Gaute Heivoli: Etten palaisi tuhkaksi

Gaute Heivoli: Etten palaisi tuhkaksi, 2012
Alkuteos: For jeg brenner ned, 2010
Kustantaja: WSOY
Suomentja: Päivi Kivelä
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 306
Mistä sain kirjan: oma ostos


  Niin ne siis liittyvät yhteen. tarina pitkästä matkasta ja isän kuvasta, ja tarina Dynestolin tuvanuunin tuhkasta. Tarinat punoutuvat toisiinsa ja liittyvät kaikki tarinaan tulipaloista. Tuhka oli siis peräsin samasta uunista, jonka piippu kesäkuun 3. päivän vastaisena yönä 1978 jäi törröttämään mustana ja yksinäisenä kuin karsittu puu. 
  Sitä kerää palasia yhteen, tuhkaakin. (S. 176.)

Lukeminen on maailman paras harrastus. Tai ehkä lukeminen ei ole edes harrastus vaan elinehto, hengitysken rytmi. Hyvät kirjat, maailman parhaat, nostavat mielen irti maasta ja syöksevät johonkin täysin tuntemattomaan.

Sellainen kirja on Gaute Heivolin Etten palaisi tuhkaksi.

Olen tänä vuonna lukenut kaksi norjalaista kirjaa, ja ne molemmat ovat ravistaneet mieltäni niin, että tuntuu: Dag Solstadtin Ujous ja arvokkuus oli kesän paras kirja  ja keväällä lukemani Gaute Heivolin Etten palaisi tuhkaksi oli kevään paras kirja. Kirjaan liittyi myös yksi parhaista teatterielämyksistä, jonka olen koskaan kokenut. Näin nimittäin keväällä Teatteri Mukamaksen kansainvälisillä nukketeatterifestivaaleilla kirjan pohjalta tehdyn nukketeatteriesityksen, jonka kohtaukset eivät haalistu. Plexus Polairen esitys Cendres (Tuhkaa) oli silkkaa magiaa.

Maaginen on tietysti myös Heivolin kirja. Se kertoo tarinan pienestä norjalaiskylästä, jota tuhopolttaja terrorisoi keväällä 1978. Samalla se kertoo tarinaa kirjailijaksi kasvamisesta ja surusta. Pohjattomasta suruista, jota lapset tuottavat vanhemmilleen ja pohjattomasta surusta, jolla rakas ihminen hyvästellään: Olin valehdellut hänelle. Nähdessäni isäni viimeisen kerran minä valehtelin hänelle, ja se valhe antoi hänelle rauhan. Niin asia oli. (S. 194.)

Tämän kaiken se kertoo eleettömästi. Heivoli johdattaa lukijan tuhopolttajan nahkoihin ja kuvaa tavallisten kyläläisten elämä, joka järkkyy, kun liekit lyövät kohti taivasta ja bensanhaju löyhkää rakkaan ihmisen vaatteista. Hän kertoo kirjailijan syyllisyydestä  ja vanhempien peloista. Miten löytää oman itsensä ja miten sen kanssa pitäisi elää?  Miksi rakkaus on niin havoittuvaa, miksi suurinkaan rakkaus ei riitä? Mikä saa kunnollisen pojan tuhoamaan?

Kirja etenee vuoroin nykyhetkessä, vuoroin menneisyydessä. Nykyhetkessä kirjailija muuttaa takaisin kotikyläänsä ja alkaa kirjoittaa tuhopoltoista, jotka tapahtuivat hänen syntymävuonnaan. Seuraavaksi siirrytään vuosien taakse ja kuljetaan tuhopolttajan askelissa. Hänen pään sisäänsä ei kuitenkaan päästä, sillä näkökulma ei ole koskaan hänen. Niinpä lukija jää miettimään, mikä oli tuhopolttajan motiivi. Oliko sitä? Selittämättömälle ei anneta selitystä. Lukija jää hämmennyksen valtaan - ehkä vastausta ei ole.

Heivolin kieli välittyy lukijalle kirkkaana ja yksinkertaisuudessaan kauniina. Suomentaja Päivi Kivelä on tehnyt ilmeisen tarkkaa työtä, sillä lukeminen on vaivatonta ja vaikuttavaa yhtä aikaa. Edelleenkin näen kirjailijan kumartuneena kirjoituspöytänsä ylle ja tuhopolttajan liikkumassa yöllisillä retkillään, kumpikin omien demoniensa riivaamana. Näen myös äitien ja isien hahmot, suruunsa ja pelkoonsa jähmettyneet: Pojan käsi täytti hänet lämmöllä, lämmöllä jota hän ei ollut koskaan aiemmin kokenut, lämmöllä joka saattoi tulla vain Dagista ja jonka vain hän koko maailmassa saattoi ottaa vastaan. Ja vain hän koko maailmasssa kuuli poikansa äänen. Se kuiskasi hänen korvansa juuressa:
 - Äiti, äiti, pikku äiti kulta. (S.155.)

Edelleenkään en tiedä, miten saisin savun hajun haihtumaan.


Etten palaisi tuhkaksi voitti Norjassa Brage-palkinnon vuonna 2010, ja se äänestettiin vuoden 2012 Blogistanian Globalia -äänestyksen voittajaksi. Kirja on luettu useissa blogeissa, mm. näissä: Les!Lue!, Kirjapolkuni, Sinisen linnan kirjasto, Oota, mä luen tän eka loppuun, Lumiomena, Mari A:n kirjablogi, Leena Lumi, Kulttuuri kukoistaa ja Kirjasfääri, josta löytyy myös kattava linkkilista moniin muihinkin blogeihin, joissa kirja on luettu.

Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2016 lukuhaasteen kohdan 19. Kirjan päähenkilö on unelma-ammatissasi: hän on kirjalija.