Kustantaja: WSOY
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 178
Mistä sain kirjan: joulupukki toi
Andor on matkalla Berliiniin tapaamaan konsulttia, joka on käynyt läpi puolueen viestintästrategian. On vuosi 1998, eikä Gornje Obrinjen joukkomurha Kosovossa ole vielä tapahtunut - albaanit nukkuvat vielä vuoteissaan, kauempana Jugoslavian armeija ja serbien poliisivoimat valmistautuvat hyökkäykseen. Miehet keittävät kahvia kenttäkeittimillä, käärivät sätkiä ja haukottelevat. Mikään ei ole peruuttamatonta. Sekä Budapestissa että Pristinassa aurinko nousee kirkkaalle taivaalle. (S.101.)
Sanottakoon heti kärkeen, että Puikkonen on rajaton kirjailija. Hänen tekstinä ei suostu aikaan eikä paikkaan, vaan yhdistelee Euroopan lähihistorian tapahtumat ja yksityisten ihmisten tarinat vaivatta häikäiseväksi kudelmaksi. Puikkonen johdattelee uneen, jossa kaikki on yhtä. Puolalaisen telakan lakkoilijat, nuori ruotsalainen liftari, Saksaan loikannut tsekkiläinen rekkakuski, Somaliasta pakeneva tyttö, joka päätyy Ruotsiin, Itä-Berliiniin jäänyt äiti, poika, jonka sisällä on valkoinen kivi... Vaeltavat ihmisjoukot. Tätä kaikkea on Eurooppa nyt ja eilen ja huomenna.
Euroopplaiset unet on episodiromaani, joka ravistelee lukijan eteen Euroopan lähihistorian toivon päiviä, mutta myös häpeän hetkiä. Puolasta 1980-luvun alussa alkanut liikehdintä johti Neuvostoliiton hajoamiseen ja Itä-Euroopan vapautumiseen. Berliinin muurin murtumiseen huipentuva vapauden aalto aiheutti myös tragedian, Jugoslavian sodat, joista ei ole kuin parikymmentä vuotta. Samalla tavalla ihmisten elämät huipentuvat ja haalistuvat, alemmuudentunteet, häpeä ja kipu seuraavat jokaista. Niitä ei pääse pakoon. Jossakin ne purkautuvat väkivaltaisina tekoina, kun viha etsii väylänsä. Mutta niin etsii myös välittäminen ja rakkaus.
Harvoin olen lukenut kirjaa, jossa jokaisen henkilön elämä tulee näin omaksi kuin Puikkosen kirjassa. Lukiessa koin vahvan oivalluksen siitä, että ihminen ei ole yksin vaan kuuluu perheeseensä, kotimaahansa, Eurooppaan ja koko maailmaan. Onko olemassa sattumia tai onko olemassa valintoja, jotka eivät tässä maailmassa koskisi myös minua? Onko olemassa tragedioita jotka eivät eläisi myös minussa? Jokainen tarina on oma tarinani: Nämä olivat matkalla johonkin, niillä oli verta ja nälkä ja jano ja suuremman elämän kaipuu (s. 27).
Suomalaisista kirjaillijoista osaan nimetä vain Leena Krohnin, joka sitoo ihmisten verkostot yhtälailla yhteisiksi ja elämän kummalliset tapahtumat yhtä todellisiksi kuin Puikkonen. Krohnin teokset Hotel Sapiens ja Erehdys säkenöivät samaa oivallusta kuin Puikkosen Euroopplaiset unet, kuten Krohnin Erehdyksestä voi lukea: Toisistaan riippumattomien tapahtumaketjujen yhteisvaikutus aiheuttaa katastrofeja, mutta samanlaisia syyverkkoja on myös niiden tapahtumien taustalla, joita kutsutaan ihmeiksi (s. 12).
Puikkosen teos on niin humanistinen, että sen äärellä huimaa. Mitä kaikkea ihmisen elämässä voi tapahtua hänestä itsestään riippumatta? Mitä kaikkea ihmiset voivat valita yksin tai yhdessä? Eurooppalaiset unet sykkii ihmissydämen tahtiin ja se sykkii lujaa.
Kirjan luettuaan Omppu joutui pyyhkimään silmiään, kuten minäkin vielä tätäkin kirjoittaessani, kun ajattelen kirjan henkilöitä. Kaisa kuuli Euroopan rauhattoman sävelmän ja hänen blogissaan on myös lisää linkkejä blogeihin, joissa Eurooppalaiset unet on luettu. Kaisa V. Kirja hyllyssä -blogissa kiittelee kirjalijaa ajatustyöstä, johon hän jättää lukijalle mahdollisuuden.
Kirja istuu HelMetin vuoden 2017 lukuhaasteen kohtaan 13. Kirja "kertoo sinusta", eurooppalaisesta ihmisestä.
Hieno romaani saa sinulta hienot saatesanat. Eurooppalaisia unia luin juhannusreissulla, ja kun romaanissa rekka ajoi tunneliin, myös minun menopelini teki niin. Yhdistelmä oli huikea. Kyllä kirjallisuus ON.
VastaaPoistaKirjallisuus todellakin ON. Koin tämän sukelluksen eurooppalaisuuteen hyvin omakseni.:)
PoistaTämä on lukukokemuksena edelleen vahvasti mielessä. Kertakaikkisen upea ja ajatuksia herättävä teos. "Jokainen tarina on oma tarinani." Juuri näin.
VastaaPoistaEn oikein osaa selittää, miksi kirjasta jäi niin vahva tunne siitä, että se on omakin tarinani. Historialliset väläykset varmaankin aiheuttivat tuttuuden tunteen. Vahva lukukokemus, totta tosiaan.
PoistaElina, minussa niin sykähti, kun huomasin sinun valinneen tämän Helmet-haasteen kohtaan "Kirja kertoo sinusta." Tämä on myös yksi niistä kirjoista, jotka kaikkein mieluiten lukisin uudelleen. En vaan tätä valitettavasti omista.
VastaaPoistaKirjoituksesi tavoittaa kirjasta niin paljon, että äimistelen täällä sinun tekstiäsi. Ihmiset ja miten he kulkevat, miten historian tapahtumat heitä kuljettaa, pakottaa ja myös vapauttaa. Sinun bloggauksesi vangitsee paljon tästä loistavasta teoksesta. Kiitos!
Kiitos kauniista sanoista, Omppu! Historia heittää ihmisiä miten sattuu. Suurissa muutoksissa kuitenkin on jokaisella myös oma tarinansa. Hurjaa, kuinka he jäävät tuhansien sekaan, jos heitä ei nosteta esiin.
PoistaKirja ansaitsisi useita lukukertoja.
Aaaa ihanaa, että pidit tästä! Olen liittynyt siihen "kulttiin", joka innostuu aina kun joku lukee tätä ja etenkin jos joku pitää tästä. Niin hieno kirja!
VastaaPoistaÄlä muuta sano! Voiko tästä olla pitämättä.
PoistaOli mahtavaa, että se oli F-taistossa mukana ja sai varmasti sitä kautta uusia lukijoita. Olisi voinut minun puolestani vaikka voittaakin. Toki Viikilän kirjakin on hieno.
Monet luetut kirjat haihtuvat mielestä aika nopsaan. Tämä ei - taisi olla vuoden paras kotimainen minulla.
VastaaPoistaBlogistanian-äänestys perjantaina paljastaa, miten tämän kävi omilla listoillani.
PoistaIhastuin aivan valtavasti. Kaunista ja kirkasta ja kuitenkin todellista, ei yhtään teennäistä tekstiä.
Olipa tosiaan hieno oivallus tuo, että kirja "kertoo sinusta". Niinpä! Ehdottomasti vuoden 2016 parhaita!
VastaaPoistaJep. Vuoden parhaita, vaikka on myös kovassa sarjassa. Paljon hyviä teoksia tuli luettua ja monta jäi vielä lukemattakin vuodelta 2016.
PoistaVoi että, tämän kirjan minä haluan lukea piakkoin; se kuului kyllä viime vuoden lukulistalleni, mutta jäi sitten kuitenkin siltä pois.
VastaaPoistaIhanasti avaat teosta, kiitos tästä Elina! <3
Kiitos, itsellesi kauniista sanoista! :)
PoistaToivottavasti ehdit lukea tämän ennen Blogistanian äänestyksiä. Voisi olla kärkisijoilla sinullakin...
"Onko olemassa sattumia tai onko olemassa valintoja, jotka eivät tässä maailmassa koskisi myös minua? Onko olemassa tragedioita jotka eivät eläisi myös minussa?" Voi miten hienosti sanottu! Tuossa kiteytyy erinomaisesti Puikkosen kirjan risteilevä verkostomaisuus.
VastaaPoistaJäin Puikkosen verkostoihin kiinni. Euroopan lähihistoria tuntui tutulta ja sykähdytti. Kaikkea sitä onkin tullut koettua ja jotkut ovat kokeneet sen kaiken vielä totisemmin. Huh.
PoistaKauheaa tunnustaa, mutta minua Eurooppalaiset unet ei oikein puhutellut. Hetkittäin sytyin kirjalle (eka luku oli lumoava, samoin väkivaltaiseen jengiin ajautuneen pojan), mutta en sittenkään kokonaisuudessaan.
VastaaPoistaEn tiedä, jäikö minua vaivaamaan somalialaisen siivojan tarina kotimaastaan. Itse olen matkustanut lukuisissa Afrikan maissa useita kertoja ja voin kertoa, etten koskaan ole nähnyt kenenkään afrikkalaisen lukevan mitään kirjaa (Eurooppalaisissa unissa siivojaa pakenee kotimaansa kauheuksia kirjoihin). Kirjakaupoissa, jos niitä on, myydään pelkästään uskonnollista kirjallista ja oppaita miten rikastua tai päästä hyviin naimisiin, pitää aviomies tyytyväisenä jne. Jos siis kirjan somalityttö olisi jotain lukenut, se olisi ollut koraani.
Tämä pieni - mielestäni - epäkohta, muistutti siitä, kuinka usein kirjallisuudessa yritetään siirtää meidän nykyistä kokemusmaailmaamme edellisten vuosisatojen ja/tai toisten kulttuurien maailmaan.