Jukka Itkonen: Sirkusjuna saapuu

Itkonen Jukka: Sirkusjuna saapuu, 2015
Kustantaja: Lasten keskus
Kansi:Elina Warsta
Sivuja: 92
Mistä sain kirjan: Lainasin kirjastosta

Jukka Itkosen nimi on tullut minua vastaan useammassa lastenkirjablogissa, mutta en ole aiemmin lukenut häneltä yhtäkään teosta. Nyt kun kirjastossa silmiini osui kirjailijan uutuus, päätin kokeilla, miltä tämän sanataiturin teksti mahtaisi maistua. Kirjan kansi oli sopivan värikäs houkutin minulle, ja koska kirjassa oli myös mukavannäköinen kuvitus, ajattelin testata kirjan ekaluokkalaisella pojalla. Arvasin, että poika ei innostu musta-valkokuvituksesta,  mutta kun tarjouduin lukemaan kirjaa ääneen, niin johan syntyi sopimus.

Jossain vaiheessa poika ilmoitti, että hän voisi jatkaa kirjan lukemista itse, mutta en halunnut enää siinä vaiheessa itse irrottaa kirjasta, vaan halusin lukea sen ääneen, jotta saisin tietää, miten tässä käy. Kirja siis koukutti meidät molemmat.

Sirkusjuna saapuu kertoo Rahtusen perheen erikoisesta päivästä, johon saadaan vauhtia vankikarkurista ja sirkuksesta. Kirjan päähenkilö on Rahtusen perheen tytär, Lilli, jolla on tekemisen puute ja tylsä elämä tylsässä Nurkanpyhtään kaupungissa. Lilli haaveilee koiranpennusta ja osaa ajatella mukavia:
 - Tämä kaupunki on täynnä pieniä kaupunkeja, jotka ovat isompia kuin tämä kaupunki, Lilli ajatteli, ja samassa mehiläinen tömähti hänen otsaansa. 
 - Paljonko mehiläisiä on tässä kaupungissa? Lilli pohti. - Nekin pitää ottaa huomioon. On pidettävä huolta myös näistä pisteliäistä. Ilman niitä ei olisi omenoita. Mehiläisten on annettava elää omaa elämäänsä. Niin kuin meidän isän, joka ei ole mikään sankari mutta on silti olemassa. - - (S 55.)

Vaikka kirjan päähenkilö on tyttö, se ei haitannut 7-vuotiaan pojan lukuintoa. Kun vankikarkuri astuu kuvioihin, kirja alkaa vetää sen verran mainiosti, että poika hekotteli ääneen. Jokunen kohta piti lukea yleisön pyynnöstä pariin kertaan uudestaan, jotta saatiin hekottaa lisää. (Kirjassa on myös kohtaus, joka toistuu ja palvelee juuri tätä pienen pojan toiston tarvetta.)

Rahtusen perheen persoonallisuudet - äiti, isä ja Lilli - toimivat jokainen tahollaan, ja heidän jokaisen kautta saadaan kirjaan mukavia sivujuonia. Isällä on kiireinen aamu, äiti saa yllättävän kotiapulaisen ja Lilli tapaa sirkustirehtöörin ja muutakin sirkuksen väkeä. Kirjassa on oikeastaan kaikki jännittävät ainekset, sopivasti lempeää huumoria ja rauhallisia ajatuksiakin mukana.

Elina Warstan kuvitus tukee tarinaa, eikä hypi silmille. Kuvat ovat eloisia ja hyväntuulisia - silmälle sopivia.

Erikoista tässä kirjassa on se, että järkevimmän ja rauhallisimman oloinen tyyppi on kirjan lapsi. Aikuiset koheltavat ja järjestävät toimintaa, mutta Lilli on se, joka luo rauhaa ja koskettavia hetkiä. Mukava sanailu luo huumoria, joka toimii monella tasolla. Aikuista hymyilyttää ja lasta naurattaa, mutta ei välttämättä yhtä aikaa.

Kirja on luettu jo muutamassa blogissa, ja se on herättänyt ihastusta. Tsekkaa nämä blogit: Lastenkirjahylly, Sinisen linnan kirjasto, Lukutoukan kulttuuriblogi ja Sininen keskitie.  Osallistun tällä kirjalla Suketuksen Pojat, lukemaan! -haasteeseen.