Katsaus kirjavuoteen 2012

KATSAUS KIRJAVUOTEEN 2012

Vuosi 2012 oli minulle aivan erinomainen lukuvuosi, sillä luin yhteensä 95 kirjaa, ja se on määrä, johon en ole kyennyt sitten opiskeluaikojen. Tästä itselleni huimasta määrästä saan kiittää vuorotteluvapaata ja valvottuja öitä (vaikka öisin kyllä nukkuisin toki mieluummin).

Kirjavuoteni kohokohdat

Kirjavuoteni kohokohtia olivat tietysti lukupiirien kokoontumiset, kuten aina, sekä Viron kirjallisuus -teemavuoden kunniaksi tehty lukupiirimatka Tallinnaan ja Tarttoon. Matkan jälkeen luin Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat, ja se oli lukuelämyksenä yksi vuoden kohokohdista. Lukuelämyskohokohtia olivat myös John Irvingin Oman elämänsä sankari, joka odotti vuosia hyllyssä varmana suosikkina ja tietysti Ulla-Lena Lundbergin Jää, joka kävi sydämeen.

Lukuinnostukseni myötä sain idean bloggaamisesta. Kävin lukemassa toinen toistaan ihanampia kirjablogeja ja innostuin yrittämään. Syyskuussa sitten aloitin - ja tämä on ollut mukavaa. Luettua elämää on ollut yllättävän paljon, sillä tämä harrastus on selvästi innostanut myös lukemaan lisää. Paljon on vielä opittavaa, mutta intoa riittää.

Käännöskirjojen kermaa 2012

Laskin, että niukasti yli puolet lukemistani kirjoista, eli 48, oli käännöskirjoja. Parhaiten mieleeni jäivät lukupiirikirjoina käsiini tulleet kirjat: Kathryn Stockettin Piiat, Haruki Murakamin Norwegian wood, Jeffrey Eugenideksn Naimapuuhia, Viivi Luikin Varjoteatteri ja Ian Mcewanin Sovitus. Kaikista jäi oikein hyvä mieli.

Kovat kotimaiset 2012

Kotimaisen kirjallisuuden määrästä (47) olen iloinen, sillä en ole vuosiin pysynyt nykykirjallisuuden tahdissa, ja nyt tuli edes vähän kurottua umpeen tietämättömyyttäni. Parhaina lukeminani listaan tietysti Lundbergin ja Oksasen uusimmat. Lisäksi Aki Ollikaisen Nälkävuosi teki lähtemättömän vaikutuksen (bloggaus tulossa). Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen ja Riikka Pulkkisen Vieras olivat oikein hyviä luettavia. Mutta erityisesti Leena Landerin Liekin lapset (bloggaus tulossa), Olli Jalosen Poikakirja, Anja Snellmanin Parvekejumalat ja Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis räjäyttivät lukemisen ilon, sillä ne kaikki olivat erittäin hyviä kirjoja. Kotimainen nykykirjallisuus on laadukasta.

Dekkarien viemää

Luin vuoden aikana 25 dekkaria, joista 24 oli käännöskirjoja. Dekkaritkin löysin vuosien jälkeen udestaan, ja ne jos mitkä koukuttavat minut totaalisesti. Löysin uusiksi ykkössuosikeikseni norjalaisen Jo Nesbön Harry Hole -dekkarit. Uusi tuttavuus oli myös Ann Cleeves, jonka Perez-dekkarit sijoittuvat Shetlandinsaarille. Minulle ennestään tuntemattomia olivat myös ranskalainen Fred Vargas ja ruotsalainen Camilla Läckeberg, jotka saavat myös täydet pisteet. Hienoja dekkareita, joita voi suositella kaikille!

Lisäksi luin vanhoja tuttuja Åke Edwardsonin Winter-dekkareita - nehän eivät tuottaneet pettymystä. Sen sijaan uuteen tuttavuuteen, Anne Holtiin, vähän väsyin, vaikka hyviä hänenkin kirjansa olivat, ehkä vain luin niitä liian monta peräkkäin.

Lumoavat lastenkirjat

Luin ääneen 16 lasten proosakirjaa. (Tähän joukkoon en ole laskenut kuvakirjoja, joita on myös luettu vinot pinot.) Nopolan sisarukset hallitsevat tilastoja Risto Räppääjillään, mutta Suomen lasten Kalevala ja Kenneth Grahamen Kaislikossa suhisee jäivät myös mieleen.

Pettymykset

Jätin tänä vuonna kesken kaksi kirjaa, joiden nimiä en edes muista. Pitkään ne roikkuivat pöydällä, että jospa ne siitä paremmiksi muuttuisivat - eivät muuttuneet. Luin ihmetellen tai sisulla läpi myös muutaman kirjan, joista en oikein innostunut. Kolme dekkaristia, Ian Rankin, P. D. James ja Outi Pakkanen, tuottivat pettymyksen, mutta ehkä annan heille vielä uudet tilaisuudet. Arto Salmisen Varastosta en pitänyt yhtään, mutta lukupiirikirjana se oli pakko lukea loppuun (olin vielä itse sitä ehdottanut!). Collinsin Nälkäpeli -trilogiasta luin kaksi ensimmäistä osaa ahmien, mtta samalla puistattelin mielessäni sekä kirjojen raakuutta että köykäistä kerrontaa.

Vuoden yllättäjät

Vuoden yllättäjät olivat Stephen Fry, Paul Auster ja Robert Louis Stevenson. Ensimmäinen vuonna 2012 lukemani kirja oli Stephen Fryn Virtahepo, ja se oli hauska, brittiläinen ja mukavan perverssi. Hyvä alku lukuvuodelle! Suosittelen! Paul Auster paljastui postmoderniksi kirjailijaksi, jonka tuotantoa haluan lukea lisää. Ja sitten on tietysti klassikkokirjailija, skotlantilainen Robert Louis Stevenson, jolta löysin kaksi erikoista pienoisromaania, joihin ihastuin paljon.

Suunnitelmia vuodelle 2013

Kolme vuoden 2012 lopun kirjaa on vielä bloggaamatta, joten niistä aion kirjoittaa lähipäivinä. Aloitin loppuvuonna kotimaisen kirjan kuukauden ihan itsekseni, ja sitä jatkan vielä hetken. Facebookissa on ryhmä "Koen 13 kotimaista kirjailijaa vuonna 2013",  ja innostuin tästä haasteesta. Vuonna 2012 tutustuin 11 uuteen kotimaiseen kirjailijaan, joita en ollut ennemmin lukenut. Nyt siis pitäisi löytää 13 uutta lisää. Mutta kyllähän heitä riittää, ja noilla Facebook-sivuilta löytyy vinkkejä.

Lukupiirit pyörivät. Yksi jatkaa skottikirjallisuusteemalla, joten sekin haaste jatkuu. Lisäksi ajattelin blogata myös parhaita kuvakirjoja, sillä lukemani kuvakirjabloggaukset ovat olleet poikkeuksetta ihania luettavia, ja vinkit ovat tarpeen lapsiperheille. Ammatti vaatisi myös nuortenkirjoihin perehtymistä - kunpa edes muutaman saisin luettua. Yritän myös osallistua Blogistanian kirjaäänestyksiin tänä vuonna. Luettavaa siis riittää!


Kiitos lukijoilleni ja kommentoijille. Yli 2000 sivuilla kävijää oli yllätys aloittelijalle!

Hyvää uutta vuotta ja hyvää kirjavuotta 2013 kaikille!