Blogistanian parhaat kirjat - näin äänestän

Blogistanian-äänestyksen logot: Marja-Leena Liipo

On taas aika osallistua perinteiseen Blogistanian parhaat kirjat -äänestykseen. Tänä vuonna äänestän kahdessa kategoriassa: Blogistanian Finlandiassa ja Blogistanian Globaliassa. Blogistanian Finlandiaa emännöi Hurja hassu lukija ja Blogistanian Globaliaa Oksan hyllyltä -blogi.

Lisäksi Blogistanian Kuopusta emännöi Yöpöydän kirjat -blogi ja Blogistanian Tietoa Hannan kirjokansi, mutta näihin äänestyksiin en voi osallistua, koska olen lukenut hyvin vähän viime vuonna ilmestyneitä lasten- tai nuortenkirjoja saati tietokirjoja (en varmaan yhtäkään). Äänestystulokset julkaistaan emäntäblogeissa maanantaina 5.2.2018.

Blogistanian Finlandia -valintani: 

1. Juha Hurme: Niemi    3 p.

Hurme nostaa historiasta esiin hauskoja tapahtumia, sattumia ja kummallisuuksia siihen tahtiin, että päätä pyörryttää. Tietoa tulee tuutin täydeltä, mutta silti kirjan sivut kääntyilevat tiuhaan eikä tekstiin väsy. Hurmeen kirjoitustyyli on vetävää. Paitsi kommentointia, hän käyttää 
muutenkin värikästä kieltä. 





2. Selja Ahava: Ennen kuin mieheni katoaa       2 p.



Lukukokemuksena kirja oli vaikuttava ja paljas. Se on vahvaa kaunokirjallisuutta, joka lause lauseelta ja sivu sivulta hahmottaa menetyksen karttaa ja jättää sen myös lukijan omaksi.










3. Petri Tamminen: Suomen historia     1 p.

Suurista tapahtumista voi kertoa pienesti. Poliittiiset mullistukset, sodat ja suurmiehet piirtävät historian ääriviivat ja niiden sisään mahtuu jokaisen suvun ja jokaisen ihmisen oma tarina.

Blogistanian Globalia -valintani:

1. Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö       3 p. 



Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriö on suurta kirjallisuutta. Suurella tarkoitan sitä, että se liikuttaa ihmistä sydänjuuria myöten. Se ottaa häpeilemättä kantaa maailman epäkohtiin ja silti kertoo myös elämän kauneudesta. Mikään, ei mikään, ole elämässä täydellistä ja silti elämässä on myös täydellisen onnen hetkiä. Mihin muuhun kuin tämän toteamiseen kirjallisuutta tarvitaan?





2. Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha      2 p.

Hilary Mantelin novellikokoelma Margaret Thatcherin salamurha edustaa sellaista laatukirjallisuutta, että lukijana tunnen itseni hemmotelluksi. Jokainen kokoelman 11 novellista on ristiriitoja ja vaihtuvia tunnelmia täynnä, ja niissä on yllätyksiä, jotka pitävät lukijan vireänä. On turha etsiä hyvää ja pahaa, minkäänlaista mustavalkoista maailmaa näistä novelleista. Sen sijaan on pakko pidätellä hengitystään useampaan otteeseen.



3. Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (Napoli-sarjan toinen osa)     1 p.  


Sarjan viehätys on juuri siinä, miten tytöt kasvavat ja heräävät yhteiskunnalliseen tietoisuuteen patriarkaalisen yhteisön keskellä ja kuinka paljon perhekeskeinen kulttuuri ja perheiden väliset riippuvuussuhteet heidän elämäänsä ohjailevat. Raha ja toimeentulo, macho-kulttuuri, perheen kunnia ja velvollisuudet rakentavat naisten ympärille vankilan, jossa on vaikea elää. 





Sitten ei kuin jännittämään äänestystuloksia!