Anja Erämaja: Töölönlahti

Anja Erämaja: Töölönlahti, 2013
Kustantaja: WSOY
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 89
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta



Näin se minulta
juoksuksi menee, 
radan vartta, 
aidan viertä, 
sillan yli, 
mäkeä ylös, ohi
sinisen huvilan, - - (s.9).


Näin alkaa Anja Erämajan runokokoelma Töölönlahti. Se on takakansitekstinsä mukaan intervallijuoksu ympäri lahden ja halki elämän. Aluksi teksti on aseteltu tasaisiin säkeisiin, mutta heti kokoelman toisella sivulla se alkaa kaartua ikään kuin Töölönlahden rantojen muotoon. Alkulämmittelyn jälkeen tahti kiihtyy ja juoksu löytää rytminsä. Välillä tekstistä voi löytää hengityksen paikkoja - sanojen välit muodostavat tasaisen kuvion, jonka voi tulkita vaikka sisäänhengityksen mahdollisuudeksi: ja tässä kohtaa voi hidastaa, kävellä ohi kyltin, säkeessä neuvotaan (s. 22) tai Tässä palaudutaan, kerätään voimia. Kädet roikkuvat velttoina kahta puolta. (S. 59.)

Maisemat vaihtuvat, tutut rakennukset vilisevät ohi. Välillä juoksija tuntee Oopperatalon seinien sisällä balettitanssijoiden liikkeet. Hän tekee havaintoja vastaantulijoista, sorsista, rakennustyömaista - kaikesta mitä silmä tavoittaa. Välillä mieleen välähtää laulujen sanoja englanniksi tai suomeksi, riimit lähtevät valloilleen. Välillä hahmotellaan äänimaisemaa:
  juoksijoiden ropina,
pyöräilijöiden kilinät,
   dynamojen suhina,
          sähköä syntyy,
        puheen sorinaa,
                   repliikkejä - - (s. 28)

Runon minä juoksee Töölönlahtea ympäri ensin syksyllä, sitten talvella ja lopulta vielä keväälläkin. Teoksen osat on nimetty koettujen vuodenaikojen mukaan: Syksy, Talvi ja Kevät.  Nyt ollaan suomalaisen runoperinteen ytimessä, jossa vuodenaikojen vaihtelu ja luonto tulevat vastaan tavalla tai toisella. Runon minän mieli ja runojen tunnelmat heijastelevat vuodenaikoja. Selvimmin tämä näkyy talvessa, joka on surun aikaa. Juoksija miettii silloin kuolemaa. Töölönlahden maisema pysyy periaatteessa samana, mutta muuttuu vuodenaikojen vaihtuessa. Myös runon kertoja muuttuu: juoksija juoksee, mieli on vapaa ja vapautuu yhä enemmän, kun tullaan kohti kevättä. Kesästä ei kerrota, mutta se lupailee helpotusta oloon, ehkä jopa jotain railakasta.

Liikkeen ja sanojen yhdistäminen on kiinnostavaa ja kiehtovaa. Samantyyppistä riemastuttavaa kerrontaan on Henriikka Tavin Esim. Esa -runokokoelmassa, jossa runon minä pyöräilee työmatkansa ja hänen ajatuksensa seurailevat maisemaa ja tekevät siitä havaintoja, mutta samalla tajunnanvirta toimii omaan vastustamattomaan rytmiinsä - voiko ajatuksilleen mitään, sillä sieltä niitä pulppuilee, jostain matkan varrelta?

Erämajan lenkkipolulla käy samoin. Yhtäkkiä ollaankin olemassaolon keskiössä, surraan ja iloitaan. Mietin, miten runoilija on tekstinsä luonut: Onko hän kenties puhunut lenkkinsä aikana itsekseen, puhunut ääneen havaintojaan ja tajunnanvirtaansa ja nauhoittanut puheensa? Onko hän kenties lenkin jälkeen istunut alas ja kirjoittanut mietteensä? Oli miten oli, lopputulos on vastustamattoman todentuntuista, aitoa runon, ruumiin ja mielen liikettä ja rytmiä. Jotenkin uutta ja oivaltavaa runoutta, jota luen innoissani. Niin juuri: olen innoissani.  Ehkä vähän hengästynytkin - yritänhän pysyä juoksijan mukana.

Anja Erämajan esikoisrunoteos Laulajan paperit (2005) on proosarunoteos, jossa identiteetin etsintä on keskeisessä osassa. Erämajan omintakeinen ja vastustamaton huumori kukoistaa esikoiskokoelman joka sivulla. Se on itseironista, nokkelaa ja syvää. Niin on tässäkin kokoelmassa. Runoilija osaa katsoa paitsi maisemaa myös omaa sielunmaisemaansa mukavan vinosti. Yksityisestä tulee - askel askeleelta, säe säkeeltä - yleistä:
Pelkään huilaamista,
pelkään että huilareilta
nykäistään neliöt alta, 
taso laskee ja katto, 
joutuu konttaamaan,
ryömimään, käytävälle,
putkeen, viemäriputkeen,
lapset hunningolle,
joutuu vaihtamaan
pienempään, festivaalit
piknikkiin, Egyptissä piti käydä. (S. 48.)


Töölönlahti jättää rytminsä minuun. Tekisi heti mieli lukea lisää Erämajan runoja. Tekisi heti mieli lähteä juoksemaan:
                                               - - vasen, oikea
                                                  jalka osuu
                                               maahan, iskee
                                              maailmaan,
                                            luut tihenevät,
                                          syke tihenee,
                                        aine vaihtuu,
                                       asioita tapahtuu,
                                      palaminen,
                                    olen liekeissä,
                                   liikkeessä - - (s. 12).
                               



Erämajan kokoelma on luettu myös blogeissa Mari A:n kirjablogi (jossa on kuvituksena aurinkoisia otoksia Töölönlahden rannoilta), Kulttuuri kukoistaa, Kirja vieköön! ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja. Kuittaan Töölönlahdella Helmetin vuoden 2018 lukuhaasteen kohdan 4. Kirjan nimessä on jokin paikka. Osallistun kirjalla myös Ompun #runo18-haasteeseen. (Tosin en ole vielä tehnyt koontia viime vuodenkaan runohaasteesta...)