Denise Mina: Veripelto

Denise Mina: Veripelto, 2. painos, 2010
Alkuteos: The Field of Blood, 2005
Suomentanut: Riitta Maaniemi
Kustantaja: Like
Like-pokkari
Sivuja: 432



Denise Minan Veripelto sijoittuu Skotlantiin, Glasgow'hun, vuoteen 1981. Päähenkilö on Paddy Meehan, 18-vuotias, kunnianhimoinen tyttö. Paddy on juuri päässyt lähetiksi unelmatyöpaikkaansa eli Scottish Daily News -lehteen. Hän haaveilee toimittajan urasta, ja erityisesti hän haluaisi rikostoimittajaksi, joka paljastaisi väärät tuomiot ja kirjottaisi totuuden julki.

Lehden toimitus on hierarkkinen ja raadollinen työpaikka. Lähipub on muodotunut työntekijöiden olohuoneeksi, kielenkäyttö on rankkaa ja lähettityttöä ei juuri huomata, saati arvosteta - varsinkin, kun hän on pullukka ja selvästi köyhistä oloista. Juttuja haalitaan kyseenalaisin keinoin ja toisten onnistumisista ollaan kateellisia. Kaikkea vahtii ammattiyhdistys. Paddy ei silti lannistu. Hän tutustuu pikkuhiljaa työntekijöihin ja voittaa näiden luottamuksen.

Toisin käy sitten hänen kotielämässään. Paddy on katolisesta perheestä, jossa yhteys on tiivis ja naisen paikka selvä: pitää mennä nuorena naimisiin ja hoitaa lapsia kotona. Paddy onkin onnellisesti kihloissa komean ja sympaattisen Seanin kanssa, mutta tämänkin mielipide naisen paikasta on hyvin perinteinen. Tähtireportterin elämä on suorastaan häpeällinen haave naiselle.

Paddy etsii itseään ja mietii, kuka hän on ja mitä haluaa. Jonkinlainen tasapaino oman, rakkaan perheen ja omien haaveiden välille pitäisi löytää, mutta kun Paddy alkaa tutkia pienen pojan murhaa omin päin, niin välit lähipiiriin alkavat rakoilla, sillä toinen syytetyistä on hänen sulhasensa sukulainen. Paddyn on pakko ruveta itsenäistymään, sillä perheen tuki katoaa lähes täysin.

Rikosjuoni on tarpeeksi jännittävä pitääkseen lukijan otteessaan. Paddy selvittää raakaa ja sydäntä särkevää murhaa, mutta tekee lapsellisuudessaan suuria virheitä, joita katuu varmasti loppuelämänsä. Onpahan hän päästä omasta hengestäänkin - itse asiassa lukija ymmärtää vaaran kauan ennen Paddya ja tieto lisää jännitystä.

Kirjassa seurataan myös toisen Paddy Meehanin (todellisuuden henkilö) elämää. Toinen Paddy on rikollinen, joka tuomitaan syyttömänä murhasta. Jo lapsena päähenkilö-Paddy on kiinnostunut kaimansa elämästä ja iloitsee, kun rikollinen vihdoin armahdetaan: Hän piti tapauksesta esitemiä koulussa ja kehittyi mukavasta lihavasta tytöstä raskaan sarjan älyköksi. Oman uransa ja perhesuhteidensa kehityksessä Paddy näkee paljon samaa kuin rikollis-Meehanin elämässä. Häntäkin syytetään asioista, joihin hän ei ole syyllinen.

Yksi kiehtovimmista juonteista kirjassa oli Glasgow. Kaupungin tunnelma oli hienosti kuvattu kaikkine vivahteineen: katolisten ja protestanttien kireät ja epäluuloiset välit, rumat ja köyhät kaupunginosat, mielenosoitus, joka paisuu mellakaksi, toisen maailmansodan jälkeiset pommikuopat ja vaneriseinät niiden ympärillä, kosteusvaurioiset talot, sotkuiset pihat ja villiintyneet puutarhat, joita työläiset eivät osaa hoitaa. Kaupungista jää ankea mielikuva: Pienemmät tehtaat laaksossa sen ympärillä olivat myös sulkemassa, alempana joen varrella telakat olivat lopettaneet toimintansa, ja jokainen aamu toi uutisia uusista sulkemisista. Ylpeä kaupunki oli kuolemassa.  

Kirja parani lukemisen aikana. Ensin ajattelin, että Paddy on aivan tyttönen, enkä jaksaisi tällaisen epävarman nuoren naisen kasvutarinaa seurata. Lehden toimituskin tuntui vastenmieliseltä miljööltä. Kirjan myötä kuitenkin kiinnyin Paddyyn ja hänen kypsymistään oli ilo seurata. Nyt haluan ehdottomasti lukea kaksi jatko-osaa, jotka kirjalle on kirjoitettu.

Tämä oli paras skottidekkari, jonka olen skottikirjateemaan lukenut. Kirja päätti myös 19 kotimaisen kirjan ja kahden kuukauden dekkarittoman aikakauden. Vuosi jatkuu skottikirjoja ja ennestään tuntemattomien, kotimaisten kirjailijoiden teoksia lukien.