Ian Rankin: Riippuva puutarha, 2007
Alkuteos: The Hanging Garden, 1998
Suomentaja: Heikki Salojärvi
Kustantaja: Blue Moon Kirjat Oy
Sivuja: 411
Ian Rankinin Riippuva puutarha sijoittuu Edinburghiin, Skotlantiin. Päähenkilönä on sympaattinen rikosetsivä John Rebus, joka työskentelee kahden jutun parissa. Ensimmäinen hänen työtehtävistään on selvittää, onko kaupungissa asuva Joseph Lintz oikeasti alsacelainen SS-upseeri Josef Linztek, joka piileskelee oikeudenkäyntiä Skotlannissa. Hän oli kesäkuussa 1944 vastuussa Villefranche d'Albareden kylän yli 600 asukkaan teloituksesta (kylä on fiktiivinen, mutta sille on olemassa esikuva tosielämässä). Rebusin pitäisi myös selvittää mahdollista "rottareittiä", jonka avulla sotarikolliset ohjattiin turvaan oikeudenkäynneiltä, jotta heistä olisi hyötyä voittajavaltioissa.
Toinen Rebusin tehtävä on lopettaa rikollisjengien sota kaupungissa. Siihen Rebus sekaantuu tietysti myös täysillä ja on oivalluksissaan ja toiminnassaan varsin taitava. Hän ottaa suojelukseensa rikollisjengin hyväksikäyttämän sarajevolaistytön, jonka kautta myös Jugoslavian sodan julmuudet tulevat mukaan kuvaan. Kun vielä japanilainen rikollisliiga alkaa ujuttautua Skotlantiin, niin onpahan Rebusilla selvitettävää. Tapahtumat tulevat kuitenkin liian lähelle Rebusia, kun hänen tyttärensä Sammy joutuu päälleajon uhriksi. Näyttää siltä, että ajaja oli kostamassa Rebusin sekaantumisen rikollisliigojen välien selvittelyyn. Sammy makaa tajuttomana sairaalassa koko tapahtumaketjun ajan.
Vaikka Rebus on taitava poliisi, en millään jaksaisi seurata rikollisten jengisotaa. Minua eivät yksinkertaisesti kiinnosta järjestäytyneen rikollisuuden nilkkien elämä. Nyt näitä nilkkejä vilisee kuin vilkkilässä kissoja, enkä tahdo edes pysyä perässä siitä, kuka kuuluu mihinkin jengiin ja kuka virittää ansaa ja kenelle tai kuka on vastuussa mistäkin bisneksestä (ilotytöt, huumeet, rahanpesu). Lisäksi tapauksia selvittäviä poliiseja hyppää mukaan ja poistuu paikalta vähän väliä. Armoa!
Riippuva puutarha yksinkertaisesti pitkästytti minua jengisodan kiemuroillaan. (Kun vähän vahingossa tartuin John Irvingin Oman elämänsä sankariin, niin se imaisi minut helposti mukaansa tämän dekkarin keskeltä jopa yli 600 sivun ajaksi.) Parasta Rankinin dekkarissa oli ehkä sen nimi Riippuva puutarha, joka viittaa Babylonin riippuviin puutarhoihin, yhteen antiikin maailman seitsemästä ihmeestä. (Lisää aiheesta mm: http://users.utu.fi/helpaa/babylon.html) Riippuva puutarha vertautuu paratiisiin, ja nimen ironisuus on häkellyttävä. Edinburghin alamaailman kuviot, ilotyttöjen kohtalot tai toisen maailmansodan joukkoteloitukst ovat kaukana paratiisista. Rebus voikin kyynisesti todeta: Koko operaatio oli opettanut hänelle yhden totuuden: tyhjiötä ei ole. Siellä missä ihmiset muodostivat yhteisöjä, siellä oli rikollisia. Maailmaa ei ollut ilman alamaailmaa.
En kuitenkaan aio päästää Rankinia näin helpolla. Aion lukea häneltä vielä lisää kirjoja ja testata, olisiko niissä imuvoimaa. Mikäli olen ymmärtänyt, hän on kuitenkin varsin arvostettu ja käännetty kirjailija. Käteeni osui siis varmaankin vähän heikompi tuotos, mutta lukupiirin skottikirjallisuusteema velvoittaa yrittämään uudestaan. Saattaahan olla, että me pohjoimaalaiset olemme tottuneet liian hyviin dekkareihin, eikä muu maailma vain ole pysynyt perässä. Toisaalta esimerkiksi Ann Cleevesin Perez-dekkarisarja on aivan ihastuttava ja hyvä, ja se sijoittuu shetlanninsaarille. Cleeves ei mielestäni häviä pohjoismaisille kollegoilleen, kuten Rankin ainakin tämän kirjan perusteella tekee.
Heh, no eipä tämä ollut sinun kirjasi. :) Minä olen tykännyt Rebus-kirjoista, ja luulen, etteivät ne muut itse asiassa ole juuri tyyliltään ratkaisevasti kummempia kuin tämä... pikkunilkkejä pyörii muissakin osissa jaloissa riesaksi asti. :D Sen verran voin todeta, että poliisien keskinäisissä suhteissa on jatkumoa eli kun tämä oli jo sarjan 9. osa, niin sitä historiaa ei kyllä lainkaan hahmota tästä kirjasta ja sen vuoksi meno voi tuntua sekavalta. :)
VastaaPoista