Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä saa isän

Sinikka Nopola ja Tiina Nopola: Risto Räppääjä saa isän, 2011
Kuvitus: Aino Havukainen ja Sami Toivonen
Kustantaja: Tammi
Sivuja: 104


- Risto on poika, siitähän me olemme samaa mieltä.
- Kyllä, Rauha sanoi.
- Pelaako Risto jääkiekkoa?
- Ei.
- Pelaako Risto jalkapalloa?
- Ei.
- Harrastaako Risto ylipäätään mitään, mikä sopii pojalle?
- Harrastaa, Rauha puolustautui. - Rummuttamista... ja leipomista!
- Molemmat vääriä harrastuksia, Elvi tuhahti.
- Vääriä? Rauha järkyttyi.
- Toinen liian äänekäs, toinen liian tyttömäinen! Minun täytyy sukulaisena sanoa, että hän viettää liian paljon aikaa sinun seurassasi. Missä on miehinen esikuva?

Tämän keskustelun seurauksena Rauha laatii sanomalehteen ilmoituksen, jossa hän hakee Ristolle isähahmoa. Alakerran naapuri Lennart Lindberg on loukkaantunut, koska hän ei tunnu tehtävään kelpaavan. Kun Rauha sitten haastattelee isähahmoehdokkaita, Lennart päättää pelastaa Riston ja hakea paikkaa - valepuvussa. Niinpä näyttämölle astuu jääkiekkovarusteissaan Lennart Lindberg nimeltään nyt Lennu Lehmuskallio, joka kelpaakin Riston isähahmoksi. Pian näyttää jopa siltä, että Rauha ihastuu Lennuun, ja tämähän on Lennart Lindbergille mustasukkaisuuden paikka.

Sinikka Nopolan ja Tiina Nopolan Risto Räppääjä saa isän on taattua Räppääjä-meininkiä. Dialogi on nasevaa ja meno vauhdikasta. Jännitystä syntyy kuin itsestään, kun tapahtumat alkavat tuttuun tyyliin lähteä käsistä. Nimittäin Lennart ja Lennu eivät tietenkään pääsee Rauhan luokse kahville yhtä aikaa, ja lopulta Lennartin on pakko "paeta ulkomaanmatkalle" kiusallisia tilanteita. Hän jää asuntoonsa ja esiintyy vain Lennu Lehmuskalliona, mutta miten hänelle saadaan sinne ruokaa - asunnon kun pitäisi olla tyhjä? Taas on mietittävää. Lisäksi, kun Elvi-tädin epäilykset heräävät, ollaankin jo pulassa, ainakin melkein.

Risto Räppäjien lukeminen on aina yhtä riemullista. Kaikki kolme lastani rakastavat näitä kirjoja, ja vaikka ekaluokkalaiset lukevat näitä osittain itsekseen, he haluavat myös kainaloon näitä kuuntelemaan. Kalle-pojalle (5-vuotias) jännittävät valepuvut ja salajuonet toimivat hienosti. Aikuista naurattaa dialogi.

Kaiken ohessa käsitellaan taas tärkeitä aiheita: Pitääkö pojan harrastaa poikien lajeja? Pitääkö lapsen ylipäätään hirveästi harrastaa - ainakaan vastoin tahtoaan? Kelpaako ihminen sellaisena kuin hän on, eli kelpaako Risto Ristona tai Lennart Lennartina vai pitääkö heidän esittää jotain muuta kuin he ovat?

Tässä kirjassahan oli vielä Aino Havukaisen ja Sami Toivosen oivaltava ja hauska kuvitus, mutta uusimmassa Risto Räppääjässä kuvittaja on vaihtunut. Saapa nähdä, miten uusi Räppääjä uppoaa yleisöön? Joulupukki toi senkin lapsille, ja toinen ekaluokkalainen sai kirjan luettua parissa päivässä ja oli ihastunut, joten jään innolla odottamaan sopivaa lukuhetkeä.