Sivut

lauantai 4. toukokuuta 2013

Viveca Sten: Sisäpiirissä

Viveca Sten: Sisäpiirissä, 2013
Alkuteos: I den innersta kretsen, 2009
Suomentaja: Sirkka-Liisa Sjöblom
Kansi: Anna Makkonen
Sivuja: 362



Mikä oli saanut Julianderin tavoittelemaan niin kiihkeästi kaikkia perinteisen menestyksen merkkejä, Thomas aprikoi samalla kun pappi julisti rauhan vainajan sielulle. Viehättikö häntä kilpailu sinänsä vai havitteliko hän palkintoja? Nauttiko hän hienosta asianajajan arvosta, korkeasta palkasta, veneistä ja autoista vai olivatko ne vain kuollutta materiaa, joka menetti lumonsa, kun metsästyksen jännitys oli ohi?

Viveca Stenin Sisäpiirissä on monin tavoin hyvin perinteinen dekkari. Päähenkilö, rikostarkastaja Thomas Andreasson, on sinnikäs tutkija, joka selvittää Kuninkaallisen purjehdusseuran jäsenen murhaa. Hän on yksityiselämässään vasta eronnut ja surullinenkin, keski-ikäinen mies. Apunaan hänellä on hyvä ystävä, asianajaja Nora Linde, jonka avioliiton kiemuroista tulee kirjaan omat kuvionsa.

Kuninkaallisen pursiseuran varapuheenjohtaja Oscar Juliander ammutaan Swan-aluksensa ruoriin purjehduskilpailujen lähtölaukauksen kajahtaessa. Miksi menestynyt ja omahyväinen, mutta pidetty Juliander haluttiin ampua juuri voittoisalla hetkellä? Kun Julianderin elämää aletaan penkoa, sieltä löytyy kaikenlaista epämääräistä, mitä rahan takaa voi löytyä. Kohta murhataan toinenkin pursiseuran jäsen ja ihmissuhdekuviot alkavat paljastua.

Perinteisen, hyvän dekkarin tavoin epäiltyjä on lopulta vain muutama, mutta siitä huolimatta murhaaja säilyy yllätyksenä loppuun saakka. Muitakin yllätyksiä lukijalle tarjoillaan, sillä kaikki ei ole sitä, miltä ensin näyttää. Murhan motiiveja riittäisi niitäkin: mustasukkaisuus, raha, maine, kosto tai vallanhimo. Murhautkimuksen ohessa kirjassa seurataan taustatarinaa, jossa kuvataan hienostopiirien kasvatin tunneköyhää elämää. Vasta lopussa selviää, kuka tämä kasvatti on.

Eri asia sitten on, onko murhan sosiaaliseksi ympäristöksi valittu Kuninkaallinen pursiseura tarpeeksi mielenkiintoinen "sisäpiiri" tällaiselle tavalliselle, keskiluokkaiselle lukijalle. Ökyrikkaat ruotsalaiset ja heidän tyhjä elämänsä ei oikein jaksanut vetää. Naissuhteet, petokset, ahneus, huumeet, kulissit... Hohhoijaa. Toisaalta dekkarissa pohditaan enemmänkin teemaa "tuoko raha onnen". Nora Linden aviomies ja pursiseuran jäsenet tuntuvat tavoittelevan yläluokan ulkoisia tunnuspiirteitä hinnalla millä hyvänsä. Pääseekö ihminen lopulta syntyperäänsä pakoon?

Parasta dekkarissa oli miljöö, eli Sandhamn Tukholman ulkosaaristossa. Joku patriootti minussa myös heräsi, kun kuvattiin Suomessa valmistettavia Swan-purjeveneitä. On meillä siis jotain, joka kiinnostaa ruotsalaisia!

Käännöksen teksti oli helppolukuista ja sujuvaa. Hiukan jäin ihmettelemään sanontaa "laulaa täyttä kaulaa", eikös yleensä lauleta "täyttä kurkkua", mutta muuta erikosta en käännöksessä huomannut. Sten kuuluu epäilemättä siihen taitavien ruotsalaisdekkaristien sarjaan, joka tuntuu naapurimaan ehtymättömältä luonnonvaralta. Voisin lukea hänen dekkareitaan lisää, kunhan niitä käännetään. Päähenkilöt Thomas ja Nora tuntuvat jo vanhoilta tutuilta.

Kirjan on lukenut ainakin Hanna blogissa Kirjainten virrassa. Hänen mietteensä olivat hyvin samantapaisia kuin omani.

4 kommenttia:

  1. "Laulaa täyttä kaulaa" on kieltämättä aika erikoinen sanonta :D

    Se on muuten aika jännää, miten nykyajan rikkaiden elämä ei itseäni kiinnosta lainkaan, mutta heti kun mennään historiassa taaksepäin muutama vuosikymmen tai vuosisata, niin heti muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Hirveästi ei kyllä silloinkaan pysty samaistumaan sellaiseen elämään :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törmäsin sanontaan jossakin muussakin kirjassa vastikään ja rupesin jo epäilemäään omaa kielikorvaani, mutta todellakin "täyttä kurkkua" olisi oikeampi.

      Eihän sitä tiedä, vaikka tämä "Sisäpiirissä" olisi sadan tai parin sadan vuoden päästä myös viehättävä kuvaus yläluokan elämästä. :)

      Poista
  2. Minä tykkäsin siitä tv-sarjasta, mutta en oikein tästä kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulta meni tv-sarja ohi.

      Stenin kirjaan tartuin innoissani, mutta ehkä vähän petyin minäkin. Tasalaatuinen dekkari kuitenkin.

      Poista

Kiitos kommentista!