Tove Jansson: Taikurin hattu

Tove Jansson: Taikurin hattu, 12. painos, 1994
Alkuteos: Trollkarlens hatt, 1956
Suomentaja: Laila Järvinen
Kustantaja: WSOY
Kansi: Tove Jansson
Sivuja:146
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä



Nyt napsahti muumibuumi päälle tässä huushollissa. Luin Tove Janssonin Taikurin hatun lapsille ääneen muutamassa illassa, niin koukuttava tämä muumitarina oli. Aikaisemmin lukemamme muumikirjat, Muumit ja suuri tuhotulva sekä Muumipeikko ja pyrstötähti, vaativat meiltä sinnittelyä, sillä juoni ei ollut niissä aivan niin nopeatempoinen kuin tässä kolmannessa muumikirjassa. Mutta nyt siis edettiin vauhdikkaasti.

Taikurin hattu alkaa siitä, että Muumipeikko, Nipsu ja Nuuskamuikkunen löytävät vuorilta hatun, jonka he vievät Muumipapalle. Muumipappa sovittaa hattua, mutta toteaa sen liian suureksi, joten hatusta tehdään paperikori. Sinne heitetään roskia, jotka sitten muuttuvat milloin miksikin yllätäviksi asioiksi, onhan kyseessä taikurin hattu. Juuri näiden yllätysten odottaminen sai aikaan mukavan jännityksen, joka innoitti kääntelemään sivuja melkoiseen tahtiin. Kirja toimi kuin taikurin esitys - lapset odottivat, mitä hatusta seuraavaksi putkahtaa.

Taikurin hatussa kirjailija irrottelee ja tarinan kertomisen ilo välittyy. Poissa ovat uhkaavat luonnonkatastrofit ja hätä, joita ensimmäisissä muumikrjoissa oli ja jotka heijastelivat ahdistavaa sota-aikaa, jolloin ne on kirjoitettu. Jos olisin lapsena aloittanut muumikirjoihin tutustumisen tästä kirjasta, olisin varmaan innostunut muumeista.

Jatkuvaa uhkaa ei enää ole, vaan Taikurin hatussa on tasan kaksi sopivasti pelottavaa asiaa. Toinen on se, kun Muumipeikko piiloutuu hattuun ja kokee muodonmuutoksen. Lapset nauroivat kohtaukselle ääneen ja sitten jo vähän pelkäsivät, miten tässä käy. Toinen pelottava asia on mörkö, joka havittelee Tiuhtin ja Viuhtin matkalaukkua. Lisäksi tietysti seikkaillaan, ja esimerkiksi Hattivattien saarella koetaan melkoinen ukkosmyrsky (joista jokainen saa varmasti kokemuksia tänä kesänä).

Olen luettujen muumikirjojen myötä laskenut hahmoja, jotka ilmaantuvat Muumilaakso-saagaan. Odottelen näyttämölle Pikku Myytä, yhtä suosikkihahmoani. Lapsiakin ihmetytti, ettei Pikku Myy esiinny vielä tässäkään kirjassa, vaikka tv-animaatiossa hän on näissä tarinoissa mukana. Taikurin hatussa Muumilaaksoon saadaan kuitenkin kolme uutta tyyppiä: Tiuhti ja Viuhti, jotka puhuvat omaati kieltäänti ja mörkö, joka on kirjassa kuitenkin vähemmän uhkaava kuin animaatiosarjassa. Taikuri itse ei olekaan pelottava, ainoastaan jännittävä, vieraileva hahmo!

Kuvassa Tiuhti ja Viuhti lohduttavat Muumipeikkoa,
joka suree Nuuskamuikkusen lähtöä.

Tiuhtiin ja Viuhtiin liittyy oma tarinansa. Tuula Karjalainen kertoo hahmoista Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta -elämäkerrassa. Tiuhtin ja Viuhtin esikuvina ovat rakastavaiset Tove Jansson ja Vivica Bandler. Jansson oli kirjoittanut luomistaan hahmoista Bandlerille innoissaan ja kertonut, että nyt he seikkailisivat aina erottamattomina Muumilaaksossa. (TK, s.148.)

Muumien viehätys alkaa avautua minulle kirja kirjalta, ja muumibuumini näyttää seuraavan maailmanlaajuisen muumi-innostuksen kehityskaarta. Karjalainen kirjoittaa, että kansainvälinen muumimenestys alkoi Taikurin hatun myötä (TK, 151). Enkä yhtään ihmettele miksi. Muumien syvin olemus alkaa paljastua ja mielikuvituksen lento on hurmaavaa. Tietenkin myös hahmoihin liittyvät oivallukset ovat viisaita. Taikurin hatussa nähdään Hemuli, joka on syvästi masentunut, koska hänen postimerkkikokoelmansa on täydellinen:  - - Ei ole olemassa ainoatakaan virhepainosta, jota siinä ei olisi. ei ainoatakaan. Mitä minä teen! - Minä luulen, että alan ymmärtää, sanoi Muumipeikko hitaasti. Sinä et ole enää kokoilija, sinä olet omistaja, ja se ei ole lainkaan yhtä hauskaa. (S. 20.)

Lisäksi kirjoissa on niin kauniita kohtia, suurta ajattelua, suvaitsevaisuutta ja ystävyyttä, että sydän sulaa. Tämä Muumipeikon maljapuhe on vertaansa vailla:  - Minä kohotan nyt maljan Nuuskamuikkusen kunniaksi, joka tänä yönä vaeltaa kohti etelää, yksin, mutta varmasti yhtä onnellisena kuin mekin. Toivokaamme hänelle hyvää teltanpaikkaa ja kevyttä sydäntä! (S. 132.)


                             

Taikurin hattu on luettu useissa blogeissa. Linkitän tässä Annan minun lukea enemmän -blogiin, jossa niistä on kattava lista.

Osallistun tälläkin kirjalla Opuscolon Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen.