Lue ja syö -haaste: Venäläisherkkuja Dovlatovin Matkalaukusta

Käännyin Bezuglovin puoleen:
- Voinko yöpyä Sverdlovskissa vanhempiesi luona?
- Tietysti, huudahti Bezuglov. - Ilman muuta! Niin pitkään kuin haluat! Hehän vain ilahtuvat. Heillä on valtava asunto. Isäukko on tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen ja äitimuori on taiteen ansioitunut toimihenkilö. Tarjoavat sinulle kotitekoisia pelmenejä... On vain yksi ehto. Älä lipsauta niille, että tunnemme toisemme. Muuten pilaat kaiken. Olen ollut neljätoista vuotta koko perheen häpeäpilkku.





Ylitimme tien ja tulimme saslik-ravintolaan. Olisin halunnut maitobaariin, mutta serkku sanoi:
 - Saslik-ravintola on ainoa paikka, jossa murjottu naama on sääntö eikä poikkeus...


Sergei Dovlatovin Matkalaukku-kirjassa syödään ja juodaan tietenkin venäläisittäin. Pelmenien ja saslikien lisäksi muutaman kerran syödään myös piiraita.

Lukupiirikokoontumisessa tarjosimme aluksi kotitekoisia pelmenejä kera pienten suolakurkkujen ja smetanan. Pelmeneistä en ollut aiemmin kuullutkaan, mutta nyt väkersin niitä mieheni kanssa aivan kuin tuo suomalaissukuisten kansojen herkku olisi ollut verissämme. Kävi vielä niin, että kaikki lukupiiriläiset pitivät niistä. Pelmeneistä tuli myös lasten suurta herkkua, joten joudumme varmasti valmistamaan niitä toistekin.

Pääruuaksi grillasimme saslikia, joka oli marinoitunut piimässä yön yli. Vartaat tarjottiin perunasalaatin kanssa.

Jälkiruokia ei kirjassa mainittu, joten sellainen piti etsiä netistä, ja kohdalle osui iki-ihana pavlova, jota valmistin ja maistoin tänä kesänä ensimmäistä kertaa elämässäni. Siitäkin tuli kesän hitti - aivan taivaallinen kakku tuoreiden mansikoiden ja mintun kanssa.

Sergei Dovlatovin Matkalaukun inspiroimat ruuat osoittautuivat suomalaiseen suuhunkin sopiviksi. Kirjan juomat ovat kuitenkin ruokiakin monipuolisemmat. Kirjassa juotiin ainakin Stolitsnaja-vodkaa, armenialaista konjakkia, viiniä ja lämmintä kaljaa. Vodkaa juotiin ehdottomasti eniten. Meilläkin tarjoiltiin Stolitsnajaa, konjakkia (ei kuitenkaan  armenialaista), venäläistä kuohuviiniä ja lämpimän kaljan sijasta jääkaappikylmää Sandels-olutta (Suomen sodan sankareita kuitenkin). Ja kyllähän nämä suomalaiseen suuhun sopivat, nämäkin.

  Serkkuni kiinnostui siltä seisomalta terävistä juomista.
  Halusin estää häntä:
  - Muista mitä sanoit.
  - No mitä minä sanoin? Sanoin, ettei juoda. Se merkitsi, ettei juopotella. Ei ole pakko juoda lasikaupalla. Mehän olemme älykkäitä ihmisiä. Juomme lasilliset ylentääksemme mieliämme. Olisi luonnotonta olla kokonaan juomatta.

Osallistun tällä postauksellani Lurun luvut -blogin haasteeseen Lue ja syö, jossa on tarkoitus valmistaa jotain ruokaa, joka mainitaan luetussa kirjassa. Haaste osoittautui erittäin hauskaksi ja maittavaksi toteuttaa juuri Matkalaukku-kirjan pohjalta. (Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun lukupiirissä söimme ja joimme luetun kirjan hengessä, mutta nyt ruuat tuli dokumentoitua esittelyksi esti.) Suosittelen Lurun haastetta, Matkalaukkua sekä venäläisiä ruokia ja juomia!