Alkuteos: Sommarboken, 1972
Suomentaja: Kristiina Kivivuori
Kustantaja: WSOY (Kotimaiset valiot -sarja)
Kansi: Tove Jansson
Sivuja: 143
Mistä sain kirjan: oma ostos
Kun tuuli käy lounaasta, voi helposti ruveta tuntumaan siltä, että päivä vaihtuu toiseen ilman muutosta ja minkäänlaista tapahtumaa, yötä päivää käy sama tasainen rauhallinen kohina. Isä tekee pöytänsä ääressä työtä koko ajan. Verkot käydään laskemassa ja kokemassa. Jokainen liikkuu ympäri saarta omissa askareissaan, jotka ovat niin itsestäänselviä ettei niistä puhuta, ei ihailun eikä myötätunnon toivossa. Koko ajan on vain samaa pitkää kesää, aina, ja kaikki kasvaa eteenpäin omaa tahtiaan. (S.26.)
Tämän kesän kaksi parasta kirjaa ovat odottaneet oikeaa aikaansa, ja tänään on sopiva hetki niistä toiselle, sillä onhan kirjailijan juhlapäivä. Kyseessä on klassikko, Tove Janssonin Kesäkirja. Luin kirjan mökillä järven rannalla, katselin luontoa, katselin äitiäni ja isääni, katselin lapsiani. Oloni oli hyvä. Kuulun tähän, tässä on minun paikkani.
Kyseessä ei ole satu, vaan hyvinkin realistinen kuvaus ihmisistä, perheestä, läheisyydestä, kesäpäivistä, saaresta ja merestä. Teos on vanginnut hetket ja päivät niin todentuntuisesti, että ne pystyy näkemään silmissään. Tapahtumapaikkana on saari, jossa vietetään kesäpäiviä, mutta ei yhtä kokonaista kesää vaan kesäpäiviä sieltä ja täältä, usean vuoden ajalta. Niitä verkkaisia, kiireettömiä päiviä, joita joskus pääsee kokemaan ja jotka tekevät kesän.
Saaressa asuvat Sophia-niminen tyttö ja isoäiti sekä tytön isä. Isä on keskittynyt töihinsä, mutta tytöllä ja isoäidillä on aikaa elää. Mitä he tekevät? Eivät paljon mitään, ja siinäpä se onkin. Lapsi on lapsi, oma oikutteleva ja kasvava persoonansa ja isoäiti on isoäiti, väsynyt, ehkä vähän viisastunut. Näillä persoonilla on yhteiset hetkensä ja keskustelunsa, mutta myös omat tilansa, omat oivalluksensa:
Sinäpä et tiedä, mitä minä tiedän, sanoi Sophia. Hänen isoäitinsä pani murhakirjan pois ja odotti.
Tiedätkö sinä, mitä minä tiedän? Sophia kysyi ankarasti.
En, hänen isoäitinsä vastasi. (S. 54.)
Muutama vieraskin saaressa käy, mutta pääosin ollaan vaan keskenään. Pienet seikkailut putkahtavat keskelle arkea, meri tuo viestejä ulkomaailmasta, luonto on lähellä, osa leikkiä ja osa arkea. Isoäiti rakentaa kaarnaveneitä, lapsi rakentaa leikkejään, yhdessä ryömitään pensaissa, käydään uimassa, levätään, kun väsyttää:
Onko varma, ettet sinä ikävysty? kysyi Sophia.
Aivan varma, isoäiti sanoi. Hän kääntyi kyljelleen ja nosti käsivartensa pään taakse. Villatakinhihan, hatun ja valkoisten kaislojen välistä hän näki kolmion taivasta, merta ja hiekkaa, aivan pienen kolmion verran. (S. 21.)
Tuula Karjalaisen kirjoittaman Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta -elämäkerran mukaan Kesäkirjan hahmoilla on todelliset esikuvansa. Isoäiti on Tove Janssonin äiti, Ham, ja Sophia on Tove Janssonin veljentytär. Kirjailija oli saanut idean kirjaan äidiltään, mutta kirja on kirjoitettu vasta äidin kuoleman jälkeen. (TK, s. 248.) Kirjassa (iso)äiti on kuitenkin hyvin elävänä kirjailijan ja lukijan silmien edessä, ja voisi sanoa, että hahmoon on vangittu rakkaan ihmisen olemus. Karjalainen (s. 249) kertoo, että joillekin aikalaisarvostelijoille Janssonin kirjoittama aikuisten kirja oli pettymys muumien satumaailman jälkeen. Ja luulenpa, että nykylukijoille voi käydä samoin, sillä niin erilainen Kesäkirja on tyyliltään. Silti, jos minun pitäisi valita (tähän mennessä lukemistani) Janssonin teoksista yksi, joka kannattaisi lukea, se olisi Kesäkirja - vaikka siinä ei ole ainuttakaan kuvataiteilija-kirjailija Janssonin itse piirtämää kuvaa! Paitsi tietysti kannessa.
Juhlavuoden ansiosta olen vihdoin tarttunut Tove Janssonin kirjoihin. Olen lukenut Tove Janssonin kuvakirjat ja melkein hihkunut riemusta Kuinkas sitten kävikään -kirjasta. Muumikirjojen kolmas osa, Taikurin hattu avasi sydämeni muumien satumaailmalle. Ja lopulta kohdalleni tuli Kesäkirja, joka on arkisen kaunis teos, täydellinen. Siitä tuli yksi lempikirjoistani, rakas kirja.
Kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaAloitin tätä nyt kesällä, mutta heti ensimmäisillä sivuilla oli kamala käännösvirhe. Puhuttiin irtohampaista. Mitkä ihmeen irtohampaat, pitäisi tietysti olla tekohampaat. En päässyt tämän hammasjutun yli ja tämä on edelleen lukematta.
Voi irtohampaat! Hyppää ihmeessä irtohampaat yli ja yritä uudestaan. Tässä kirjassa on paljon muutakin...
PoistaIhana Tove ja ihana teksti!
VastaaPoistaToivottelen mitä parhainta elokuuta! <3
Kiitos, Kaisa Reetta! Ihanaa elokuuta Sinullekin!
PoistaHienoa tekstiä hienosta ja niin elämänmakuisesta Kesäkirjasta, joka hellytti ainakin minut :)
VastaaPoistaKiitos, Mai! Kesäkirja on nimenomaan elämänmakuinen kirja. Osui suoraan sydämeen.
PoistaVoi miten kauniin ja onnellisen lukumuiston Kesäkirja sinulle jätti - sen voi suorastaan aistia hienolle ja iki-ihanalle kirjalle kunniaa tekevästä tekstistäsi. Minullekin Kesäkirja on kovin rakas ja tärkeä, ja olen tosi onnellinen että luit ja rakastuit. <3
VastaaPoistaMelkoinen kirjahyllyn aarre tämä!
Nimenomaan rakastuin tähän kirjaan, todellakin. Vaikka en muita Janssoneita enää lukisikaan, olen löytänyt suosikkini hänen kirjoistaan. Paljonhan on toki lukemattakin, onneksi. Tästä tuli kyllä kirjahyllyn helmi, ja viimeinen vakuutus Janssonin taitavuudesta!
PoistaIhanasti kirjoitettu <3 Kesäkirja vei minunkin sydämeni ja aion palata sen pariin varmasti useamman kerran.
VastaaPoistaKiitos! <3 Luulenpa, että minulle käy samoin. Jotain erikoisen hienoa tässä kirjassa on.
PoistaRuotsinkielisessä Sommarboken on täynnä Toven piirtämiä kuvia! Jostain syystä niitä ei vaan ole voitu siirtää suomennoksiin, ei edes tähän uusimpaan BON-pokkareiden versioon (2014)… Kannen kuva on kuitenkin uusi ja sama kuin Sommarbokenissa.
VastaaPoistaKuvat kansista:
Sommarboken (2009): http://cdon.fi/kirjat/jansson,_tove/sommarboken-4056182
Kesäkirja (2014): http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510404292
Enpäs tiennytkään, kiitos tiedosta! Kansikin on hienoa, mutta jos ajattelee, että kuvia olisi lisääkin, niin mikseivät ne sopisi kirjaan.
PoistaRakastuin kesäkirjaan minäkin. Ajattelinpa teiltä sielunsisarilta kysellä, olisiko teillä antaa jotakin muita sydämeen pesiytyneitä kirjavinkkejä? :)
VastaaPoistaKiitos kommentista! Heittämällä tulee mieleen Benedict Zilliacuksen Kertomus kadonneesta saaresta. Alice Mikron novellit ja Carol Shieldsin romaanit ovat myös minulle rakkaita.
PoistaAlice Munrosta on tietenkin itse, ei muutosta... ;)
Poista