Kirjailijoiden Dublin

Terveiset kirjabloggaajan paratiisista, Dublinista!

Joka puolella Dublinia se on läsnä - kirjallisuus. Sille on vahvat historialliset syynsä, vakuuttavat irlantilaiset itse. Irlantilaiset ovat aina olleet tarinankertojakansaa, he väittävät. Ja uskottava se on, sillä neljä Nobel-palkittua kirjailijaa on Irlannin kokoiselle kansakunnalle melkoinen saavutus, ja veikkaisin, että jokainen nykykirjallisuuden lukija on törmännyt ainakin joihinkin näistä nimistä: Cecelian Ahern, Marian Keyes, Maeve Binchy, Peter Sheridan, Roddy Doyle tai Frank McCourt. Vähintäänkin Bram Stoker (Dracula), Jonathan Swift (Gulliverin retket) tai Oscar Wilde (Dorian Greyn muotokuva) lienevät kaikille tuttuja irlantilaiskirjailijoita. Mutta erityisesti ne neljä nobelistia, W. B. Yeats, G. B. Shaw, Samuel Beckett ja Seamus Heaney, ovat paikallisille suuri ylpeyden aihe. 

Dublinissa on kirjailijoille aivan oma museonsa, jonka löytää Liffeyn pohjoispuolelta. Se sijaitsee kauniissa, vanhassa tiilirakennuksessa, jossa on asunut muun muassa viskikuningas Jameson. Talo on nähtävyys itsessään, siististi kunnostettu ja säilytetty. 

Museon alakerrassa on pieni näyttely Irlannin kirjallisuuden historiasta, mutta varsinaisen vakuutuksen kirjallisuuden merkityksestä irlantilaisille saa museon toisessa kerroksessa, jossa on kaunis juhlasali pyhitettynä kirjailijoiden muotokuville ja rintapatsaille. Siellä on suorastaan harras tunnelma.


Salin paras anti astui sisään kello 13.10, kun näyttelijä Neil O'Shea saapui paikalle esittämään koosteen irlantilaiskirjailijoiden teksteistä. Hän jutteli yleisölle irlantilaisen mutkattomaan ja ironiseen tyyliin, kertoi maan tavoista ja kirjailijoista ja näytteli otteita heidän teoksistaan. Esitys oli kerrassaan hurmaava ja eläväinen. Näyttelijä oli selvästi ylpeä maansa kulttuuriperinteestä ja tuntui rakastavan tekstejä, jotka saivat yleisönkin syttymään.

Näyttelijä esittää show'nsa kesällä joka päivä, ja suosittelen lämpimästi vierailua kirjailijamuseoon juuri oikeaan kellonaikaan. Missäpä muualla olisikaan sopivampaa kuulla hersyviä otteita kirjoista, kun kirjoittajat tuijottavat samaan aikaan yleisöä salin seiniltä! Näyttelijää itseään kuulemma hämmentää erityisesti W. B. Yeats, joka katselee häntä tiukasti vastapäiseltä seinältä.





Yeatsin viereen on päässyt James Joyce, joka on ehdottomasti Irlannin rakastetuin kirjailija. Dublin on ottanut hänet omakseen, vaikka miehen pääteokset Dublinilaisia ja Ulysseus eivät annakaan heistä mairittelevaa kuvaa. 

Museon seinällä on myös pop-henkinen maalaus Irlannin tunnetuimmista kirjailjoista. Siinä heidät on sijoitettu elokuvateatterin yleisöksi. Museokierroksen päätteeksi testasimme tietysti, tunnistimmeko kaikki kuuluisuudet, ja hyvin meni. Mainittakoon, että Joycen takana, Yeatsin vieressä on irlantilaisten paha poika, kuohuttavia näytelmiä kirjoittanut  Brendan Beham, jonka kerrotaan todenneen: "I am an Irish drinker with a serious writing problem." Aika usea irlantilaiskirjailija voisi ehkä todeta samoin. Silmiinpistävää oli myös se, että naisia tässä joukossa on vähän - yksi ainut on päässyt maalaukseen asti. (Hän on Kate O'Brien, jonka teoksia ei ilmeisesti ole suomennettu.)

Unohtumattoman kirjailijamuseovierailun lisäksi törmäsimme kirjallisuuteen joka paikassa. Kirjallinen perintö on osa Dublinia. Tässä lähipubimme seinällä Samuel Beckett ja W. B. Yeats.

Hotellimme läheltä löytyi myös Irlannin kansallisteatteri, Abbey Theatre, joka ei tosin ole alkuperäisessä kuosissaan. Teatteri perustettiin tukemaan nousevaa kansallisaatetta vuonna 1904, mutta alkuperäinen rakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1951. Teatterin perustajia olivat W. B. Yeats, Lady Gregory ja Edward Marty. Teatterissa esitettiin aikoinaan kohua herättäneet J. M. Syngen näytelmät, joita ensin pidettiin irlantilaisuuden pilkkana, mutta joista on myöhemmin tullut irlantilaisuuden ilmentymiä. 

Tätä herraa ei Dublinissa pysty ohittamaan. Siinä hän patsastelee vilkkaan O'Connell Streetin kulmauksessa ja on hyvin tietoinen neroudestaan. Hän saakin johdatella Dublinin kaduille seuraavassa blogitekstissäni...