John Irving: Oman elämänsä sankari

John Irving: Oman elämänsä sankari, 1986, 2. painos
Alkuteos: The Cider House Rules, 1985
Suomentaja: Kristiina Rikman
Kustantaja: Tammi
Keltainen kirjasto
Sivuja: 632


Aijai, miten herkullinen, suorastaan mehevä tämä kirja on - kuin mehukasta omenaa maistelisi! En oikeastaan tiedä, voiko tällaista kirjaa edes olla, mutta onneksi on. John Irvingin Oman elämänsä sankari on tarinankerronnan iloa alusta loppuun. Sieltä täältä putkahtelevat uudet henkilöhahmot ja heidän tarinansa yhtyvät suureen valtavirtaan täysin luontevasti ja sitten taas mennään eteenpäin. Välillä meno on aivan posketonta (vähintään groteskia, jopa makaaberia), välillä seesteisempää (melkein romanttista). Kaiken taustalla kerronta ja kieli pysyvät kirkkaina ja nautinnollisina. Irvingiä pitää lukea hitaasti maistellen. Se on välillä vaikeaa, sillä juonta haluaisi ahmia. Mutta ahmiminen jättää liian monta aromia huomaamatta.

Oman elämänsä sankari on oivallinen suomennoksen nimi. Nimi on Charles Dickensin romaanin David Copperfield aloituslauseesta: "Tämän kirjan sivujen asiana on osoittaa, tuleko minusta oman elämäni sankari, vai ottaako joku muu sen aseman."  Dickensin David Copperfield ja Loistava tulevaisuus sekä Gharlotte Bronten Kotiopettajatteren romaani kulkevat juonen taustalla tärkeinä kirjoina. Oman elämänsä sankarin tapahtumat sijoittuvat 1920-1950-luvuille St. Cloud'sin orpokotiin, jossa näitä teoksia luetaan iltalukemisina orvoille, koska niiden päähenkilöt ovat orpoja.

John Irving on selvästi tarinankertojana Dickensin jalanjäljissä. Monipolvinen kerronta ja kertomisen ilo näkyvät joka sivulla, kuten Dickensilläkin. Mutta näyttää siltä, että elämä ylittää kaikki tarinatkin, ainakin päähenkilö Homer Wellsin elämä osoittaa sen: Charles Dickens ja Charlotte Bronte, hänen tarinankertojaihanteensa, eivät olleet valmistaneet häntä henkilöihin jotka ilmaantuvat tyhjästä ja katosivat jäljettömiin - eivätkä tarinoihin joissa ei ollut mitään järkeä.

Irvingin kyky luoda henkilöhahmoja on ilmiömäinen. Päähenkilöt ovat yleensä sympaattisia, jopa erityisen sydämellisiä ihmisiä. Elämän sattumukset, kohtalo, vie heitä kummallisiin tilanteisiin. Heidän heikkoutensa tekevät heistä inhimillisiä ja vastustamattomia - ja lukija voi vain henkäistä heidän puolestaan ja toivoa parasta, sillä heidät on jätettävä kertojan armoille.

Oman elämänsä sankarin päähenkilö Homer Wells on orpo. Mutta hän on ilman muuta onnekas orpo, vaikka hänelle ei löydykään sopivaa adoptioperhettä. Hänen perheekseen muodostuu St. Cloud'sin orpokoti. Paikka ei ole orvolle ollenkaan hassumpi: orpokodin lääkäri Wilbur Larch kiintyy Homeriin kuin omaan poikaan ja hoitajat, sisar Edna ja sisar Angela, ovat sydämellisyydessään suorastaan liikuttavia. Kun Homerin neljäskään ottoperhe ei toimi kuten pitäisi, lääkäri Larch tekee päätöksen:
   Sillä hetkellä Wilbur Larch lakkasi etsimästä ottokotia Homer Wellsille. Se oli hetki jolloin tohtori Larch sanoi, että Homer saisi asua St. Cloud'sissa niin kauan kuin tunsi kuuluvansa sinne. Samainen hetki, jolloin St. Larch sanoi: "No niin Homer, sitten minä odotan sinun olevan avuksi."
   Homer Wellsille siinä ei ollut mitään vaikeaa. Avuksi oleminen oli hänestä juuri se tehtävä, jota varten orpo tähän maailmaan syntyi.

Ja Homer Wells on avuksi. Hän auttaa Larchia Luojan töissä orpokodissa, opiskelee hänen johdollaan vähintäänkin kätilön taidot ja myöhemmin auttaa Worthingtonin perhettä heidän omenatilallaan. Omenat ovatkin vähällä viedä Homerin koko elämän, mutta lopulta hän ei voi vastustaa kohtaloaan - hänestä tulee kuin tuleekin oman elämänsä sankari.

Mistä Oman elämänsä sankarissa on kyse? Mielestäni kirjan voisi omistaa kaikille maailman ei-toivotuille lapsille, ennen kaikkea hylätyille lapsille, eli orvoille. Se on ylistystä elämälle. Se kertoo elämän ainutlaatuisuudesta ja ehkäpä sääntöjenvastaisestakin elämästä, joka vasta arvokasta onkin. Mutta lisäksi se on myös kannanotto abortin puolesta.

John Irvingin isoisä oli synnytyslääkäri, ja Oman elämänsä sankaria voi lukea melkein kuin synnytysopin oppikirjaa. Neljäs vaikuttava teos tämän kaunokirjan juonessa onkin Grayn anatomia. Irving kuvaa synnytykset, abortit, komplikaatiot, äitien tuskat, laittomien aborttien julmat tekotavat ja kivunlievityskeinot kuin lääkäri. Lääkäri Wilbur Larch on kirjassa vankkumaton abortin kannattaja ja pitää abortin kieltävää lakia suoranaisena julmuutena naisia ja lapsia kohtaan. Laittomasti tekemiään abortteja hän arvostaa Luojan töinä siinä missä synnytyksiäkin.

John Irvingin Oman elämänsä sankari on aarre, jota olen pantannut kirjahyllyssä kauan. Tiesin etukäteen, että tämä on yksi Irvingin "neljästä suuresta", eli hänen parhaita romaanejaan: Garpin maailma, Kaikki isäni hotellit ja Ystäväni Owen Meany kuuluvat Oman elämänsä sankarin ohella tähän kärkinelikkoon. On ollut kutkuttavaa ajatella, että minua odottaa takuuvarma lukemisen nautinto omassa hyllyssäni. Eikä tämä kirja ollut pettymys missään kohtaa.