Tove Jansson: Vaarallinen juhannus

Tove Jansson: Vaarallinen juhannus, 12. painos, 1994
Alkuteos: Farliga midsommar, 1957
Suomentaja: Laila Järvinen
Kansi: Tove Jansson
Sivuja: 140
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä




- Teatteri ei ole teidän salonkinne tai laivalaituri. Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla vaikka eivät uskalla, ja  millaisia he ovat. (S. 90.)

Tove Janssonin Vaarallinen juhannus on järjestyksessä viides muumikirja ja samalla viides koskaan lukemani muumikirja. Aloitin muumitarinoiden lukemisen vasta viime vuonna, kun vietettiin Tove Janssonin juhlavuotta. Muumit eivät nimittäin koskaan kuuluneet lapsuuteeni, mutta ne voisivat kuulua lasteni lapsuuteen, joten aloin lukea kirjoja heille ääneen. Kuinka ollakaan, Vaarallinen juhannus osui viime joulun ajan ääneenlukukirjaksi ja jäikin sitten kesken, koska niin sanotut joulukirjat jyräsivät sen ohi. En myöskään halunnut hypätä Taikatalveen, koska periaatteeni on lukea muumikirjat järjestyksessä, ja Taikatalvi on vasta seuraava...


Nyt juhannuksen lähestyessä oli aika tarttua Vaaralliseen juhannukseen uudestaan (vaikka ilmojen puolesta Taikatalvi olisi ehkä sopinut tähänkin ajankohtaan) ja lukea se loppuun. Tilanne oli kuitenkin muuttunut siten, että kohta kymmenvuotiaat tyttäreni, joille kirjaa luin, lukevat nykyisin iltaisin omia kirjojaan. Olinkin muumien kanssa ihan yksin. Lapsena tämä asetelma ei toiminut. Mitenkähän minulle ja muumeille nyt käy?

Hyvin kävi, sillä kirjassa on kyse teatterimaailmasta, joka on (kirjallisuuden jälkeen) paras asia maailmassa.

Vaarallisen juhannuksen tarina sijoittuu juhannuksen aikaan ja alkaa siitä, että Muumilaakso joutuu tulvan alle ja sen asukkaat pelastautuvat ajelehtivalle näyttämölle. Näyttämöstä tulee heidän asuntolaivansa, vaikka se on hiukan hankala asumus, koska yksi seinä puuttuu: Sääli seinää, joka oli tipahtanut pois, mutta eihän se tietenkään paljon haitannut näin kesällä... (s. 33).

Koska muumit eivät ole koskaan käyneet teatterissa, he eivät ensin tunnista näyttämöä näyttämöksi tai teatterin lavasteita ja rekvisiittaa epäaidoiksi. Kaikki näytelmän tekemisen vaiheet ovat heille uusia. Muumit saavat oppaakseen näyttämöllä asustavan Emman ja pian he järjestävät jo omaa teatteriesitystä. Pystyin hyvin samaistumaan muumiperheen hämmästykseen ja lopulta innostukseen, kun he tutustuivat teatteriin. Maalaistyttönä en nimittäin käynyt teatterissa kuin pari kertaa lapsuudessani. Teatterin lumo on vasta aikuisiän lumojani: - Ajattele, sanoi Niiskuneiti, ajattele millainen perhe täällä on asunut ennen meitä! Tuhat leninkiä! Pyörivä lattia, taulut ripustettuina kattoon ja koko omaisuus ahdettuna komeroihin. Paperihuonekaluja ja oma sade. Keitä sinä luulet heidän olevan? (S. 52.)

Tuula Karjalaisen loistavasta Tove Jansson -elämäkerrasta minulle selvisi, kuinka paljon Tove Jansson oli mukana, kun muumien tarinoista tehtiin teatteriesityksiä. Vaarallisen juhannuksen aihe on ehkä kotoisin noista kokemuksista. Teatterin taikaa siihen on vangittu yllin kyllin. Vastikään kirja ponnahti esiin myös Juha Hurmeen Nyljetyissä ajatuksissa, jossa Hurme riemastuu muumien teatteritouhuista.


Nyt on vähän paha tilanne, sillä tähän mennessä muumikirjasuosikkini on ollut iloinen Taikurin hattu. Täytyy nimittäin myöntää, että Vaarallinen juhannus ohitti jopa senkin hauskuudessaan. Teatterimaailman lisäksi kirjaan on ujutettu pieniä seikkailuja ja sivujuonia. Parasta on se tyyneys, jolla muumiperhe kohtaa elämänsä katastrofit ja innostuu uusista asioista. He sopeutuvat äkkiä yllättäviinkin olosuhteisiin, eivätkä jää suremaan onnettomuuksia. Kaiken lisäksi heidän perheensä ja sydämensä ovat niin avarat, että sinne mahtuvat kaikki ja kaikki saavat olla täysin omat itsensä. Miten onnellista ja seikkailullista heidän elämänsä onkaan!

 Muumien myötä toivotan oikein leppoisaa juhannusta!

Julkaisen arvioni tänään samanaikaisesti blogi-kollegan ja rakkaan ystävän, Saran kanssa, koska meille selvisi, että luemme tätä yhtä aikaa. Saralle kirja on vanha rakkaus, mutta minulle aivan uusi. Vaarallinen juhannus on luettu useissa
kirjablogeissa, erityisesti viime vuonna Janssonin juhlavuoden kunniaksi. Lisäksi kirja tuntuu olevan monen bloggaajan juhannustraditio. Linkitän tässä Kirjakaapin kummitus -blogiin, jossa on kattava lista blogeista, joissa teos on arvioitu.