Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina

Märta Tikkanen: Vuosisadan rakkaustarina, 8. painos, 1991
Alkuteos: Århundradets kärlekssaga, 1978
Kuvittaja: Henrik Tikkanen
Suomentaja: Eila Pennanen
Kansi: Kaarina Bjerstedt
Sivuja: 173
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä



Pidä ruususi
raivaa sen sijaan
ruokapöytä

pidä ruususi
valehtele sen sijaan
hiukan vähemmän

pidä ruususi
kuuntele sen sijaan
mitä minä sanon

rakasta minua vähemmän
usko minua enemmän

Pidä ruususi!  

(S. 121.)


Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina on kirja, jonka luettuaan ei oikeastaan ole enää sama ihminen. Kirjan takakannessa sanotaankin: Kukaan aikuinen ihminen ei saisi jättää sitä lukematta.

Vuosisadan rakkaustarina on klassikkoteos. Se on runokokoelma, joka ilmestyessään kohautti kulttuuripiirejä, koska se paljasti tunnetun kulttuuripariskunnan avioliittohelvetin vaimon näkökulmasta. Sitä luetaan avainromaanina -  voisi kai sanoa avainrunoutena - eikä lukijalla ole pienintäkään epäilystä, etteikö joka sana tässä kirjassa olisi totta.

Märta Tikkasen teos nähdään vastineena hänen aviomiehensä, kuvataiteilija-kirjailija Henrik Tikkasen omaelämäkerrallisille romaaneille. Noita Henrik Tikkasen romaaneita en ole lukenut, mutta Vuosisadan rakkaustarinan luin nyt toiseen kertaan, ja olin yhtä vaikuttunut kuin silloin joskus 25 vuotta aiemmin. Aika ei ole syönyt teosta, vaan se tuntuu ällistyttävän tuoreelta ja todelta edelleenkin.

Kokoelma koostuu kolmesta osasta. Ensimmäinen ja laajin osa kertoo elämästä alkoholistimiehen rinnalla. Toisen osan aiheena on rakkaustarina, jossa yritetään ymmärtää, miten kaikki oikeastaan meni ja miten tässä näin kävi. Kolmas osa on puolestaan eräänlainen yhteenveto, jossa teos laajenee naisten historiaksi ja kohtaloiksi.

Kokoelma on kauttaaltaan helppolukuinen, vaikka se on aiheiltaan raskas. Raskainta luettavaa on kirjan ensimmäinen osa, joka esittelee realistisen kuvan alkoholistiperheen elämästä. Erityisen hirveää on lukea lasten kasvamisesta isän juomisen varjossa:
 - -
Lasten
pitäisi hiljaa kasvaa
aikuisten maailmaan
oppia ottamaan ja antamaan
ja tuntemaan pelkoa mutta selviytymään siitä
Meillä 
oli kaikkea liian kanssa alusta asti
mutta sitä suuremmaksi kasvoi heidän hellyytensä
sinua kohtaa, sitä lasta kohtaan
joka niin aikaisin heille annettiin (S. 39.)

Märta Tikkanen ei säästele lukijoita, ei miestään eikä itseään. Runoissa hehkuu viha ja katkeruus, suru, alistuminen ja uhma, mutta ei häpeää. Häpeän aika on ohi, kun runoilija on runonsa kirjoittanut:
- -
Mutta siksihän juuri
että sinä kuuntelisit
minä asetuin keskelle toria
missä koko maailma kulki ohi
ja huusin julki
salaisuuteni (S. 85.)

Nämä runot ovat dokumentti. Ne voisi kirjoittaa proosaksi, täysiksi riveiksi, jotka kertoisivat elämästä alkoholistin vaimona. Koska teksti on kuitenkin runoa, lyhyitä säkeitä, sitä on näennäisen kevyt lukea. Välillä on pakko palata takaisin: mitä hirveää juuri luinkaan. Runoissa kuvatut näyt ja tilanteet alkavat tulla tosiksi, eikä ahdistumista voi välttää.

Ehkäpä teos olisi täysin mahdoton lukea, jollei se olisi nimenomaan runomuotoinen. Runon keinot, varsinkin toisto ja kysymykset tuovat aiheet lähelle. Säkeistöjen rivivälit ovat lukijalle tarpeellisia hengenvedon paikkoja: pitää päästä pintaan ja vetää ilmaa keuhkonsa täyteen, jotta selviää seuraavista säkeistä.

Vuosisadan rakkaustarina on suomalaisen feminismin keskeisiä teoksia. Se on eräänlainen ohjelmanjulitus, joka vaatii ymmärtämään ja toimimaan. Miten vaikea voi avioliitto olla ja millaisia rooleja avioliitoissa toistetaan? Kuinka menneiden sukupolvien teot, ja kaikista pahimpana rakkaudettomuus,  myrkyttävät seuraavienkin sukupolvien elämän. Roolit ja kulissit täytyy murtaa, jotta jokin muuttuisi.

Taiteilijapariskunnan elämässä arvojärjestys on selvä. Ensin tulee taiteilijamies ja hänen luomisensa. Mies vähättelee vaimonsa taiteellisia pyrkimyksiä ja feministisiä ajatuksia. Ympäristö tuntuu tukevan tätä asetelmaa, jonka Tikkanen paljastaa viiltävän ironisesti. Yksi raivostuttavimmista runoista kertoo, kuinka runon kertoja hakee psykiatrista apua itselleen ja lapsilleen.
- -
Psykiatri 
lehteili otsa rypyssä
oikeaoppisten osoitteita 
ja sanoi sitten
että oli löytänyt kaksi
jotka olisivat oikein hyviä.

Paras, hän sanoi, on viisainta
säästää
teidää miestänne varten
siltä varalta että hän joskus
tahtoo apua

Mutta tässä, hän sanoi ystävällisesti, on
lähinnä parhaan osoite
teille ja teidän lapsillenne. (S. 40.)

Teoksen viimeisessä osassa sukupolvien naisten ketju marssii esiin. Etsimättä tulee mieleen Virginia Woolfin romaani Oma huone, kun lukee esiäitien kirjoittamisolosuhteista:
Äitini isoäiti
kirjoitti salaa öisin
valkoisen empirepöydän ääressä
- -
Äitini piti kirjoituskonetta
sylissään
kun hän kirjoitti (S. 141 - 142.)

Riemastuin  myös näistä säkeistä, joita elän omassa elämässäni tosiksi, kun yritän selvitä arjesta työssä käyvänä neljän lapsen äitinä. Oman työn merkitys ja bussimatkan autuus tiivistyvät tässä:
- -
Niin kauan kun minulla on työni
minulla on tie jota kulkea
oma tieni mennen tullen
Seitsemäntoista minuttia bussissa
jolloin ennätän lukea
tai kehrätä runoa päässäni
- - (S. 111.)

Lukija tuntee, että kirjailija on elänyt teoksensa joka rivin ja hänen sanansa tulevat paperille täysin valmiina puheena, jonka hän on (miehelleen) valmistellut. Teoksen jokainen runo on paikallaan, eikä siinä ole mitään turhaa. Harva runokokoelma on rakenteeltaan näin ehyt.

Vuosisadan rakkaustarinalla Märta Tikkanen on kirjoittanut itsensä vapaaksi. Samalla hän kirjoitti monta naista vapaaksi. Vuosisadan rakkaustarina osoittaa, miten yksityinen voi muuttua yleiseksi, miten jokainen nainen voi löytää itsensä näistä sanoista, joita Märta Tikkanen on sohvanurkassaaan muotoillut paperille valvominaan öinä.



Vuosisadan rakkaustarina on luettu ainakiin näissä blogeissa: Yöpöydän kirjat, Luetut, lukemattomat, Luettua, Täällä toisen tähden alla, Kirja vieköön!, Kannasta kanteen, Kirjainten virrassa, Kirjan jos toisenkin ja Kirjava kamari.

Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2017 lukuhaasteen kohdan 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja. Osallistun kirjalla myös Sivutiellä-blogin feministiseen lukuhaasteeseen ja Reader why did I marry him -blogin runohaasteeseen.