Henryk Sienkiewicz: Bartek Sankari

Henryk Sienkiewicz: Bartek Sankari, 2005 (ilm. ensi kerran 1889)
Alkuteos: Bartek Zwyciezca, 1882
Sivuja: 56
Suomentaja: ?
Mistä sain kirjan? ilmainen sähkökirjalaitos

Henryk Sienkiewiczin Bartek Sankari oli kesän lukumaratonin kirjojani. Luin tuolloin kolme lyhyttä nobelistien kirjoittamaa kirjaa Kobo-lukulaitteeltani, johon latasin ne vaivattomasti Project Gutenbergin sivuilta. Bartek Sankari sopi mainiosti maratonluettavaksi, sillä siinä oli vetävä juoni ja vähän sivuja. Yhden miehen elämäntarina välittyi vaivattomasti ja silti kiinnostavasti. Parasta kirjassa oli musta huumori, joka sai vinon hymyn nousemaan tuon tuostakin lukijan huulille - taitavaa, taitavaa kerrontaa.

Bartek Sankari kertoo puolalaisesta talonpojasta, Bartek Slovikista, joka joutuu historian tapahtumien pyörteeseen. Hänet nimittäin tempaistaan sotaan. Kyseessä on Ranskan - Preussin sota vuosina 1870 - 1971.

Niin mikä sota? Tässä siis kerrotaan taas yhdestä, josta minulle ei ollut jäänyt mitään mielikuvaa historian tunneilta. Vuonna 1870 Suomessa toivuttiin nälänhädästä, nostatettiin kansallisaatetta ja ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen romaani, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Euroopassa tapahtui paljon muutakin - tosin Sienkiewizcin luoman kertojan mukaan tämäkin sota olisi saanut jäädä käymättä, sen verran käsittämättömiltä tuntuvat sodan syyt. (Sodan seurauksena sitten nähtiinkin lisää sotia, kuten 1900-luvun historiasta voidaan lukea.)

Osa Puolaa on tällä kertaa liitetty silloiseen Saksaan eli Preussiin, joka sotii Ranskaa vastaan. Bartek ja hänen maanmiehensä vähän ihmettelevät tilannetta. Heidän muistinsa mukaan joskus on sodittu Ranskan rinnalla Saksaa vastaan. Missään tapauksessa nytkään ei olla Puolan asialla, vaan saksalaisten armeijassa. Kotonakin riittäisi töitä, mutta pian istutaan junassa matkalla rintamalle, jossa odottavat pelottavat ranskalaiset. Bartekin kotikylän, Pognembin, miehet kerääntyvät rautatieasemalle sotaanlähtöön: Koirat ulvovat, kirkonkello läppää. Pappi itse rukoilee kuolemaan vihityiden puolesta. Eihän monikaan niistä, jotka nyt ovat matkalla rautatien asemalle, enää palaja kotia. Sota ottaa heidät kaikki tyyni, mutta sota ei anna heitä takaisin. Aurat ruostuvat maassa, sillä Pognembin on julistanut sodan Ranskalle. Pognembin ei laisinkaan saattanut kärsiä Ranskan keisarin Napoleon III:n ylivaltaa, ja Espanjan perintöasia on koskettanut sitä hyvin läheltä. (S. 2.)

Niin vain käy, että Bartek Slovik osoittautuu rohkeaksi sotilaaksi, joka kerää kunniamerkkejä: Runotar! Laulele nyt Bartekini urhotöitä, jotta jälkimaailma saisi tietää, mitä hän on tehnyt! (S. 17.) Tosiasiassa Bartek vain hoitaa työnsä, eli tappamisen, koska hänellä on hyvin suoraviivainen tapa ylipäätään hoitaa työnsä. Ja sotilaan työ sopii Bartekille, kun hän pääsee sotimisen makuun. Kotirintamalla vaimoa hirvittää Bartekin kirjeiden sävy, mutta sankari on sankari. Bartekista tulee mieleen Sven Tuuva J. L.Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa. Sota tekee sankareita myös vähemmän sankarillisista aineksista.

Henryk Sienkiewicz (1846 - 1916) sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1905. Hänen pääteoksensa on Quo Vadis, joka sijoittuu antiikin Roomaan ja josta Oksan hyllyltä -blogista löytyy innostunut arvio. Myös Jokke on pitänyt tuosta järkäleestä. Sienkiewizc on ollut suosittu kirjailija 1800-luvulla, ja hän on järjestyksessä historian kuudes nobelisti.

Bartek Sankari on selvästikin kannanotto puolalaisten vaikeaan historiaan, jossa maan yli on marssittu sinne ja tänne, ja puolalaisten kohtalona on ollut kuulua milloin mihinkin kansakuntaan tai yhdistyä milloin mihinkin rintamaan. Tavallisen puolalaisen on ollut pakko sopeutua kulloisiinkin olosuhteisiin. (Kuulostaako jotenkin tutulta historian tiivistykseltä? Voisi päteä yhteen sun toiseenkin kansakuntaan, joka elää suurvaltojen naapurina.)

Teos on karu kertomus sodan raadollisuudesta, mutta siinä on paljon sisäänrakennettua ironiaa, joka tekee siitä herkullista luettavaa. Se on osoitus sodan järjettömyydestä, kansojen kummallisesta taipumuksesta tappaa toisiaan ja tavallisen ihmisen kohtalosta, jonka historia heittää minne haluaa.



Osallistun tällä kirjalla Jokken 14 nobelistia -haasteeseen. Samalla kuittaan yhden kirjan lisää myös Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Ihminen sodassa -lukuhaasteeseen.