Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä ja komea Kullervo, 2002
Kuvitus ja kansi: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 104
Mistä sani kirjan: omasta hyllystä

"Yhtäkkiä Aimo Kuukkeli istui keskelle lattiaa. Hän kurotti päätään kohti polvia. Sitten hän meni selälleen, nosti jalat ylös ja alkoi pyöräillä.

- Vaari, mikä sinulle tuli? Kullervo kysyi.

- Minä piristyin. Tunnen itseni nuoreksi pojaksi. Minä en tarvitse enää sinua hoitajksi, Kullervo. Sinä voit aivan hyvin lähteä Kauhavalle. Elvi Räppääjä lupasi pitää minusta huolta.

- Nouse ylös, Aimo Kuukkeli! Elvi komensi. - Haluan mennä pakastamaan. Ajattelin tehdä sinulle alkajaisiksi kattilallisen makkarasipattia. Voimme syödä sitä pakastimesta koko kesän."

Risto Räppääjä ja komea Kullervo (2002) käsittelee tärkeitä teemoja: mustasukkaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja vanhusten yksinäisyyttä. Riston arkeen nimittäin tupsahtaa kohtelias ja komea Kullervo, joka tulee kesäksi hoitamaan vaariaan Aimo Kuukkelia. Riston elämän tärkeät naiset, Rauha-täti ja Nelli, ihastuvat Kullervoon. 

Risto ihmettelee Kullervon kummallisia tapoja (kuten ylenmääräistä veden valuttamista, ennen kuin se on juomakelpoista), mutta viisas Nelli näkee Kullervon käytöksen takana pelkoja. Nellin suvaitsevaisuus ja Kullervon kohtelias käytös yhdistävät heitä, ja Risto kärsii mustasukkaisuudesta. Lopulta kuitenkin Risto pääsee yli ennakkoluuloistaan ja ystävyskolmikko pääsee yhdessä postilaisten kesälerille Kauhavalle, jonne Riston äitikin tulee "tutkimaan, miten käsinlypsy on vaikuttanut kauhavalaisten emäntien käsivarsilihaksiin viime vuosisadalla."

Koko kesän Kullervo lukee puhelinluetteloa, sillä hän etsii sieltä vaarilleen sopivaa leskirouvaa, jotta vaarin ei tarvitsisi mennä syksyllä vanhainkotiin. Isoisän vanhuuden turvaksi löytyy leskirouva Elvi Räppääjä - maailman paras pussittaja ja pakastaja ja sankarillinen postilainen (eli postin entinen virkailija, kuten Kullervon isoisäkin). Orastava rakkaus saa vaarin piristymään ja pelot haihtuvat, kun yksinäisyyskin katoaa. Näin yksinkertaistahan se on: jokaiselle on olemassa "se oikea" ja suvaitsevaisuus on ystävyyden edellytys.

Nyt on Risto Räppääjä -sarja luettu lähes läpikotaisin! Kahta uusinta kirjaa jäädään odottamaan joulupukilta (vink, vink) - ja niiden jälkeen varmaankin luetaan kaikki Räppääjät vielä moneen kertaan uudestaan. Tähän mennessä omaksi suosikseni on jäänyt Risto Räppääjä ja viimeinen tötterö, koska se on absurdissa huumorissaan aivan vertaansa vailla. Kesäteatteri-teema on siinä aivan posketon, samoin kuin junamatkailun ihanuus. Mutta eihän näitä voi moittia yhtäkään. Silkkaa lukemisen iloa alusta loppuun!