Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä: Aale Tynni, Hymyily, kyynel, laulu

Mikko-Olavi Seppälä ja Riitta Seppälä: Aale Tynni, Hymyily, kyynel, laulu, 2013
Kustantaja: WSOY
Kansi: Martti Ruokonen
Sivuja: 449
Mistä sain kirjan: lainasin ystävältä (Kiitos pitkästä lainasta, Tarja!)



Kirjablogeissa vietetään Naistenviikkoa, jota emännöi Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi. Aale Tynnistä (1913 - 1997) tuli kuin varkain oman blogini nainen numero yksi tälle viikolle. Bloggaan huomenna hänen tunnetuimmasta runokokoelmastaan Ylitse vuoren lasisen (1949), johon tartuin hänen elämäkertansa innoittamana. Mikko-Olavi Seppälän ja Riitta Seppälän kirjoittama Aale Tynnin elämäkerta, Aale Tynni, Hymyily, kyynel, laulu oli säväyttävä lukukokemus, joka avasi silmiäni moneen suuntaan.

Elämäkerran kirjoittajat ovat Aale Tynnin sukulaisia: Riitta Seppälä on Aale Tynnin tytär ja Mikko-Olavi Seppälä on Riitta Seppälän poika, eli hän on Aale Tynnin lapsenlapsi. Kirjoittajien läheinen suhde kuvattavaansa on pelkästään eduksi tässä kirjassa. He ovat tavoittaneet lujan ja lämpimän linjan kerrontaansa. Tarkoitan tällä sitä, että he kertovat rehellisesti Tynnin elämänvaiheista, mutta mukana on koko ajan myös kunnioitus ja rakkaus läheistä ihmistä kohtaan.

Elämäkerta on taidokkaasti koottu ja luettuna vaikuttava kokemus. Se kertoo erään naisen elämän, se kertoo runoilijan elämän, se kertoo runouden kääntäjän elämän ja vahvan kulttuuripersoonan elämän. Se on tieteellisesti vakuuttava tutkimus suomalaisesta kirjallisuuden ja kulttuurin kentästä 1900-luvun alkupuolelta lähes vuosisadan loppuun, sillä Tynnin elämän ja kirjailijanuran kautta saadaan läpileikkaus suomalaisen kirjallisuuden, ja erityisesti runouden, historiasta. Samalla kerrotaan myös yhden suurimman suomalaisen kustantamon, WSOY:n historiasta. Lisäksi elämäkerta on kirjallisuustieteellisesti ansiokas, koska Tynnin runouden analysointi on hyvin tarkkaa ja monipuolista.

Luin Tynnin elämäkertaa kauan ja hartaasti. Uutta tietoa tuli paljon. Kirjan alussa ollaan Pietarin eteläpuolella, josta Tynnien inkerinsuomalainen perhe lähti Venäjän vallankumouksen ja sodan melskeistä maanpakoon Suomeen. (Oikeastaan voi puhua myös paluumuutosta, koska inkerinsuomalaiset ovat alun perin suomalaisia, joita 1600-luvulla siirrettiin asuttamaan Ingermanlandia, tuolloisen Ruotsin suurvallan itäisiä osia.) Inkerinsuomalaisten historia on mielenkiintoista luettavaa ja oleellinen osa Aale Tynnin persoonaa.

Aale Tynnin perhe arvosti koulutusta ja perheen tytötkin kävivät kouluja, myös Aale, josta tuli ylioppilas ja kotimaisen kirjallisuuden opiskelija sekä voisi kai sanoa, että elämänikäinen kielten opiskelija.

Tynni koki runoilijakutsumuksen jo varhain, ja Helsingin Suomalaisessa Tyttölyseossa hänen äidinkielenopettajansa vain vahvisti kutsumusta. Tosin elämäkerran perusteella voi väittää, että kulttuurinen innostus oli kaikkien tuon ajan lukiolaisten ominaispiirre. Harrastettiin kirjoittamista, lukemista, lausuntaa ja teatteria. (Nykylukiolaisten harrastuksina nämä eivät ehkä ole aivan suosituimpia.) Yliopistoaikana Tynni oli aktiivinen yryläinen, eli Ylioppilaiden raittiusyhdistyksen jäsen. Yhdistystoiminta oli sekin hyvin kulttuuripainotteista.

Tynnin esikoiskokoelma Kynttilänsydän ilmestyi vuonna 1938, ja siitä lähtien hän oli WSOY:n tärkeimpiä runoilijoita sekä kulttuurisia vaikuttajia. Omassa runoudessaan hän pysyi perinteisen runon kirjoittajana, aikalaisinaan Saima Harmaja ja Uuno Kailas, joiden elämät jäivät lyhyiksi. Myöhemmin Tynniä arvosteltiin vanhakantaisuudesta. Uusi, vapaa runomitta ei kuitenkaan tuntunut Tynnistä luontevalta, vaikka hän kokeili sitäkin. Hänelle kehittyi uransa aikana lopulta vahva, oma ääni, josta häntä kiiteltiin.

Runokokoelmassa Ylitse vuoren lasisen on nähtävissä hallittu ja harkittu, mutta silti ilmaisuvoimainen ja omaääninen laulullisuus. Tynni tunnetaan erityisesti runoista Kaarisilta ja Rohdinmekko, jotka molemmat sisältyvät tuohon kokoelmaan. Kokoelmassa on myös erikoinen runo Hellaan laakeri, jolla Tynni voitti Lontoon olympialaisissa vuonna 1948 taidelajien lyriikkasarjan. Muuten Tynni tunnetaan erityisesti raikkaista ja koskettavista lapsirunoistaan, eikä liene ketään suomalaista, joka ei olisi jollain tavoin törmännyt Aale Tynnin sanoihin.

Aale Tynnin kielitaito toi hänelle paljon käännöstilauksia. Hän käänsi runoutta, ja erityisesti modernia runoutta eri maista, ja teki näin eurooppalaista uutta runoa tunnetuksi Suomessa. Hauskana anekdoottina mainittakoon, että hän oli Suomi - Irlanti-seuran perustajajäseniä, sillä hän ihastui Irlantiin kääntäessään W. B. Yeatsin runoja ja vieraillessaan maassa.

Aale Tynnin yksityiselämä kietoutuu suomalaiseen kulttuurielämään. Ensimmäinen avioliitto Kauko Pirisen kanssa ei ollut onnellinen, ja avioerosta tuli raskas. WSOY:n piiristä löytyi sielunkumppani ja myöhemmin elämänkumppani Martti Haavio. Tynnin ja Haavion merkitys toistensa luomistyöhön on kiistaton. Elämäkerrassa tästä kerrotaan hyvin havainnollisesti, ja onni ja tasapaino välittyvät myös parin yhteiselämän kuvauksista. Herkempää rakkaustarinaa en muista fiktiosta lukenneeni, kuin mitä tämä elämäkerta loihti eteeni.

Suuret surut seurasivat Tynniä hänen elämänsä loppupuolella. Yhteiselo Martti Haavion kanssa jäi lopulta lyhyeksi, ja lasten kohtalot olivat murskaavia. Kokonaisuudessaan Aale Tynni, Hymyily, kyynel, laulu on nimensä mukaisesti kaikkea, mitä elämä tuo tullessaan. Se kertoo kokonaisen elämän, naisen ja taiteilijan elämän.

Aale Tynnin elämäkerta on luettu ainakin blogeissa Sinisen linnan kirjasto sekä Täällä toisen tähden alla. Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2016 lukuhaasteen kohdan 26. Elämäkerta tai muistelmateos. Teos sopii myös kohtaan 5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman.