Ann Cleeves: Kuolonkukkia

Ann Cleeves: Kuolonkukkia, 2012
Alkuteos: Hidden Depths, 2007
Suomentaja: Annukka Kolehmainen
Kustantaja: Karisto
Sivuja: 347



Ann Cleevesin Kuolonkukkia sijoittuu Koillis-Englantiin. Kirjan päähenkilö on omalaatuinen komisario Vera Stanhope. Cleeves on kirjoittanut hänen ympärilleen viisiosaisen Vera-dekkarisarjan, josta Kuolonkukkia on kolmas osa. Kirja on ilmeisesti suomennettu sarjasta ensimmäisenä, koska Vera Stanhope tutkii -tv-sarja alkoi jaksolla, joka perustui juuri tähän kirjaan.

Olen lukenut aiemmin Ann Cleevesin neliosaisen Shetlanti-sarjan, josta pidin aivan valtavasti. Se sijoittui eksoottisille Shetlannin saarille ja päähenkilönä oli sympaattinen komisario Jimmy Perez. Siinä missä Perez oli mukava mies, Vera Stanhope on puolestaan juro, keski-ikäinen nainen. Hän on ylipainoinen ja perso viinalle. Alaisiaan hän kohtelee ronskiin tyyliinsä, eikä aina muista olla kovin ystävällinen. Hänellä on kuitenkin eräs luonteenpiirre, joka tekee hänestä hyvän poliisin: hän on utelias.

Kuolonkukkia alkaa karmaisevasti, kun Julie Armstrong löytää 16-vuotiaan poikansa murhattuna kotinsa kylpyammeesta. Pian löytyy myös toinen ruumis: kaunis Lily Marsh makaa kalliolammikosta samaan tapaan kuristettuna. Murhia yhdistää se, että tekijä on koristellut ruumiit luonnonkukilla.

Tapahtumat liittyvät jollakin tavalla nelihenkiseen ystävapiiriin. Miehet ovat olleet ystäviä jo vuosien ajan ja tutustusteneet lintuharrastuksen myöstä. Vera Stanhopellekin lintumaailma on tuttu, sillä hänen ankara isänsä on myös harrastanut lintuja, vaikkakaan ei aina aivan laillisesti. Joka tapauksessa Veran paikallinen lintuharrastuksen tuntemus lopulta pelastaa yhden ihmishengen.

Cleeves kirjoittaa pätevää dekkaria. Hän onnistuu siirtämään agatha christiemäistä tunnelmaa nykypäivään. Piirit ovat pienet ja syyllistä etsitään tavallisten kansalaisten joukosta. Väkivallalla ei mässäillä missään kohtaa, vaan enemmän keskitytään ihmisten arkeen ja ihmissuhteisiin. Myös miljöö on tärkeä: meri, dyynit, majakka, lintuasema, asuinalueet, linnut. Brittiläisen rannikkokaupungin tunnelma välittyy lukijalle.

Kuolonkukkia oli sujuvaa luettavaa. Kääntäjä on tehnyt hyvää työtä, eikä kieli takkuile missään kohtaa. Tosin teos on sen verran helppolukuinen, että aloin jo haaveilla loppujen Vera-kirjojen lukemisesta englanniksi. Tähän haaveeseen liittyy myös Sallan lukupäiväkirjan postaus, jossa Salla perusteli hienosti englanninkielisen kirjallisuuden lukemista. Ehkäpä kykenisin lukemaan Cleevesin kirjoja alkuperäiskielellä.

Veran hahmo on sopivan säröinen, jotta hän säilyy mielenkiintoisena persoonana. Häneen myös kiintyy, sillä hänen yksinäisyytensä herättää myötätuntoa. Vera ei kuitenkaan ole millään muotoa säälittävä hahmo, vaan taitava poliisi. Komea, nuori Joe Ashworth hänen läheisimpänä alaisenaan edustaa normaalia elämää. Epäsuhtaisen työparin yhteistyöstä saadaan irti myös huumoria. Kirjan juoni sisältää koukkuja ja kiemuroita sen verran, että lukijan mielenkiinto säilyy ja syyllinenkin yllättää. Cleeves hallitsee brittidekkarin perusteet oikein mallikkaasti.

Kuolonkukista ovat pitäneet muun muassa  Kirsi, Annika K. ja Anneli. Tällaista taitavasti rakennettua perusdekkaria lukee vallan mielikseen.