Sivut

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Camilla Mickwitz: Mimosa

Camilla Mickwitz: Mimosa, 1983
Kuvittaja: Camilla Mickwitz
Kustantaja: Welin+Göös



Mutta ei se ollut mikään uni, sillä seuraavana aamuna oli portailla kori.
- Tuo on muuten pääsiäisnoidan kori, Anna sanoi.
- Pötypuhetta, vastasi Helga. - Ei noitia ole olemassakaan. Mutta mitä korissa on?
- Siellä on pääsiäisnoidan lapsi, Anna vastasi.
- Pötypuhetta, Helga sanoi ja kurkisti koriin. - Tuo on... tuo on... tuo on aivan tavallinen lapsi, jonka joku on jättänyt portaillemme.

Korissa on Mimosa, joka ei todellakaan ole mikään tavallinen lapsi, vaan pääsiäisnoidan lapsi ja noitavauva itsekin! Camilla Mickwittzin Mimosa sopii luettavaksi pääsiäisen aikaan, sillä se on täynnä noitavoimaa ja väriä.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat lastenkotiin, jossa asuu kuusi lasta ja kolme aikuista sekä Ville-niminen kissa. Lapset ovat tietysti lapsia, eli aitoja ja uteliaita. Aikuiset ovat turvallisia, mutta hyvin totisia: Hannu laskee päivät pitkät, miten saisi rahat riittämään, Hessu vahtii eteisessä avaimia ja Helga uskoo, että kaikki voivat hyvin, jos kotona on rauhallista, hiljaista ja siistiä.

Lapset kuitenkin tietävät kaikenlaista, sillä he kulkevat Ville-kissan perässä myös öisin. Miten erilaisia aikuiset ovatkaan oviensa takana... siinä on eroa kuin yöllä ja päivällä. Lapset ovat vakoilleet tarpeeksi tietääkseen, että Hannu rakastaa oikeasti ruuanlaittoa, Hessu hoitaisi mieluummin kukkia ja Helga puolestaan tanssii öisin hiukset valtoimenaan.

Tarvitaan noitavauva Mimosa vapauttamaan aikuiset tärkeistä päivärooleistaan! Eräänä yönä lapset näkevätkin pääsiäisnoidan ja aamulla portailta löydetään Mimosa. Kun lapset vielä lahjoittavat vauvalle luudan, se alkaa lennellä ympäriinsä ja aiheuttaa vallattomuuksia: Hannun tärkeät paperit lentelevät, Helgan hiukset pääsevät valloilleen kesken sadun lukemisen ja Hessu jakelee avainten sijasta kukkia. Hui! Aikuiset aivan säikähtävät näitä kummallisuuksia ja syyttävät niistä lapsia. Lapset kuitenkin tietävät, että kaiken taikuuden syypää on Mimosa, vaikka aikuiset pitävät vauvaa maailman kilteimpänä lapsena.

Kun Mimosa on tehtävänsä tehnyt, eli paljastanut aikuisten salaisuudet, hänen äitinsä tulee hakemaan hänet pois. Lastenkoti ei kuitenkaan tule enää entiselleen, sillä ilo on tullut sinne jäädäkseen, koska aikuiset saavat olla omia itsejään.

Mickwitzin tarina ja kuvitus ovat riemullisia. Pyöreäpäiset hahmot ovat ilmekkäitä ja hauskoja. Kirjan alkupuolella kuvat ovat sävyltään tummempia kuin lopussa, ja näin vapautunut tunnelma välittyy kuvistakin.

Mickwitsin hahmot ovat jääneet jo lapsuudesta mieleeni. Jason ja Emilia kiinnittivät silloin huomioni kirjaston hyllystä, vaikka en varsinaisesti enää kuvakirjaiässä ollutkaan niiden ilmestyessä. Mimosaa en muista lapsuudestani, mutta Mickwitzin tyylin tunnistin, kun törmäsimme lasten kanssa tähän löytöön Tammelan torin kirpputorilla muutama kesä sitten. Mimosaa on luettu siitä lähtien tasaisin väliajoin. Loistavaa, ajatonta lastenkirjallisuutta!

4 kommenttia:

  1. Camilla Mickwitzin kirjat on niin herkullisia, ne on niin ihanan näköisiä ja tarinat on mukavia...mun lemppareita...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mickwitzin tyyli on persoonallinen ja lumoava. Mimosa on myös täynnä taikaa.

      Poista
  2. Voi tätä kirjaa olen kaivannut.. :) Osaisitko sanoa saako tätä mistään enää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on LÖYTÖ, parilla eurolla ostettu kesätorin kirppikseltä. En osaa sanoa, voiko tätä enää muuten mistään saadakaan.

      Poista

Kiitos kommentista!