Tanja Kaarlela: Menneen talven lumi

Kaarlela Tanja: Menneen talven lumi, 2014
Kustantaja: Torni
Kansi: Mervi Kattelus
Sivuja: 251
Mistä sain kirjan: lainasin siskolta










   Sähikäinen sytytti tupakan ja suojasi sitä samalla toisella kädellään. Se seisoi paikallaan, imi lyhyitä, nopeita vetoja ja nakkasi hehkuvan natsan pian maahan.
  - Pitää mennä. Isäntä käski kyntää sivupellot.
  Saman tien se käänsi mopon ja kaasutteli pois. (S. 9.)

Tanja Kaarlelan Menneen talven lumi kertoo Marin ja Hennan talvesta. Tytöt asuvat Hakomäen kaupungin sivukylällä, Leivonkylässä, ja käyvät peruskoulun 9. luokkaa. Kirjan päähenkilöksi nousee Mari, joka talven aikana joutuu pohtimaan monenlaisia asioita. Hänen vaarinsa saa aivoinfarktin ja hänestä on huolta. Lisäksi oman perheen salaisuudet alkavat nousta pintaan. Makkosen mökkiin muuttaa uusi asukas, nuorimies Antti, johon kyläläiset suhtautuvat epäluuloisesti, mutta jonka kanssa kylän nuoret ystävystyvät. Kun kevät koittaa, moni asia on muuttunut.

Parasta kirjassa on nuorten aito ystävyys. Henna ja Mari ovat erottamattomat, ja saman kylän pojat, Henri ja Sähikäinen, kuuluvat tietysti joukkoon. Varsinkin Sähikäinen on persoonallinen tapaus, vähän arvaamaton ja kiukkuinen poika, jonka mopo on ainut kulkupeli, jolla mihinkään päästään. Kotikylä nuorten ympärillä kuihtuu, ja varsinkin lakkautetun kyläkoulun pihassa tuntuu kaikki kovin haikelta.

Tanja Kaarlelan teos tuntui luontevalta valinnalta, kun etsin kirjoja Kirjan vuosi 2015 -lukuhaasteeseen kohtaan 32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi. Olen kotoisin Nivalasta, ja Kaarlela on nivalalainen kirjailija. Tunnistin kirjasta vaivattomasti oman nuoruuteni pienessä, keskipohjalaisessa kaupungissa (silloin vielä kunta), jossa ei paljon ollut tekemistä. Hakomäen keskusta, jossa nuoret käyvät ilmaisemassa mielipiteensä, sopisi hyvin Nivalan keskustaksi ja Leivonkylä voisi olla mikä tahansa Nivalan lukuisista sivukylistä, joissa maanvelijely on ihmisten pääelinkeino. Kirjan nuorista Henna onkin maatalon tyttö ja Sähikäinen on sikatilan poika.

Aikuiseksi kasvaminen ei ole kivutonta. Marista tulee vähän kuin vahingossa, ja oman kylän kauhuksi, niin sanottu aktiivinen nuori. Marin itsensä ja koko Leivonkylän hämmästykseksi hänen ajatuksiaan aletaan kuitenkin ottaa myös vakavasti:
 Yhtäkkiä hänen piti olla optimistisena visioimassa nuorison tulevaisuutta maaseudulla,  kun hän oli juuri alkanut tajuta itsekin, että se oli utopiaa.
   Sitä ei ollut. (S. 208.)

Menneen talven lumi on konstailematon nuortenkirja. Se tavoittaa aidosti maaseudun nuorten ajatusmaailman ja arjen. Tunnistin siitä oman nuoruuteni: parhaan ystäväni, pojat, mopot ja tupakat sekä peltojen yli pyyhkivän lumen. Kaikki se on siellä vieläkin.


Kirjan ovat lukeneet myös Mari A, Kirjakaapin kummitus, Kirjakko ruispellossa, Annami, Anita, Kirsi ja Krista. Kirjojen keskellä - blogin Maijakin tuntee sivukylien kohtalon.