E. M. Forster: Italialainen avioliitto

Forster E. M.: Italialainen avioliitto, 2. painos, 2006
Alkuteos: Where Angels Fear to Tread, 1905
Suomentaja: Hanna-Liisa Timonen
Kustantaja: Gummerus
Kansi: Jenni Noponen (kuva Fine Art Photographic Library)
Sivuja: 182
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä


Vuodenvaihde lähestyy ja muutama haaste on tulossa päätökseensä. Vuoden suururakkani kaksi viimeistä kirjaa on vielä bloggaamatta, ja tässä on niistä toinen, E. M. Forsterin Italialainen avioliitto. Kuittaan kirjalla HelMetin Kirjan vuosi 2015 -lukuhaasteen kohdan 20. Kirja, jonka valitsit pelkästään kannen perusteella. Muistan, että olen aikoinani hankkinut kirjan jostain alennusmyynnistä hyllyyni juurikin kauniin kannen ansiosta. Valinta oli sinänsä riski, sillä takakannessa on määritelmä, jota suuresti kavahdan: "koskettava rakkaustarina". Kirjailijan nimi kuulosti kuitenkin sen verran tutulta, että ohitin takakannen epäilyttävän sanaparin.

E. M. Forster paljastuikin kirjailijaksi, joka on kirjoittanut myös kirjat Hotelli Firenzessä ja Talo jalavan varjossa, joista olen kuullut pelkkää hyvää (mutta kumpaakaan en edelleenkään ole lukenut). Italialainen avioliitto on Forsterin esikoiteos, joka on jäänyt näiden suurempien teosten varjoon. Koska megahaasteestani puuttui kohta 20 ja lukupiiriissä oli minun vuoroni valita kirja, uskalsin ottaa riskin ja ehdottaa Forsterin romaania luettavaksi, vaikka se oli siis alun perin pelkästään kannen perusteella valittu kirja.

Taas kerran kirja pääsi yllättämään, koska odotukset eivät olleet korkealla (se takakansiteksti). Kirjasta tuli joulukuuni helmi.

Heti teoksen ensi sivuilla tempauduin mukaan brittiläisen yläluokan sopivaisuussääntöihin. Forster kuvaa englantilaista pidättyväisyyttä ja ylemmyydentuntoa niin terävästi, että piikit tuntuvat iholla asti. Keskiössä on Herrintonien perhe, äiti sekä aikuiset poika ja tytär. Perheen toinen poika on nainut alempisäätyisen naisen, jonka sivistyksessä ja käytöstavoissa on paljon toivomisen varaa. Kun poika kuolee, nuori leski Lilia ja hänen tyttärensä jäävät Herrintonien kasvatettaviksi: Kuten rouva Herrinton usein oli pannut merkille, Lilialla ei ollut minkäänlaisia lahjoja ja taipumuksia. Hän ei pitänyt musiikista, lukemisesta tai työnteosta. Hänen ainoa elämäntaitonsa oli melko homssuinen hilpeys, joka olosuhteiden mukaan vaihtui ruikuttavaksi tai rehvakkaaksi. (S. 58.)

Herrintonit todellakin tekevät parhaansa ja lähettävät hupakon miniän Italiaan henkevöitymään. Seurana hänellä on perikunnollinen neiti Abbott. Mitä herkkua lukijalle onkaan luvassa, kun miniä ottaa ja nai italialaisen pyrkyrin! Mikä painajainen Herrintoneille!

Kun brittien pidättyväisyys ja italialaisten tunteellisuus rinnastetaan, syntyy sellaista kipinää, että lukija huomaa suupieliensä nykivän tuon tuosta. Takakannen lupaus "koskettavasta rakkaustarinasta" ei mielestäni istu missään kohtaa kirjan määritelmäksi, sillä lopulta kaikki on kovin raadollista, ja kerronta lähenee satiiria. Näyttää jo siltä, että italialainen elämäntapa villitsee britikin, ja lopulta traagisilta tapahtumilta ei voi välttyä.

Forster piirtää henkilökuvansa täsmällisin vedoin ja upottaa kerrontaansa ironiaa, joka näyttää henkilöt hyvin paljaina. Kirjan takakannessa luvataan "lempeää ironiaa", mutta minusta ironia oli suorastaan julmaa. Pidinkö lopulta yhdestäkään kirjan hahmosta? Forster vedättää lukijan tuntemaan myötätuntoa, mutta sitten taas, ehkä vain yhdellä virkkeellä, saattaa romuttaa koko illuusion. Tällainen vedätys on minusta kerrassaan nautittavaa luettavaa.

Ironiasta ja raadollisuudesta huolimatta, tai ehkäpä juuri niiden takia, eläydyin kirjaan aivan tavattomasti. Lumouduin italialaiskylän oopperaillan tunnelmasta, kuten Philip Herrinton. Tunsin orastavan rakkauden ja vilpittömän ystävyyden. Kaikkein eniten vaikutuin kuitenkin eräistä kyynelistä, jotka käänsivät sydämeni nurin ja tekivät kirjasta minulle unohtumattoman.



Lukupiiriläisistä Kaisa ehti jo blogata kirjan, eikä ollut yhtä lumoutunut kuin minä. Kaisan mielestä kirja läheni saippuaoopperaa. Myös Norkku oli pettynyt kirjaan.