Alexander McCall Smith: Botswanan iloiset rouvat, 2007
Alkuteos: In the Company of Cheerful Ladies, 2004
Suomentaja: Jaakko Kankaanpää
Kustantaja: Otava
Sivuja: 344
Elämä ilman tarinoita ei olisi elämää lainkaan. Eikö tarinoissa kerrottu juuri siitä, mikä oli kaikille yhteistä, eivätkö juuri tarinat yhdistäneet elävät kuolleisiin, ihmiset eläimiin, kansan maahan?
Alexander McCall Smithin Botswanan iloiset rouvat on Mma Ramotswe tutkii -sarjan kuudes osa. Naisten etsivätoimisto nro 1 on siinä taas vauhdissaan - tai voisi pikemminkin sanoa, että yhtä lepposisassa vauhdissaan kuin tähänkin asti.
Kun päätin pitää toukokuun alussa viihdekirjaviikon, niin tämä kesken jäänyt Mma Ramotswe -kirja kutsui luokseen. Kirja jäi kesken Taysin synnytysosastolla 4A, koska minun piti siirtyä synnytyssaliin. Pitelin kirjasta kiinni vielä, kun minua alettiin siirtää saliin, sillä en pystynyt enää kävelemään, mutta kirjasta en olisi halunnut luopua. Se oli pakko jättää osastolle, jonka kirjahyllystä sen lainasin odotellessani synnytyksen käynnistymistä.
Nyt lainasin kirjan kirjastosta ja onpa taas niin hyvä mieli, kun sain sen luettua. Kirja oli hyväntuulinen, aurinkoinen ja ilahduttava, kuten kaikki sarjan kirjat ovat tähän asti olleet. Kirjoja lukee mukava hymy huulillaan ja sydän täynnä hyvää tahtoa.
Aikanaan tartuin kirjasarjan ensimmäiseen osaan odottaen jännittävää dekkaria. Toisin kävi. Jännistystäkin oli mutta mukavan humoristisesti ja pienieleisesti. Tärkeämmäksi nousi viisas ja rauhallinen Mma Ramotswe sekä afrikkalainen - botswanalainen - elämänasenne. Kuvittelin, että nyt kohtaan aitoa afrikkalaista tunnelmaa. Olin aivan järkyttynyt, kun kuulin, että kirjalija ei ole afrikkalinen eikä edes nainen, vaan tätä kevyttä sarjaa ja paljon muutakin tehtaileva skottimies. Ajattelin, että minua oli huijattu.
Silti olen sitä mieltä, että jokaisen lukutaitoisen kannattaisi pysähtyä vähintään kerran vuodessa muutamaksi tunniksi Mma Ramotswen seuraan. Botswanan paras naisyksityisetsivä Mma Ramotswe, hänen apulaisena Mma Makutsi ja Mma Ramotswen aviomies, Botswanan paras autonkorjaaja, J. L. B. Matekoni ovat hyviä ihmisiä. He kunnioittavat toisiaan ja suhtautuvat kunnioittavasti kaikkeen elämään ympärillään. Lisäksi kirjoissa on kiireetön elämäntahti, joka auttaa hengittämään rauhallisesti (vaikka kuinka supistelisi).
Botswanan iloiset rouvat -kirjassa etsitään sambialaista pankkiiria, selvitetään autokorjaamon apupojan rakkauselämää, käydään tanssikurssilla, kadotetaan Mma Ramotswen pieni, valkoinen pakettiauto sekä palkataan autokorjaamolle uusi työmies. Mma Ramotswen entinen aviomies, paha Note Mokoti saapuu myös maisemiin. Heidän viimeinen kohtaamisensa kuvataan niin herkästi, että sain kyyneleet silmiini.
Kirjoissa on paljon lämmintä huumoria, jota syntyy vanhoista tutuista aineksista: Mma Ramotswen perinteinen ruumiinrakenne, Mma Makutsin 97 %:n arvosanalla suoritettu sihteerikoulu, rooibos-tee ja miesten ja naisten erilaisuus: Olisi silti hyvä, jos hän [Mma Makutsi] löytäisi mukavan miehen, siis jos sellaisia miehiä yhä oli jäljellä, vaikka juuri siitä asiasta Mama Ramotswella alkoi olla yhä vahvempia epäilyksiä. Pientä valkoista pakettiautoa ei varmaankaan ollut varastanut kukaan nainen. Sen oli vienyt joku mies. Ja epärehellinen sambialainen pankkiiri - hän oli niin ikään mies. Miehillä oli paljon tunnollaan, hän mietti, paitsi tietysti J. L. B. Matekonilla ja herra Polopetsilla ja edesmenneellä Obed Ramotsewella. Oli siis myös hyviä miehiä, mutta heitä piti etsimällä etsiä. Ja missä hyvät miehet piileksivät silloin, kun joku etsi aviomiestä, hän ihmetteli.
Kaiken keskellä Mma Ramotswe muistelee isäänsä ja kotikyläänsä, kunnioittaa vanhoja ihmisiä ja botswanalaisia perinteitä, huolehtii adoptoiduista lapsistaan, on kohtelias työtovereilleen ja aviomiehelleen ja murehtii näkemäänsä kurjuutta: Hätää kärsiviä oli paljon jopa Botswanan kaltaisessa onnekkaassa maassa. Oli kuin kärsimyksen säiliöt eivät olisi koskaan voineet tyhjentyä, ja kaikesta edistyksestä huolimatta oli aina ihmisiä, joilla ei ollut työtä, asuntoa tai tarpeeksi ruokaa. Ja kun sellaisesta kärsimyksestä kuuli, etenkin jos se kosketti niitä, jotsta tunsi tavalla tai toisella olevansa vastuussa, sitä oli vaikea työntää pois mielestään.
Mma Ramotswe on vastustamaton persoona! Vaikka aito afrikkalaisuus ei ehkä olekaan aivan tätä, niin jotain länsimaisesta tehokkuudesta ja itsekkyydestä poikkeavaa McCall Smith on kirjoihinssa luonut. Kääntäjä Jaakko Kankaanpää on ilmiselvästi myös sielultaan afrikkalainen. Konstailematon ja maanläheinen ajatuksenjuoksu välittyy lukijalle - ja sitten saa nautiskella Botswanan kuumasta auringosta.
Näissä on oma tunnelmansa, ihanan positiivisia kirjoja!
VastaaPoistaMinä sain pienen yliannostuksen ja jäin jumiin johonkin sarjan puolivälin tienoille. Huomasin, ettei kirjoja kannata ahmia putkeen :)
Nimenomaan positiivisiahan nämä ovat. Mutta olet oikeassa, kovin monta ei voi lukea peräkkäin.
Poista