Sivut

maanantai 26. elokuuta 2013

Työväenkirjallisuuden päivä 24.8.2013


Pääsin piipahtamaan Työväenkirjallisuuden päivä -tapahtumassa 24.8.2013 Työläismuseo Werstaalla täällä kotikaupungissani Tampereella. Päivään oli järjestetty paljon mielenkiintoisia esitelmiä teemana Työ ja työttömyys. Mieluusti olisin istunut niitä kuuntelemassa, mutta nyt pikainen neljän tunnin päivälomani kului lähinnä tunnelmia haistellessa. Väinö Linnan aukio suorastaan säteili syysauringossa.





Jonkin aikaa sentään ehdin istua katsomossa: Ystäväni houkutteli minut kuuntelemaan, kun Matti Salminen esitteli kirjoittamaansa uutta Pentti Haanpää -elämäkertaa. Salmista haastatteli  Hannu Taanila, jonka värikästä sanailua olikin varsin mukava kuunnella, ja paljon uutta tietoakin sain.

Pentti Haanpää on kirjailija, jonka tuotannosta en osaa sanoa juuri mitään, sillä olen lukenut häneltä vain Yhdeksän miehen saappaat -teoksen, josta nyt kuulin, että se olisi alun perin ollut Seitsemän miehen saappaat, mutta jotta teos ei yhdistyisi Seitsemään veljekseen, Haanpää oli lisännyt pari lisätarinaa kirjaan. Yhtä hyvin teos olisi lopulta voinut olla vaikka Kymmenen miehen saappaat. Tämä kertoo jotain Haanpään tuotteliaisuudesta ja tarinaniskennän taidosta.

Haanpää on piippolalainen kirjailija, ja olen nähnyt Nivalassa hänestä kertovan oopperan Joutilas mies. Olen jo kauan ajatellut, että minun olisi syytä tutustua kotiseutuni kirjailijakuuluisuuden tuotantoon, ja luulenpa, että lokakuussa, kun aion pitää kotimaisten klassikoiden kuukauden, luen myös hänen kirjojaan. Edes yhden lisää. Mitä kirjoja häneltä suosittelisitte?

Haanpää-innon lisäksi poimin Työväenkirjallisuuden päivästä pari kassillista kirjoja mukaani. Rosebudin pöydästä löysin pinon pokkareita: Tove Janssonin Kesäkirja, Miina Supisen Liha tottelee kuria, Kari Enqvistin Olemisen porteilla, Joel Lehtosen Putkinotko ja Paul Austerin Mies pimeässä ja Matkoja kirjoittajakammiossa -yhteisnide. Putkinotko jää heti tuohon klassikkokuukauden kirjojen pinoon odottamaan lokakuuta ja Janssonin säästän ensi kesään. Loput luen, kunhan ehdin...

Varsinainen herkkupöytä olikin sitten Savukeitaan kattama pienten käännöskirjojen myyntipöytä. Löysin sieltä James Joycen teoksia, Oscar Wilden esseitä, R. L. Stevensonia ja Wislawa Szymborskan Täällä-runokokoelman. Näistä Joycet, Wilde ja Stevensonit liittyvät lukupiirin Skotlanti- ja Irlanti-teemoihin. Szymborska puolestaan on lempirunoilijani, jonka viimeisimmäksi runokokoelmaksi jäi tuo ostamani Täällä. Pienenä jälkiruokana löysin vielä Tulenkantajat-kirjakaupan pöydästä Jaan Kaplinskin runokokoelman Olen kevät Tartossa, jonka on suomentanut runoilija Arto Lappi. Tartossa olin tasan vuosi sitten lukupiirimatkalla ja aivan vasta luin runoilija Arto Lapin runoja, joten tämäkin kirja tuntui suorastaan kutsuvan minua luokseen. Hieno päivä kerta kaikkiaan! Nyt lukemaan.




8 kommenttia:

  1. Kiva Elina, että kävit tilaisuudessa ja vielä mukavampaa, että raportoit tapahtumasta.Lisäksi olet tehnyt hyviä löytöjä.

    Tuo Salmisen elämäkerta on lukulistalla ja toivon näkeväni Taanilan ja Salmisen sanailemassa kirjasta jossain muussa syksyn tilaisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taanilalla on mieletön muisti ja historian tietämys - oli mukava kuunnella herrojen sanailua.

      Elämäkertakin oli mukavassa tarjouksessa, mutta ajattelin, josko ensin tutustuisin Haanpään tuotantoon, ennen kuin luen elämäkerran, josta jo jotain sentään tiedänkin oopperankin perusteella.

      Ensi vuonna haluan osallistua uudestaan.

      Poista
  2. Kiitos raportista, tuonne pitää vielä joskus itsekin päästä. Olen jotenkin onnistunut missaamaan tapahtuman joka kerta erinäisten päällekkäisyyksien takia, tällä kertaa lauantai meni sukujuhlissa.

    Minullakin on muuten tuo Kaplinskin kirja, joku tuntematon hyväntekijä oli jättänyt sellaisen kirjaston kierrätyskärryyn. :) Tämä tapahtui jo joskus viime vuonna eli ennen Lapin runoihin tutustumista. Jossain vaiheessa kesää luin Kaplinskia vähän alusta, lupaavalta vaikutti. Näihin Lapin runoihin ja suomennoksiin tuntuu liittyvän mukavia sattumia (vrt. oma Raymond Carver -tapaukseni, josta mainitsin toiseksi uusimmassa jutussani).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muuten tiennytkään, että Carver on kirjoittanut runojakin - ja suomentajana tietysti Arto Lappi. :) Novellistina hänen tyylinsä on vertaansa vailla, tykkään kovasti. Kaplinskin runoja en ole vielä muuta kuin vilkuillut, mutta lupaavalta vaikuttivat. Kokoelman nimi on kaunis.

      Työväenkirjallisuuden päivässä olisi ollut monta hyvää aihetta, mm. siitä, mitä työ merkitsee nykykirjallisuudessa. Enpä vaan päässyt kokopäiväiselle vapaalle kotioloista, joten piipahdukseksi nyt jäi. Sinne voisi ensi syksynä yrittää järjestää blogitapaamisen.

      Poista
  3. Voi että, olisin halunnut tuonne kovasti. Erityisesti olisin halunnut kuulla luennon Kalle Päätalo työn kuvaajana (luin viime vuonna ensimmäisen Päätaloni ja menetin sydämeni miehelle kertaheitosta). Tein viime viikolla megapitkän yötyöputken enkä vaan sitten jaksanut lähteä yövuorojen välissä kaupungille, oli pakko nukkua.

    Mutta oli tosi mielenkiintoista lukea raporttisi! ja mainioita kirjahankintojakin olet tehnyt! Szymborskaa ja Kesäkirjakin, oi että! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi vuonna yritän päästä useammalle luennolle. Saisimmekohan tapahtuman yhteyteen blogitapaamisen? Tosin sitä ennenkin pitäisi jotain kehitellä.

      Löydöt olivat kutkuttavia, ja toivottavasti pääsen niihin pian käsiksi.

      Päätaloon en ole eläissäni tarttunut. Ilmeisesti kannattaisi. :)

      Poista
    2. Päätaloa suosittelen ihan ilman muuta. Ihmisiä telineillä on hyvä kirja aloittaa (se on siis se toistaiseksi ainoa lukemani Päätalo :) ). Se on miehen esikoisteos, ja siinä on paljon yhtäläisyyttä Päätalon omaan elämään, tosi mielenkiintoinen romaani.

      Poista
    3. Meilläkin taitaa lapsuuskodin kirjahyllyssä olla noin metrin verran Päätaloa, voisi olla Ihmisiä telineilläkin. Täytyypä tarkistaa!

      Poista

Kiitos kommentista!