirjoituksella Eniten minua kiinnostaa tie -blogin haasteeseen Pojat, lukemaan!
Aivan mahtava ja tärkeä kirjoitus! Listasi siitä, mitä kotona voidaan tehdä pojan lukuinnon lisäämiseksi on loistava. Kohdat 1, 4, 7 ja 9 etenkin saivat minut nyökyttelemään. Muistan, että joskus opevuosieni alkuaikoina takerruin liikaa jonkun vanhemman kollegani vaatimukseen, että oppilaiden oli viikottaisella kirjastoreissulla lainattava joku lasten tai nuorten romaani eli lukukirja. Koin itse opena ahaa-elämyksen, kun hoksasin, että lukutaidon ja innon kartuttamiseksi on tärkeää, että etenkin poikaoppilaiden antaa itse valita mielestään luettavaa (sarjiksia, tietokirjoja), mutta toki myös vaatii näiden perinteisten lukukirjojen lukemista. Olenkin opena todella innostunut äidinkielen ateljee-opetusmenetelmästä, jossa äidinkielen aapisen rinnalla ja sijaan luetaan oikeita kirjoja. Jokainen oppilas tulee kuin huomaamattaan lukeneeksi useita oikeita kirjoja vuoden aikana ja mekaaninen lukutaito karttuu siinä sivussa. Tykkäisiköhän himoristisista kirjoista innostuva poikasi Iso Nipa -sarjakuvakirjoista? Myös lukemaan oppineiden Sininen banaani -sarjassa on kirjoja, joista minun poikaoppilaani ovat tykänneet (huumoria, puhekuplia, eivät liian pitkiä).
VastaaPoistaHih, tulipa pitkä kirjoitus, mutta aihe on sydäntäni lähellä. ;)
PoistaKiitos kommentista ja vinkistä! Iso Nipa -sarjiksia täytyykin etsiä kirjastosta. Banaani-sarjojen kirjojakin meillä on luettu, mutta poika ei ole niistä aivan hirveästi innostunut.
PoistaTämä aihe on myös minun sydäntäni lähellä, siksi blogipäivityksestäkin tuli melkoisen pitkä... Hyvä lukutaito helpottaa koulunkäyntiä ja parhaimmillaan lukemisesta tulee elämänikäinen harrastus. Joidenkin tutkimusten mukaan ekaluokklaisilla saattaa olla parin tuhannen sanan eroja sanavaraston laajuudessa riippuen siitä, osaavatko he lukea kouluun tullessaan. Voi vain kuvitella, paljonko se sanavarasto helpottaa uusien asioiden oppimista.
Ateljee-opetusmenetelmä kuulostaa mielenkiintoiselta ja suositeltavalta. Taidan ottaa siitä selvää. Aapisena Pikkumetsän aapinenkin on näyttänyt hirmuisen kivalta, koska siinä on jonkinlainen juoni taustalla, mutta sitähän täytyy edetä pienissä osissa. Kokonaisten kaunokirjojen lukeminen on varmastikin lapselle eri tavalla palkitsevaa.
Jokainen pojalle sopiva kirja on painonsa arvosta kultaa.
Näin entisenä poikana olen sitä mieltä, että hyvä terveys ja sen osana hyvä fyysinen kunto ovat kaiken perusta. Siksi olen iloinen lukiessani poikasi trampoliiniharrastuksesta.
VastaaPoistaEkaluokkalaisena olin lukenut muistaakseni yhden kirjan, jossa oli vain muutama sana. Tavaaminenkin teki tiukkaa.
Aku Ankka -lehtien monipuolisesta suomen kielestä olen kanssasi täysin samaa mieltä.
Vanhemmat tuppaavat olemaan huolissaan lastensa tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Se on ihan ymmärrettävää. Niinkuin sekin on ymmärrettävää, että lapset kyllä etsivät oman tiensä.
Lukutaidon suhteen on viime aikoina alettu kiinnittää huomiota myös netti(yms.)maailmaan liittyvään lukutaitoon ja sen merkitykseen. Pelejä harrastava nuori kehittyy tässäkin suhteessa.
Kiitos kommentista ja rohkaisusta, Ketjukolaaja! Olet oivallinen esimerkki pojasta, josta on tullut lukija ja kirjoittajakin! Olet tainnut lukea Aku Ankkojakin.
PoistaTrampoliini on aivan mainio juttu, ja poikaa kuskataan myös urheilemaan juuri siitä syystä, että pelit olisivat muuten mielessä koko ajan. Luulen kuitenkin, kuten kirjoitit, että lapset tosiaan etsivät lopulta omat tiensä.
Pojan nettilukutaidosta en ole yhtään huolissani. Hän oppii valtavasti pelaamalla, mutta rajoja täytyy asettaa, muuten kunto romahtaa, eivätkä muut taidot kehity.
Kolmen (lukevan) pojan äitinä olen huomannut, että lukevat vanhemmat ovat varmin tae sille, että lapset näkevät lukemisen kiehtovana. Vieroksun lukemisen palkitsemista jollain muulla, koska lukeminenhan jo itsessään on nautinto (sisäinen vs. ulkoinen motivaatio). Aku Ankkoja ei ole luettu ääneen, vaan ne ovat olleet houkutin oppia itse lukemaan (4-vuotiaana eli tehokas konsti :) Muuten on luettu kirjoja ääneen niin paljon kuin lapsi jaksaa kuunnella. Pelit on kielletty arkiviikolla, viikonloppuna tunti peliaikaa per päivä. Tv:stä on katsottu vain Ylen lastenohjelmat. Vähintään kaksi tuntia liikuntaa päivässä. Siinäpä meidän resepti eli aika samoilla linjoilla mennään...
VastaaPoistaAku Ankkoja ja taskareita saa muuten antikvariaateista edullisemmin, kun vuosikerta on tosiaan tyyris. Mummo on meille Akkarin jo viisitoista vuotta tilannut. Hyvä synttäri- ja joululahja poikapoppoolle, kun lukiolainenkin vielä lukee ne, ja äitikin :D Puluboi-kirjat lisäisin vielä tuohon huumorikirjojen listaan. Niidenkin parissa hekottelua riittää.
Hyvä aihe nostaa esiin! Kiitos!
Kiitos kommentista! Aihe on kyllä tärkeä.
PoistaMeillä ei ole pysytty noin hyvissä rajoituksissa, vaan niistä on lasten kasvaessa lipsuttu pikkuhiljaa. Lahjontalinjalle lähdin, koska näen lukutaidossa myös välinearvon, vaikka itse olen nimenomaan nautiskelija (ja olen pienestä pitäen ollut ennen kaikkea sitä). Lukutaidon välinearavo tulee siitä, että se auttaa koulunkäyntiä.
Näen työssäni jatkuvasti sitä, miten heikko lukutaito vaikeuttaa koulutyötä. Tehtävien lukeminen on hidasta, tekstien ydinasiat eivät hahmotu, lyhyenkin tekstin lukeminen on ylivoimaista ja vastenmielistä. Voi vain kuvitella, miten työlästä on läksyjen tekeminen tai kokeeseen lukeminen - usein ne jäävätkin tekemättä. Jos tätä voi lahjonnalla välttää, olen siihen valmis.
Lapsethan ovat niin erilaisia. Meidän vilkas poika lukee intohimoisesti Akkareita ja toivon, että jossain vaiheessa hän lukee yhtä innokkaasti kirjojakin, kunhan löytää häntä kiinnostavat kirjat. Siihen asti täytyy yrittää kaikenlaista.
Kiitos Puluboi-vinkistä. Tyttäret ovatkin ne jo lukeneet ja olen vähän ehdotellut niitä pojallekin...
Minua masensi, kun poikani menivät kouluun ja heille tuli miesopettaja, joka sanoi, että hänelle riittää, kun oppilaat lukevat Aku Ankkaa, sillä hän ei itse lue mitään muuta. No pojat lukivat Akuskeja ja taskukirjoja sitten open innostamina aika lailla, mutta myöskin fantasiakirjoja, joka ei tullut opelta. Lapset olivat ihan pienestä asti mukana kirjastossa ja luin niitä ja lainattiin äänikirjoja aika lailla, joten kirjojen monipuolisuus pysyi mukana. Toinen poika kirjoittii mm. 12-sivuisen fantasia-aineen, mutta luulen, että ope ei sitä lukenut, vaan antoi pituudesta 9. Harmi, kun ei ollut kannustava ope.
VastaaPoistaKerran toinen poikani sanoi, että hän ei halua joululahjakirjaa. Olin sen jo ostanut. Se oli jalkapalloilijasta kertova kirja. Kirja oli niin mieluinen, että sen luki koko kaveriporukka ja jopa veljeni, joka ei yleensä lue kirjoja. Kannattaa siis lainata tai ostaa kirjoja, jotka lasta kiinnostavat. Toisia kiinnostaa urheilu, toisia musiikki, toisia fantasia, toisia kalastus ja luontoaiheet, tähtitiede ym. ja lasten jännäreitäkin on mm. Roald Dahl kirjoittaa aivan hulvattomia lastenkirjoja.
Pojistasi taisi tulla lukijoita opettajista huolimatta! Väitänpä minäkin, että koti tekee lukijat. Koulu inspiroi harvempia lukemaan, vaikka sielläkin yritys on kova ja joku aina joskus innostuu.
PoistaAku Ankkojen merkitystä ei sovi vähätellä! Niin hyvää kieltä niissä on ja niin hauskoja ne ovat. On tärkeää, että edes jotain luettavaa löytyy, siksi olisi hyvä käydä siellä kirjastossa, koska siellä valinnanvaraa riittää.
Roald Dahlin olin unohtanut, joten kiitos vinkistä! Lapset tykkäsivät Jali ja suklaatehdas -kirjasta kovasti muutama vuosi sitten.
Puluboin lisäksi meillä kolmasluokkalaista on naurattanut sarjakuvaromaanisarja Iso Nipa, josta ilmestynyt kaksi osaa. Ysivee luki toisen osan (myös vähän pakottamalla) kahdessa illassa, pikkuveli taas nautiskelee Puluboista ääneen luettuna. Kiitos hyvästä postauksesta!
VastaaPoistaKiitos Iso Nipa -vinkistä! Olit jo toinen, joka sitä suositteli, joten panen sen heti varaukseen kirjastosta. Mainiota!
PoistaPuluboi voisi olla myös pojan kirja. Sen ovat jo suvun tytöt lukeneet ja pitäneet paljon.
Aivan mahtava kirjoitus! ♥ Aurinkoinen ja hauska (nauroin ääneen monta kertaa), ja kuitenkin tiukkaa ja tärkeää asiaa. :) Ihana Elina! ♥
VastaaPoistaAku Ankkoja minäkin kiitän sydämeni pohjasta, sillä niistä olen itsekin oppinut lukemaan neljän vanhana. Vaadin, että minulle luettiin samoja Akuja kerrasta toiseen, ja kun aikuiset eivät määräänsä enempää jaksaneet ja ehtineet, oli opeteltava lukemaan itse. ;) Ja minäkin sain lapsena aina lukea ruokapöydässä, ja vaikka se varmasti on monen mielestä huono tapa, on siinä mielestäni enemmän hyvää. Onhan se nyt ihan loistava asia, että lapsi lukee!
Kiitos, Sara! ❤ Aihe on tärkeä, koska lukutaito on kaiken opiskelun perusta. Puhumattakaan siitä ilosta, jonka se tuottaa.
PoistaAku Ankasta saisi pitää enemmänkin meteliä. Se on Suomessa niin merkittävä lukutaidon edistäjä. Toimitus tekee kunnianhimoista työtä ja pyrkii tasokkaaseen jälkeen. Siitä näkee, että jokaista ruutua käännetään ajatuksella. Vastikään lehdessä julkaistiin myös Laura Honkasalon kirjoittama tarina.
Ehkä kirjarakkauteen liittyy olennaisesti tietty vapaus, eli saa boheemisti unohtaa muun maailman hetkeksi. Ruokapöydässä lukeminen tai pieni sotku ei haittaa, ei tarvitse olla niin tiptop. Mielikuvituksen maailmaan on ilo hypätä.
Mulla on sellainen kokemus, että lukemista tarvitsee nimenomaan jotenkin palkita tai siitä kilpailla, ainakin mitä tulee omaan kilpailuhenkiseen poikaan. Koulussa piti lukea 10 kirjaa lukuvuoden aikana, nehän lapsi luki sitten kuukauden aikana. Tämän jälkeen ei nähnyt syytä jatkaa kirjojen lukemista "kun mähän olin ensimmäinen, joka luki ne 10 kirjaa".
VastaaPoistaEn jaksa ottaa stressiä lukemisesta, niin kauan kuin lasta ei saa nukkumaan, kun sen on pakko lukea Aku Ankan taskari loppuun. Kapteeni Kalsarit olivat suursuosikkeja, samoin Neropatin päiväkirjat. Olen yrittänyt etsiä samantyylisiä kirjoja, mutta ne ovat poikani mielestä kopioita neropatista. Hee, mikä kirjallisuusanalysoija! Nyt meillä on matkakirjana Tom Gates (kirjoittaja L.Pichon), josta on suomennettu valitettavasti vain yksi kirja.
Poika tosin jo 3.luokkalainen, mutta samat kirjat näemmä menossa. Meillä tyttöä, joka on ekalla, on vaikeampi saada pysähtymään kirjan pariin, olen kokeillut äänitettä kirjan kanssa (näin meni koirien Kalevala), lukemista vuoronperään (näin on mennyt pari kirjaa).
Lukutaidon eteen kaikki lahjonnat tai palkitsemiset tulevat tarpeeseen. Tai mikä keino kenellekin lapselle sopii, kunhan jotain lukee edes joskus. Tuon Tom Gatesin nimen panin muistiin, koska tieto hyvistä kirjoistakin on kullanarvoista. Kiitos vinkistä!
PoistaJos lapsi on koukussa Akuihin, niin se on jo merkki siitä, että lukeminen on tullut elämäntavaksi. Iltalukeminen on tapa, josta ei pääse helposti enää irtikään... Jossain vahieessa Akkarien ohelle tulevat kirjat.
Ekaluokkalaisten lukuinto on vielä hyvin häilyvää, koska lukutaitokin on melko uusi juttu. Kun taitoon tulee varmuutta, alkaa lukeminenkin maittaa muodossa tai toisessa - jos löytyy kiinnostavaa luettavaa. Mutta olen samaa mieltä, eli stressiä ei kannata ottaa, sillä lukevan mallin saava lapsi ei voi kirjoja täysin ohittaakaan.